Teksti: Aki Nuopponen Kuvat: Susanna Torsti
Ruotsalaisen melodeathin tiukimpiin bändeihin kuuluva Dark Tranquillity ei hidasta tahtiaan. Juuri kaksikymmentä vuotta täyttäneen orkesterin tuotantoon kuuluu yhdeksän toinen toistaan parempaa albumia ja takana on satojatuhansia kiertuekilometrejä. Ennen lauantaista Tavastian-keikkaa törmäsin Ravintola Ilveksen nurkassa vokalisti Mikael Stanneen, joka pääsi muistelemaan menneitä, ihmettelemään Dark Tranquillityn mutkatonta uraa, kertomaan tarinan bändin kaikkien aikojen huonoimmasta keikasta ja paljastamaan taustojaan Skyrimin pelaajana.
Suomen-keikat olivat osa Dark Tranquillityn kaksivuotisen We Are the Void -kiertueen viimeistä osuutta, johon kuului Helsingin, Tampereen ja Turun lisäksi kolme keikkaa Venäjällä ja yksi Ukrainassa. Jokainen Venäjällä vieraillut ymmärtänee yskän, kun Stanne kertoo, että univelkaa on kertynyt ja paljon.
– Venäjällä kiertäminen on uskomattoman raskasta siihen nähden, että sitä kiertää periaatteessa yhden maan sisällä. Se on käsittämättömän iso maa, jossa etäisyydet ovat valtavia! Kun keikka loppuu aamuyöstä, nukkumiseen on aikaa ehkä puoli tuntia. Sitten pitää jo lähteä kohti lentokenttää, koska Moskovan, Jekaterinburgin ja Pietarin välillä ei noin vain matkustella bussilla.
– En ole nukkunut moneen päivään juuri ollenkaan, muttei haittaa, koska lavalla väsymys unohtuu välittömästi! Yleisö Venäjällä ja Ukrainassa oli parempaa kuin koskaan, vaikka olemme käyneet siellä muutamaan otteeseen. Ehkä varsinkin Venäjällä eletään nyt aikoja, jolloin ihmisillä on kovempi tarve päästellä höyryjä metallikeikoilla.
Raskasta kiertue-elämää ei helpota sekään, että sitä kuuluisaa vodkaa virtaa Venäjällä ovista ja ikkunoista, halusi tai ei.
– Tiesimme riskit ja yritimme pitää pään kylmänä. Pian se muuttui yritykseksi ottaa kohtuudella ja siinäkin epäonnistuimme surkeasti, Stanne nauraa.
– Venäjällä ei ole olemassa käsitettä kohtuus! Selvisimme kuitenkin kunnialla ja soitimme pari kiertueen loppuosuuden parasta keikkaa fanaattisen väen edessä.
[alays teksti=”Venäjällä ei ole olemassa käsitettä kohtuus!”]
Juuri ennen keikkoja Ukrainassa, Venäjällä ja Suomessa Dark Tranquillity lopetti Neckbreakers Ball -kiertueen, jolla olivat mukana Eluveitie, Varg, Mercenary, Gurd ja Omnium Gatherum. Ulkopuolisin silmin on käsittämätöntä, että noin iso ja monessa maassa nähty kiertue pysyi ylipäätään kasassa. Stannen mukaan homma hoitui helposti.
– Sitähän voisi kuvitella logistiseksi painajaiseksi, eikö? Silti kiertue oli yksi sulavimmin järjestetyistä rundeista, jolla olemme koskaan olleet mukana! Neckbreakers Ballin järjestäjät ovat olleet vastuussa monista vastaavista tempauksista ja heidän jujunsa on se, että kaikki on järjestetty viimeisen päälle. He käyttävät aina samaa tekniikkaa, samoja kuskeja ja jopa keikkapaikkoja. Se ei ole mitään hakuammuntaa.
– Meidän ei tarvinnut huolehtia mistään muusta kuin oman keikkamme soittamisesta. Kuljetukset saapuivat minuutilleen ajallaan, eikä meidän tarvinnut tehdä edes soundcheckejä. Edestämme ei puuttunut kuin punainen matto, jotta olisimme tunteneet itsemme kuninkaallisiksi. Kaikki kunnia järjestäjille tästä uskomattomasta kiertueesta!
Jatkuvan kiertelyn keskellä on jäänyt hieman vähemmälle huomiolle, että Dark Tranquillityn nykymuoto on saavuttanut tänä vuonna kahdenkymmenen vuoden kunniakkaan iän. Tätä on vaikea uskoa, kun ottaa huomioon tuotannon tasaisen korkean laadun ja lähes muuttumattoman kokoonpanon.
– Olen ylpeä ja ennen kaikkea kiitollinen siitä, että olemme saaneet kokea uskomattomia asioita yhdessä ja tehdä toinen toistaan vahvempia levyjä. Olemme myös aina muistaneet pitää hauskaa kaiken tämän keskellä, vaikka kiertueet saattavat joskus olla uuvuttavia.
– Olen itsekin hämmentynyt siitä, että tuntuu kuin meillä menisi jatkuvasti paremmin! Moni suosikkibändini on tässä vaiheessa uraa kyllästynyt keikkailuun tai puskenyt levyjä ulos todella väkinäisesti. Minä tunnen rehellisesti, että kuljemme jatkuvasti eteenpäin. Nautin keikkailusta koko ajan enemmän ja uskon musiikkimmekin parantuvan ajan kanssa.
Stannen väite ei ole tuulesta temmattu. Liian usein bändeiltä kuulee tarinoita siitä, minkä takia jotkut levyt eivät onnistuneet, miksi kokoonpano rakoili tai miksi oli heitettävä pyyhe kehään. Dark Tranquillityn kohdalla kysymys on täysin päinvastainen. Minkä takia tältä kaikelta on pääosin vältytty?
– Ehkä olemme olleet vain onnekkaita. Dark Tranquillity ei ole kohdannut valtavia takaiskuja tai karmeita kiertueita, joista monet bändit puhuvat. Olemme sen verran kontrollifriikkejä, että pidämme oikeasti huolta siitä, ettei meitä huijata miltään taholta. Emme ole tyytyneet Dark Tranquillityn kanssa kompromisseihin. Emme kulje helpointa reittiä ja valita sitten, kun asiat eivät menneetkään halutulla tavalla. Tiedämme mitä haluamme ja pidämme siitä kiinni, jolloin kaikki ovat tyytyväisiä.
– Viime vuosina tärkeää on ollut se, että olemme ottaneet entistä enemmän vastuuta asioistamme itse. Meillä on edelleen managerit ja levy-yhtiö, mutta hoidamme itse esimerkiksi visuaalisia juttuja, kuten kansitaiteen ja musiikkivideot. Se tuo tähän hommaan monipuolisuutta. Kenenkään ei tarvitse haikailla muualle, kun Dark Tranquillity antaa mahdollisuuden toteuttaa itseään monin tavoin. On hienoa kantaa vastuuta omista tekemisistään.
Kurjia muistoja
Kun bändeiltä kyselee, mikä on ollut heidän uransa aallonpohja, tarinat kertovat usein ankeista ajoista vailla toivoa bändin selviytymisestä. Dark Tranquillityn uraan tuo perspektiiviä se, ettei historiasta löydy mitään musertavia tapahtumia. Pienempiä vastoinkäymisiä on kyllä ollut.
– Damage Donen aikoihin minulla oli todella vaikeaa ääneni kanssa. Vahingoitin sitä äänityksissä ja kiertueilla niin pahasti, että vaikka kykenin laulamaan ja huutamaan keuhkoni pellolle, puhumisesta tai muustakaan kanssakäymisestä ei tullut mitään. Ne olivat masentavia kiertueita, kun en voinut ottaa osaa mihinkään ja samalla jouduin pidättelemään itseäni yleisön edessä. Sellainen on silkkaa painajaista ihmiselle, joka haluaa antaa faneilleen kaikkensa joka ikinen ilta.
– Totta kai olemme soittaneet karmeita keikkoja ja osallistuneet älyttömiin tapahtumiin aina välillä. On myös ollut tapauksia, kuten taannoinen Etelä-Amerikan rundi, jolla teimme kymmenen keikkaa yhdentoista päivän sisällä. Välimatkat olivat vielä pitempiä kuin Venäjällä. Lennot saattoivat kestää kahdeksan tuntia, joten meidän piti herätä kahdelta aamulla eli käytännössä heti nukkumaanmenon jälkeen. Tällaisia kiertueita ei kykene tekemään liian usein.
Dark Tranquillityn historian karmein keikkamuisto osoittautuu melko tuoreeksi kokemukseksi. Viime kesänä Georgiassa bändin oli tarkoitus soittaa melko tuoreilla festareilla muun muassa maanmiestensä Sabatonin kanssa.
– Olimme soittaneet saman järjestäjän todella heikosti järjestetyillä festareilla jo aiemmin. Uuden sijainnin takia halusimme kokeilla onneamme. Kun keikka alkoi lähestyä, meille ei ollut kerrottu mitään etukäteismaksusta. Ilmoitimme järjestäjälle, että kun et taida olla tälläkään kertaa tosissasi, taidamme joutua perumaan keikan. Tämä vakuutteli meille, että maksaisi varmasti ja vieläpä tuplasti jos suostuisimme soittamaan. Hän hankki meille jopa yksityiskoneen. Ajatus alkoi kuulostaa niin naurettavalta, että päätimme leikkiä mukana vaikka sitten kokemuksen vuoksi.
– Lento kesti ikuisuuksia useiden välilaskujen takia. Kun lopulta saavuimme Tbilisiin, saimme tietää, ettei järjestäjillä ollut vieläkään aikomusta maksaa meille mitään. Totesimme, ettemme lähde minnekään, ennen kuin olemme saaneet soittaa keikkamme ja meille on maksettu. Tässä vaiheessa festariin oli aikaa noin kuusi tuntia.
– Saimme kuulla selityksiä toisensa perään ja järjestäjä keksi jopa tapaamisen pormestarin kanssa, jotta hänen ei tarvinnut kohdata meitä. Otimme kaiken edelleen huumorilla. Istuskelimme hotellilla, hörpimme olutta ja odottelimme lopputulosta. Festareiden toisena päivänä meidän oli määrä esiintyä, joten ilmoitimme heti aamulla, että jos ei jotain ala kuulua yhteentoista mennessä, pakkaamme tavarat ja lähdemme kotiin. Autokuskeinamme toimineet kaverit ryntäsivät välittömästi lähimpään pankkiin ja hoitivat tilisiirron noin kolmessa sekunnissa. Tämä toimenpide oli aiemmin vaikuttanut täysin mahdottomalta! Seurasi toinen loputtoman oloinen matka, mutta saavuimme lopulta festarialueelle, jossa Sabatonin jannut odottelivat helposti luettavat ilmeet kasvoillaan.
[alays teksti=”Olisiko jossain backstagea missä levätä? Ei. Olisiko täällä käymälöitä kuuden tunnin automatkan jälkeen? Ei. Saisimmeko vaikka jotain syötävää tai juotavaa? Ei. ”]
– Heille oli käynyt hyvin pitkälti samalla tavalla, mutta paras oli vielä tulossa. Sabatonin kaverit kertoivat, että festarit eivät olleet edes alkaneet edellisenä päivänä ja tänään seitsemän bändin oli tarkoitus soittaa kello yhdestä eteenpäin. Paikalla oli edelleen hiljaista kuin haudassa, koska edes lavoja ei ollut rakennettu! Showtimeen oli vielä monta tuntia, joten kyselimme olisiko jossain backstagea missä levätä? Ei. Olisiko täällä käymälöitä kuuden tunnin automatkan jälkeen? Ei. Saisimmeko vaikka jotain syötävää tai juotavaa? Ei.
– Kaikki tuntuivat vain naureskelevan bändeille. Ilta alkoi lähestyä ja meille alkoi tulla jo kiire lennolle, kunnes viimein, vain muutama tunti ennen tapahtuman loppua Sabaton pääsi lavalle ja soitti kelvollisen keikan muutamalle sadalle ihmiselle. Alueelle olisi mahtunut ainakin viisituhatta henkeä. Voitte kuvitella, miltä se näytti.
– Kun meidän vuoromme tuli, molemmat kitaristit levittelivät käsiään heti ensimmäisen biisin jälkeen. Järjestäjä juoksi kertomaan, ettei heillä riitä sähkö kaikkeen tarvittavaan. Soitimme loppukeikan pelkästään rumpujen, basson ja koskettimien voimin. Ihmiset olivat tästä huolimatta innoissaan ja olimme äärimmäisen pahoillamme, koska meidän oli lopetettava kesken. Näin jälkikäteen tarinaa on hauskaa kertoa, mutta tuolloin se ei ollut ihan yhtä hauskaa.
Toimiva resepti
Toisin kuin vaikkapa In Flames, Hypocrisy ja Soilwork, Dark Tranquillity on aina pitänyt kiinni ominaissoundistaan. Sen albumit ovat aina eronneet toisistaan tunnelmiltaan ja yksityiskohdiltaan, mutta bändi ei ole koskaan tehnyt radikaaleja irtiottoja.
– Kun alamme tehdä uutta albumia, yleensä leikittelemme ajatuksella tehdä todella erilaista musiikkia. Kun kappaleet sitten muovautuvat meitä kaikkia miellyttävään muotoon, ne etsiytyvät samalla tunnistettavaan Dark Tranquillityn soundiin. Se on resepti, joka toimii meille kaikille äärimmäisen hyvin ja antaa mahdollisuuksia monipuolisuuteen ilman erikoisuudentavoittelua.
– Kyse on tietyllä tavalla kompromissista, hyvässä mielessä. Riippuen siitä kuka meistä on biisin takana, korostamme aika erilaisia juttuja. Osa meistä on kallellaan vanhan liiton death metaliin, osa taas korostaa erikoisempia puolia kuten elektronisia vaikutteita. Itse asetun johonkin ääripäiden väliin. Olemme usein huomanneet, että mikään ääripäistä ei kantaisi kokonaista albumia, mutta kun lyömme päämme yhteen säveltäjinä, lopputulos toimii.
”Miksi korjata sitä, mikä ei ole rikki”. Sanonta sopii Dark Tranquillityyn hyvin. Harvemmin bändin kuulijakunnaltakaan kuulee vihaisia kommentteja siitä, että bändi tekee samaa levyä uudelleen ja uudelleen.
– Koen asian niin, että voisimme lähteä tekemään todella erikoisen levyn ihan sen erikoisuuden vuoksi. En vain näe siinä järkeä, jos se ei tapahdu luonnollisesti. Parhaimmat jutut Dark Tranquillityssa tapahtuvat, kun seikkailemme tämän toimivan reseptin sisällä. We Are the Voidin jälkeen olemme taas siinä mielialassa, että nyt tulee tapahtumaan jotain todella erikoista ja mullistavaa, mutta katsotaanpa nyt.
Dark Tranquillitylla on siis tullut pyöreitä vuosia täyteen. Tässä ajassa on muotia soittaa kiertueita, joilla kuullaan jokin klassikkoalbumi kokonaisuudessaan. Stanne myöntää, että tällainen on käynyt mielessä.
– Tällaiset erikoiskeikat olisivat varmasti mahtava kokemus kaltaiselleni nostalgikolle. Tuollaiset vedot omilta suosikkibändeiltäni ovat aina mahtavia! Minä myös rakastan kaikkia vanhoja levytyksiämme tasapuolisesti kuin omia lapsiani. Olemme saaneet ehdotuksia ja harkitsemme niitä vakavasti. Toteutus vaatisi paljon työtä ja erilaista otetta kuin normaalisetti. On sanomattakin selvää, että The Gallery tulisi olemaan se albumi, joka tulisi saamaan tämän kunnian.
Pelimiehiä
Stanne toteaa, että pitkän kiertueen jälkeen on helppoa uhota pitävänsä taukoa, mutta se ei koskaan toteudu täysin suunnitelmien mukaan.
[alays teksti=”Tarkoitus on pitää muutaman kuukauden tauko, levätä kunnolla ja viettää aikaa perheiden kanssa. Mutta tietäähän sen, miten tässä käy!”]
– Tarkoitus on pitää muutaman kuukauden tauko, levätä kunnolla ja viettää aikaa perheiden kanssa. Mutta tietäähän sen, miten tässä käy! Kun muutama viikko on kulunut, alamme taas soitella toisillemme, kuinka puolen kiertueen ajan nämä ja nämä raakaversiot ovat soineet päässä ja kukaan ei jaksa odottaa niiden työstämistä pidemmälle.
– Toisin sanoen lopetamme kiertueen, vetäydymme omiin oloihimme ja alamme pian suunnitella uutta Dark Tranquillity -albumia. Millainen siitä tulee? Sitä emme tiedä itsekään. Siitä olen melko varma, että levy valmistuu vuoden 2012 lopussa tai viimeistään vuoden 2013 alussa.
Mikael Stanne ei ole koskaan jäänyt kiertueiden ja levyjen välissä toimettomaksi. Vaikkei miehen ääntelyä ihan joka paikassa kuullakaan, esimerkiksi mainio kappale Insomniumin kanssa tai vierailu Mourning Caressin albumilla olivat onnistuneita vetoja.
– Teen tällaisia vierailuja usein vain sellaisten bändien kanssa, joiden jäsenet ovat kavereitani ja joiden musiikin allekirjoitan täysin. En ole koskaan halunnut lähteä kaikkiin mahdollisiin vierailuihin, varsinkaan jos en ymmärrä musiikkia lainkaan tai jos bändi haluaa minut vierailemaan vain nimen vuoksi.
On pakko vielä nostaa esiin eräs Dark Tranquillityn Facebook-sivuilla mainittu asia. The Elder Scrolls V: Skyrim on marraskuussa julkaistu massiivinen roolipeli, jonka parissa Stannekin tuntuu viettäneen aikaa enemmän kuin ehkä olisi ollut viisasta.
– Olimme juuri keikalla Ranskassa ja minun piti ostaa Call of Duty: Modern Warfare 3. En ollut uskoa silmiäni, kun huomasin Skyrimin olevan jo myynnissä siellä, kolme päivää ennen julkaisupäivää! Juoksin tiskille kuin innostunut pikkupoika ja rukoilin myyjää sanomaan, ettei peli ole ainoastaan ranskaksi. Mutta tottakai se oli. Seuraavat päivät vietimme Saksassa, jossa pelit oli käännetty kokonaan saksaksi. Pieni epätoivo alkoi jo iskeä, kun päädyimme Belgiaan sunnuntaina ja kaupat olivat kiinni.
– Olin odottanut Skyrimia niin kovasti, että nappasin pankkiautomaatista kuusikymmentä euroa ja kysyin yleisöltä kesken keikan, onko kellään englanninkielistä kopiota pelistä. Olisin voinut ostaa sen keltä tahansa! Sillä kertaa kävi huono tuuri. Pitkä ja piinaava odotus päättyi viimein seuraavana päivänä, kun Niklaksen (Sundin, kitara) veli toi Skyrimin meille Ruotsista. Ehdottomasti vuoden 2011 paras peli, jos minulta kysytään!
[alays teksti=”Olen ollut täysi pelinörtti jo 1980-luvun alusta alkaen.”]
Stanne on siis kovan luokan peliharrastaja. Noin kaksikymmentä vuotta samaa tietä kulkeneena en voi olla utelematta, miten pitkälle historiaan Dark Tranquillityn nokkamiehen harrastus ulottuu.
– Minähän olen ollut täysi pelinörtti jo 1980-luvun alusta alkaen. Joskus 10–11-vuotiaana sain käsiini ensimmäisiä alkeellisia pelikoneita ja tietokoneita, eikä siltä tieltä ole parin vuosikymmenen aikana poikettu. Joskus 19–25-vuotiaana pelailin vähemmän, mutta Quake II ja vastaavat saivat minut taas palaamaan asiaan. Vaikka kiertueet ovat toisinaan pitkiä ja kiireisiä, konsolit kulkevat aina mukana kiertuebusseissa. Onneksi kiertue loppuu juuri sopivasti nyt, kun Star Wars: The Old Republic ilmestyy. Perhe on varmasti riemuissaan, kun isä tulee kotiin kiertueelta ja lukittautuu saman tien kellariin pelaamaan videopelejä, Stanne nauraa.
Energiaa ja tunnelmaa
Kun Stanne vetäytyy Tavastian takatiloihin, jään miettimään kuinka monta kertaa olen ehtinyt nähdä Dark Tranquillityn livenä. Nopeasti laskettuna yhdeksän. Nipussa on useita klubikeikkoja, festarikeikkoja ja Tuska Winter Warin kaltaisia tapahtumia, joissa lämppärin virka isolla lavalla ei ole helppo. Yksi asia on kuitenkin ollut vakio. Dark Tranquillityn keikat ovat olleet aina vähintään syntisen hyviä.
Tämä joulukuinen Tavastian-repäisy ei ollut poikkeus, vaikka kieltämättä pitkä kiertue ja väsymys paistoivat läpi ainakin sellaiselle, jota oli asiasta etukäteen valaistu.
Dark Tranquillity on ollut aina yksi niistä metallibändeistä, joissa nokkamies muodostaa yhdeksän kymmenystä bändin lavakarismasta. Kaikki kunnia parhaimmillaan raivokkaasti päitään piiskaaville kitaristeille ja basistille, mutta Mikael Stanne on se mies, jota ilman Dark Tranquillityn keikoista voisi olla hyvinkin erilaista sanottavaa. Hän pitää jatkuvasti käsittämättömän energistä yhteyttä yleisöönsä ja nauttii selvästi kaikesta tekemisestään. Kun vielä Stannen korinat kuuluvat lajinsa parhaimmistoon selkeine artikulointeineen, ei valittamista juuri löydy.
Siitä huolimatta, että Helsingissä juhlittiin samaan aikaan kourallisessa muitakin raskaspitoisia tapahtumia, Tavastia oli ilahduttavasti pullollaan. Dark Tranquillity tykitti menemään lähes parhaassa terässään ja yleisö antoi ymmärtää, että joidenkin bändien kohdalla ei haittaa, vaikka ne soittaisivat joka vuosi Suomessa useammankin keikan.
Tästä voi kiittää jatkuvasti hieman elävää settilistaa. Tälläkin kertaa settiin oli eksynyt uutena biisinä kuullun Zero Distancen ohella ainakin In My Absence, The Treason Wall, The Sun Fired Blanks, Inside the Particle Storm ja Lethe, joita ei esimerkiksi edellisellä Nosturin keikalla kuultu. Toisaalta faninäkökulmasta ainakaan Terminusta, The Wonders At Your Feetia, Punish My Heavenia, Final Resistancea, Misery’s Crownia ja muita kestosuosikkeja ei voi soittaa keikoilla puhki.
Tämänkertainen Tavastian-keikka ei edustanut Dark Tranquillityn keikkakunnon tai settilistan huipentumaa. Monen muun bändin kohdalla tämä olisi saattanut tarkoittaa tylsää peruskeikkaa, mutta Dark Tranquillity osoitti jälleen ammattitaidon ja vahvan tuotannon turvin, että astetta vaisumpikin esitys voi tarkoittaa yhtä vuoden kovimmista keikoista.
Dark Tranquillityn setti:
Terminus (Where Death Is Most Alive)
In My Absence
The Treason Wall
Lost To Apathy
The Wonders At Your Feet
The Mundane And The Magic
Monochromatic Stains
The Sun Fired Blanks
Punish My Heaven
ThereIn
Inside The Particle Storm
Zero Distance
Dream Oblivion
Lethe
Final Resistance
Misery’s Crown
The Fatalist