Rammstein on uusien studiolevyjen sijaan keskittynyt viime aikoina enemmän livejulkaisuihin ja videoihin. Eikä ihme, ovathan yhtyeen keikat sellaista pyrotekniikan ja efektien ilotulitusta, että niissä on muutakin silmänruokaa kuin keski-ikäiset miehet irvistelemässä. Edellinen dvd-julkaisu Rammstein in Amerika on esimerkiksi ehtinyt vanheta vasta pari vuotta kun seuraavaa konserttitaltiointia jo pukkaa pihalle.
Rammstein: Paris nostaa kuitenkin rimaa entisestään: konserttifilmi esitettiin elokuvateattereissa isoilta kankailta maailmanlaajuisesti, Suomessakin siis useammassa kaupungissa ja jopa useammassa salissa. Ennakkoon tämä ratkaisu tuntui samanaikaisesti luonnolliselta ja epäilyttävältä. Näyttävät tulenlieskat ja isot lavasteet pääsevät varmasti paremmin oikeuksiinsa valkokankaalla, mutta voiko elokuva muuten tarjota mitään, mitä ei olisi nähty ja kuultu jo edellisillä dvd-julkaisuilla?
Konserttielokuvan on ohjannut ronskeista ja kohua herättäneistäkin musiikkivideoistaan tunnettu Jonas Åkerlund, jonka valvovan silmän alla on tehty muun muassa The Prodigyn Smack My Bitch Up, Metallican Turn the Page ja Whiskey in the Jar sekä monia Rammsteinin musiikkivideoita (Mann gegen Mann, Pussy). Paris onkin lähempänä pitkää musiikkivideota kuin perinteistä konserttitallennetta, mikä on hyvä asia ja tekee riittävän visuaalisen eron vaikkapa Live aus Berliniin tai jo mainittuun in Amerikaan.
Åkerlund käyttää erityisen paljon lähikuvia, nopeita leikkauksia ja hidastuksia. ”Flashbackit” ja hidastukset rikkovat normaalia keikkatallenteen lineaarista ja koko ajan etenevää rytmiä. Sekaan on heitetty myös muutamia efektejä ja kuvamanipulaatioita, joista moni on napattu suoraan yhtyeen lukuisista musiikkivideoista. Osa efekteistä on melko huomaamattomia ja hyviä, osa taas naurettavan korneja. Mann gegen Mannin kaleidoskooppiefekti meni meikäläisellä ainakin yli hilseen.
Vuoden 2012 Euroopan-kiertueella kuvatun keikan settilista painottui vahvasti neljään ensimmäiseen levyyn ja erityisesti Mutter-albumiin. Muutama kappale kahtena iltana kuvatuilta keikoilta on jätetty pois, mikä toki hc-faneille on pettymys, mutta nyt pituutta oli juuri sopivasti. Myös konsertin ”introa” olisi voitu leikellä hieman lyhyemmäksi, keskivertokatsojaa ei kiinnosta tuijottaa minuuttitolkulla kun yhtye kävelee konserttiareenan toisesta päästä lavalle. Keikalla varmaan hyvä tunnelmannostattaja, mutta videolta katsottuna auttamattoman tylsää.
Mutta kun asiaan päästiin, tylsyys loppui. Kuuleman mukaan esimerkiksi Tampereella olisi äänentoistossa ollut parannettavaa, mutta ainakin Turussa musiikki jylisi hyvin. Keikka oli paikoin niin vaikuttavaa ja viihdyttävää katsottavaa, että muutaman biisin jälkeen oli lähellä alkaa spontaanisti taputtaa ranskalaisyleisön mukana.
Konsertin huippukohtia niin musiikillisesti kuin visuaalisesti oli ensimmäisen setin päätös, kun bändi siirtyy keskelle yleisöä pienemmälle lavalle muutaman biisin ajaksi. Yksityiskohtaiset ja runsaat lähikuvat pääsivät ”oikeuksiinsa” varsinkin Bück dichin pervoilujen aikana (tietäjät tietää). Koko keikan ehdoton huipentuma oli varsinaisen setin päättänyt Ohne dich – koko leffa olisi voinut aivan hyvin päättyä tähän kappaleeseen. Värisyttävän Ohne dichin jälkeen encoren kappaleet eivät oikein enää iskeneet ja varsinkin viimeiseksi kappaleeksi ennen lopputekstejä jätetty Pussy tuntui hieman antikliimaksilta penis-vaahtotykeistä huolimatta. Åkerlund tekee kuitenkin ”Marvelit” ja lopputekstien jälkeen (erikoinen ratkaisu) kuullaan vielä mainio Frühling in Paris, joka jättikin paremman maun suuhun.
Rammstein: Paris -taltioinnin vahvuudet ovat visuaalisuudessa, jotka pääsivät oikeuksiinsa isolla valkokankaalla. Muuten mitään merkittävää eroa aiempiin dvd-julkaisuihin ei ole. Rammstein in Amerikasta sen erottaa lähinnä settilistan painotus, mutta samoja kappaleita löytyy jo Völkerballilta eli mitään harvinaisuuksia ei kuultu. Kokoelmalevyn tiimoilta heitetyn kiertueen setti lämmittää sitä enemmän, mitä vanhemmasta tuotannosta pitää. Itsellenihän Sehnsucht ja Mutter ovat ne levyt Herzeleidin tullessa hyvänä kakkosena perässä, joten kyllä kelpasi.