Noise oli 1980-luvun puolivälin tienoilta eteenpäin nimi, joka takasi lähes poikkeuksetta laadun: Celtic Frost, Coroner, Helloween, Kreator ja Running Wild olivat sen kiinnitysten selkeintä kärkeä – ja ovat edelleen kovia luita. Voittokulkua ei kestänyt kuin kymmenisen vuotta, minkä jälkeen lafka on keskittynyt pääasiassa erilaisiin uusioihin ja etenkin viime vuosina vinyylien uusintapainoksiin, erikseen ja setteinä.
Maailman ainoan oikean piraattimetallibändin kultadublonikausi osuu melko täydellisesti yksiin levy-yhtiönsä kanssa. Tuona aikana julkaistiin kahdeksan Running Wild -albumia, joiden taso vaihteli välillä hyvä–klassikko, eikä ole ihme, että Pieces of Eight sisältää juuri tämän ajan materiaalia. Pienoinen kummastuksen aihe tosin on, että boksi on suunnattu puhtaasti kompletisteille.
Vaikka ennen oli tapana yrittää vauhdittaa levymyyntiä pukkaamalla pihalle singlejä tai hiukan pidempiä ep:itä ennen tai jälkeen varsinaisen albumin, setin kuusi erillistä pahvitaskusinkkua osoittaa lähinnä vain sen, että Running Wild ei ole mikään hittibändi (pois lukien Bad to the Bone). Yhtyeen vahvuutena ovatkin olleet kokonaisuudet, joissa astetta heikommat kappaleet ovat puolustaneet paikkaansa juuri oikeassa kohtaa. Myöskään bonusraidat eivät ole laadullisesti mullistavia saati yllättäviä, vaikkeivät myöskään ylijäämäkuonaa.
Paria harvaa poikkeusta lukuun ottamatta en ole koskaan pitänyt uudelleenäänitetyistä levyistä, eikä alun perin vuonna 1991 ilmestynyt The First Years of Piracy tee tässä poikkeusta. Blazon Stone -levyn kokoonpanon uusiksi vetämät kolmen ensimmäisen levyn kappaleet kuulostavat aivan liian siisteiltä, usein hätäisiltä ja pilaavat alkuperäisten biisien hämyisen vahvaa tunnelmaa.
Ärsyttävälle tasolle kasvaneen vinyylivöyhötyksen myötä lootaan on sisällytetty myös Runkkarien ensimmäinen livelevy Ready for Boarding (1988), jota löytyi aikoinaan divareista tämän tästä. Kaveriksi samoihin avattaviin kansiin on tällätty ensimmäistä kertaa tässä formaatissa Live in Düsseldorf, Oct 1989, joka tunnetaan paremmin nimellä Death or Glory Tour Live. Aiemmin ainoastaan VHS-muodossa vuonna 1990 julkaistu keikka on kaksikosta selkeästi energisempi ja soundillisestikin parempi, mutta siitä olisi nauttinut mieluummin kuvan kera.
Ainoastaan laiskemmanpuoleisten tosirunkkarien, jotka eivät ole saaneet täydennettyä kokoelmaansa alkuperäisillä versioilla, voi kehottaa kaivamaan rahamassinsa esiin ja hankkimaan tämän kieltämättä tyylikkään aarrearkun. Varttuneempikin voi sijoittaa mukana tulevan julisteen miesluolan seinälle ja kolikon sisältävän pussin rommipullon viereen.