Hip hop- ja doom-maailman eksentriset puuhamiehet Olli Hänninen ja Sami Hynninen ovat pistäneet hynttyyt yhteen ja tuottaneet levyllisen kokeellista rytmimusiikkia, joka ei perusta turhan ahtaista karsinoista.
Chambers vie kuulijansa läpi kahdeksantoista buddhalaisen helvetin kammion, joista jokaisessa on kullekin synnintekijälle sopiva rangaistus. Sanoitukset eivät käsittele varsinaisesti kiinalaista mytologiaa tai buddhalaista filosofiaa, vaan kammiot toimivat ikään kuin kehyksenä ja ehkä myös vertauskuvana modernin ihmisen psyykkisille ja fyysisille kärsimyksille sekä hänen havainnoilleen ympäröivästä todellisuudesta.
Muun muassa musique concrèten, post-punkin, industrialin, noisen ja avantgardepopin hämärää välimaastoa kartoittava levy kuulostaa paikoitellen siltä kuin Jim Thirlwell ja Scott Walker olisivat lyöneet sumuiset päänsä yhteen. Chambers on samaan aikaan väkivaltainen ja äärettömän mukaansatempaava levy. Se sai minut pohtimaan, onko albumissa jokin aidosti luokseen kutsuva elementti vai olenko vain auttamaton masokisti.