Sepulturan toisen pitkäsoiton uusi versio ei päässyt yllättämään, koska alla olivat viimevuotiset Bestial Devastation ja Morbid Visions. Sokkivaikutus puuttui ja hyvää osasi jo odottaa. Silti Cavaleran veljesten onnistuminen hymyilyttää – on tämä vaan kova.
Kaava on sama kuin edellisillä uusinnoilla: levy järjestyksessä alusta loppuun ja päätteeksi yksi joukkoon sopiva uusi biisi. Tässä tapauksessa Nightmares in Delirium.
Andreas Kisserin säveltämä instrumentaalipala The Abyss soi levyllä alkuperäisen hengessä, mutta on eri kappale. Escape to the Void kuullaan onneksi totutunlaisena, vaikka myös se on Kisserin käsialaa jo Pestilencen – ei sen Pestilencen – ajoilta.
Cavalera-Schizophrenia on täydellisesti toteutettu uudelleenluenta. Sen äänimaisema on taiottu kunnioittamaan vuoden 1987 orkkisversiota Igorin säilyketölkkitomeja ja Maxin kaiutettuja lauluja myöten. Eliran Kantorin upea kansikuva mukailee alkuperäistä. Kyseessä on levy, jota ilman olisi pärjätty, mutta on hienoa, että se tehtiin. Etenkin kun se on veistetty vanhaa kunnioittaen ja perinteitä vaalien.
Tällainen levy olisi helppo kusta, mutta Skitso vuosimallia 2024 lyö kättä kasariorkkiksen kanssa – molemmat ovat äärikovia. Toivottavasti tämä versio herättää tietämättömien mielenkiinnon ja ajaa heidät hakeutumaan myös viiden kirveen alkuperäisversion äärelle.