Kymenlaaksosta kantautuu jälleen rosoista ja likaista pörinää, kun sludge/stoner-partio Demonic Death Judge julkaisee neljännen albuminsa. Vuodesta 2009 toimineen yhtyeen uutuudella on aiempaa enemmän katkuisia sävyjä, mutta ummehtunut ydin on tismalleen sama.
Jos bändi on kyennyt parhaimmillaan varsin ravistelevaan junnaamiseen, transsitiloja väläytellään nytkin mainiosti. Alavireinen raapiminen, tamppaava groove ja huuruinen psykedeliankäry soljuvat kappaleissa sulavana tajunnanvirtana. Myös tunnelmanvaihdokset kirskuvimmasta ryöpytyksestä maalailevimpaan hämyisyyteen toteutetaan yhtenäisesti. Kirjoitettu kiteytyy upealla tavalla esimerkiksi levyn nimikkokappaleessa.
Monesti levyllinen möyrivää sludgea saa minut vähintäänkin hieman nikottelemaan. Bändi kuitenkin väistää puuduttavuuden suon taidokkaan vapautuneella nyanssileikittelyllään ja jämerällä, kuulijan pihteihin saavalla tarttuvuudellaan. Näin kokonaisvaltaiseen ja monipuoliseen lopputulokseen en muista yhtyeen aikaisemmin kyenneen, joten levy on kohotettava bändin tähän asti parhaaksi. Hienoa työtä.