Vangitsevimpia progetunnelmia vähään aikaan – arviossa Mother of Millions

Julkaistu Infernossa 3/2019.

Mother of Millions
Artifacts
Vicisolum

Osataan sitä progemetallia tehdä Kreikassakin. Tästä on elävä osoitus kolmanteen albumiinsa kypsynyt Mother of Millions, joka onnistuu tiivistämään 44 minuutin mittaan vangitsevimpia progetunnelmia vähään aikaan.

Halutessaan Mother of Millionsin soundista voi löytää yhtymäkohtia Leprousin, Pain of Salvationin ja miksei myös Hakenin suuntaan, mutta Artifacts tarjoaa mainittuja tummanpuhuvampaa, viipyilevämpää ja hienovaraisempaa rakentelua vailla kiirettä mihinkään muualle kuin korkeintaan kuulijan tajunnan uumeniin.

Artifactsin mielenkiintoisen konseptin pääosassa ovat monikerroksiset koskettimet ja pianot sekä George Prokopioun syvältä riipaiseva ääni, mutta kun Mother of Millions päättää kasvatella äänimaisemaansa vielä kitaroilla ja orkestereilla, puhutaan harvinaisen tyydyttävästä progekliimaksista.

Se mikä soundin omaperäisyydessä paikoin hävitään, otetaan takaisin pysähdyttävällä tunnelmalla, joka saa Mother of Millionsin jokaisen hienovaraisimmankin eleen ja Prokopioun laulaman sanan tarttumaan.