Yrittää tunkea koviin peleihin, mutta jää kentän laidalle – arviossa Festergore

Julkaistu Infernossa 10/2024.

18.01.2025
FESTERGORE
Constellation of Endless Blight
PERSONAL

New York ja vanha death metal, mikä ihana yhdistelmä! Festergore yrittää tunkea koviin peleihin, mutta jää vielä kentän laidalle.

Constellation of Endless Blight on ulkoisesti ihan pätevä debyytti. Terävä, raskas ja vanhan liiton fiilistä hakeva soundi ei ole kovinkaan liejuinen, mutta kanavoi menneiden vuosikymmenten hirmutöitä ihan mukavasti.

Kolhosti vetävä rumpali tuo touhuun oman kulmikkuutensa, ja ote on muutoinkin aika karkea. Kaikesta kuulee, että studiossa ei ole maatunut mikään bisneshenkinen kravattiporukka.

Se vain, että Autopsya ja vanhaa Monstrosityä peesailevat biisit eivät jätä jälkeensä oikeastaan yhtään mitään. Ne pyörittää sujuvasti kerran ja kolmannenkin, mutta jokaisella uudella pyörityksellä huomaa kuuntelevansa raitaa ikään kuin ensimmäistä kertaa.

Se ei ole tällä kertaa hyvä asia. Jos ei ole oikein mitään, mihin osaisi tarttua, ote lipsuu ja haudan kylmä syli odottaa. Kykyjä löytyy, korvaa koukuille ei.