Minas Geraisissa vuonna 2020 alulle pantu The Troops of Doom jatkaa Sepulturan mahtavaa perintöä. Porukan primus motorina häärii vieläpä Seppojen alkumetreillä kitaroinut Jairo ”Tormentor” Guedz.
Ensilevy Antichrist Reborn (2022) oli täyttä tavaraa. Vanhan liiton tyyliin ronskisti kaiutetut laulut mylvittiin rallienglanniksi juuri oikealla intensiteetillä. Äänimaailmaa ihmeellisempää oli kuitenkin kappaleiden tiukkuus. Kyseessä oli levy, joka sai nostalgia-arvostaan huolimatta odottamaan jatkotoimenpiteitä vesi kielellä.
Nyt niitä saadaan, eikä ainakaan vimmaisuudesta ole karsittu. Mestari Dan Seagrave on työstänyt jälleen komeat kannet tehtaan takuulla. Maankuoren alle louhittu pahistemppeli kuvastaa levyllä pauhaavaa musiikkia mainiosti.
A Mass to the Grotesque seuraa kuuliaisesti isoveljensä jalanjäljissä. Tällä kertaa meininki tuo mieleen Beneath the Remainsin (1989), niin riffien kuin sovitustenkin osalta. Vetoihin on jäänyt reippaanlaisesti tyhjäkäyntiä, ja ideoiden loppuminen ratkaistaan luolamiesmäisesti tampatuilla kohdilla. Levyn heikoin lenkki ovat kuitenkin nulikkamaiset ”antikristilliset” sanoitukset. Jos itseltä ei lähde, niin ehkäpä ulkopuolinen sanoittaja voisi keksiä älyllisesti haastavampia iskulauseita kuin ”No fucking Jesus Christ”.