Modernia black metalia soittava puolalaisbändi Antiflesh syntyi kymmenisen vuotta sitten. Debyyttilevy Ashes julkaistiin 2020, eikä kakkoslevyn musiikki ole siitä juuri muuttunut.
Hosanna on pullollaan pompööseja ja aggressiivisia skittamelodioita, syvän kurkun örinää, eeppisiä hitaampia hetkiä ja tunnelmallisia välisoittoja. Vauhtia ja draaman kaarta on riittämiin, eikä kulku käy missään kohdin ainakaan tylsäksi.
Jos Antifleshin musiikille haluaa etsiä joitain yhtymäkohtia, uudempi Behemoth on aika selkeä verrokki. Seasta voi nuuskutella myös pohjoismaisempien palavien kirkkojen katkuja ja Mardukin eeppisempien keskitempopoljentojen synkempiä maalailuja. Pala sieltä, toinen täältä, ja siinäpä meillä on konsepti.
Vaikka kokonaisuus vaikuttaa paperilla sillisalaatilta, Antiflesh onnistuu pitämään visionsa kirkkaana nokkamies V:n johdolla. Bändi ei hötkyile turhilla sivujuonteilla tai hakkaa tarpeettomasti päätään seinään, vaikka kieltämättä reilut 50-minuuttisen lätyn loppupuoliskolle on jätetty ne selkeästi heikommat styget. Vähemmän on enemmän, ja ainakin kolme biisiä olisi voinut tiputtaa pois.