Vanhan ajan rähjäämistä – arviossa Soulburn

Arvio julkaistu Infernossa 10/2016.

08.03.2017
Soulburn
Earthless Pagan Spirit
Century Media

Asphyxin raunioille rakennettu Soulburn irrottautui emobändinsä kehyksistä jo parin vuoden takaisella paluulevyllään. Kolmas pitkäsoitto Earthless Pagan Spirit repii eroa vielä lisää, sillä Hellhammerin, keskitempoisen raa’an Bathoryn ja klassisenlikaisen black/thrash metalin määrää on lisätty entisestään.

Kuoletus on siis vähenemään päin, mutta löyhkästä ei ole puutetta. Soundissa on nykyaikaisen voimakasta jyrää ja sen diskanttia on leikattu, mutta ote on aiempaa likaisempi. Miehistön rakkaus äärimetallin ensiaskeliin käy harvinaisen selväksi. Tästä huolimatta kappaleiden skaalaa on aavistuksen venytetty, mistä osoituksena muutamaan otteeseen kuultavat, sekä mies- että naisvoimin vedetyt puhtaammat laulut.

Soulburn tietää varmasti itsekin, ettei tässä olla tekemässä kaanoniin iskettävää merkkipaalua.Vanhoja aikoja kunnioittava synkeä rähjääminen irtoaa kuitenkin perin vakuuttavasti.

Parasta tulosta tekee kurkkuaan repivä Twan van Geel. Asphyxin riveissä aikoinaan täydellistä jälkeä tehneen Eric Danielsin soitossa on myös hohtoa, mutta nuoruuden vireeseen inspiraatio ei enää yllä. Ei näissä, eikä myöskään Grand Supreme Blood Courtin riveissä. Rumpali Bob Bagchusin soitto taas on kaukana täydellisestä, mutta veteraanin hapuileva tyyli sopii rumasti iskevään musiikkiin mainiosti.

Earthless Pagan Spirit jättää itsestään edeltäjäänsä karkeamman kuvan. Tämä saattaa olla tarkoituksellista, mutta paikoin levy kuulostaa hieman kiirehdityltä. Ja lopetus on todellinen antikliimaksi: yli seitsemän minuuttia jurnuttava Spirit Asunder loppuu tönkösti kuin seinään, ja perään tarjoillaan outrona reilut kolme minuuttia aivan turhaa mokellusta ja suhinaa. Valtaosa vihanpidosta on kuitenkin kuranttia, historiansa tuntevalle nautinnollista tavaraa.