Viipyilevää ja venyttelevää – arviossa Red Kaukasus

Arvio julkaistu Infernossa 8/2016.

Red Kaukasus
Reflections
Ichorous

Kotimainen vaihtoehtoryhmä on saanut hiottua ilmaisuaan entistä tehokkaampaan muotoon. Raskaat kohdat soivat entistä raskaampina, kevyet osat kuulostavat aiempaa heleämmiltä. Äänimaisema on lämmin ja luonnonmukainen sekä hyvin pelkistetty. Livemäinen tunnelma palvelee hyvin kokonaisuutta, ja bändin yhteissoitto kuulostaa samaan aikaan rennolta ja ankaralta.

Red Kaukasusta on vaikea lyödä mihinkään tiettyyn kategoriaan, sillä se yhdistelee musiikissaan niin post-rockia, progea, metallia kuin poppiakin. Kaiken läpi kulkee viiltävä melankolia, joka vangitsee kuulijan levyn äärelle – kuin Tool soittamassa Ulveria, jos tällainen spontaani analogia sallitaan.

Kahdeksanminuuttinen The Wrecked muodostui itselleni hyvin nopeasti albumin keskeisimmäksi raidaksi. Se onnistuu kasvattamaan tunnelmaa ylväänkauniin johtomelodian siivittämänä hienosti aina loppuräjähdykseen saakka. Hypnoottista ja voimallista. Spoken word -pätkillä varustettu Room with No Corners ei taas oikein auennut, ainakaan tämän levyn kontekstissa. Land of the Leal herkistää mielen modernilla kantriballadismilla, kunnes Vestal päättää albumin energisellä pauhullaan.

Reflections jää laulaja Ilmari Kallion viimeiseksi levytykseksi, joten nähtäväksi jää, kuka yhtyeen keulilla tulevaisuudessa ääntelee. Vaikka miehen englannin lausuminen on hieman jäykkää, laulussa ei ole muuten mitään valittamista. Se on juuri niin viipyilevää ja venyttelevää kuin tyyliin sopiikin.

Reflections ei ole musiikkia kiireiselle mielelle, mutta palkitsee varmuudella jokaisen, joka suo sille aikaansa.