Klassiseksi eeppiseksi doomiksi tätä tituleerataan. Mikä ettei, onhan bändi perustettu jo 1980-luvun puolella. Otteissa kuuluu eritoten nykyaikojen Candlemass, mutta suuntaviitaksi käy myös Tony Martinin aikainen Black Sabbath. Ei vertaus ihan osu kohdilleen, mutta samaa majesteettista kajauttelua jykevästi etenevän meloheavyn puitteissa tässä on.
Vasta 2010-luvulla levykantaan päässyt Sorcerer vetelee hyviksi havaituista naruista ja tekee sen aivan kunniakkaasti. Bändin ilmaisu on kuitenkin jännittävästi freesiä ja modernia, ei vain vuosikymmenen takaisen tyylin kierrätystä. Vaikutelma syntyy suureksi osaksi rumpusovituksista, jotka kallistuvat vallan moderniin suuntaan reippaine tuplabasareineen ja ajanmukaisine filleineen.
Ja ihmeellisen hyvin Sorcerer toimii. Materiaalin pohjimmainen perinteikkyys ilmenisi yllätyksettömästi esitettynä tylsemmin, vaikka biisit ja Anders Engbergin kunniakkaasti kajahtavat laulumelodiat komeita ovatkin. Tällaisenaan meno kohoaa erinomaiselle tasolle.