FME-lauantai esitteli muiden muassa Sonata Arctican (kuvassa), Leveragen ja nipun kiinnostavia klinikoita.
FME:n päätöspäivä alkoi normaaliin tapaan itse kullakin hiukan unisesti, eikä Kaapelitehtaan messu- ja live-alueilla koettu varsinaista ryysistä – tosin tilanne korjaantui illan edetessä ainakin edellisvuoteen verrattuna suorastaan ennennäkemättömällä tavalla.
Päälavalla päivän starttasi uusi kuolotuttavuus Tukkanuotta, jonka puolituntinen turpaanveto irrotteli viimeisetkin krapulakuonat vielä melko harvalukuisesta yleisöstä. Yhtye kärsi valitettavasti hiukan tukkoisesta soundimaailmasta. Ainakaan allekirjoittanut ei tahtonut saada selvää sen enempää lauluista kuin rumpusoundeistakaan, vaikka kuunteli keikkaa korvatulppien kanssa ja ilman. Tukkanuotan sähäkkä ulosanti sai kuitenkin pittihirmut liikkeelle, ja hyvä niin. Juuri oikea bändi juuri oikeassa paikassa.
Päälavan toisena valloittanut Kuopion resujengi Turmion Kätilöt sai puolestaan esiintyä jo lähes täydelle keikka-alueelliselle. Veto oli varsin menevä, ja vaikka lavalta lensi yleisön niskaan vettä veren sijaan, nähtiin Turmari-osuuden loppupuolella totutusti myös hiukan paljasta pintaa. Sanomattakin lienee selvää, että kalakukkokaupungin porukan soitto kulki tarkasti ja iskien.
Valssaamon Musamaailma-lavan antiin mahtui lauantaina Amorphis-kaksikon Koivusaari–Holopainen ja Bodom-Laihon haastattelujen lisäksi elävää musiikkia. Päivän polkaisi hevipuolella käyntiin Status Minorin ja Code for Silencen takalinjoilta tuttu nuori patteristitaituri Rolf Pilve, joka pisteli ilmoille lamaannuttavan äkkivääriä komppiyhdistelmiä tarkkaavaisesti kuunnelleen yleisön iloksi – ja kaikkien vanhojen wanna-be-rumpaleiden masennukseksi.
Rolf osallistui myös yhtenä tuomariston jäsenenä PDP by DW -rumpaliskaban tuomaristoon, joka laittoi paremmuusjärjestykseen kuusi nuorta rumpalikykyä. Valssaamon lauteilla mättivät vuorollaan herrat Juuso Raatikainen, Elias Ylijaskari, Aarne Toivonen, Matias Aaltonen, Tuukka Heikkinen ja Joel Siirtola. Tasaväkisessä mittelössä voiton vei lopulta espoolainen Heikkinen, jonka Vinnie Colaiuta -henkistä paukuttelua tuomaristo kehui tyylikkääksi, monipuoliseksi ja dynaamiseksi. Palkinnoksi Heikkinen pokkasi kolmeksi vuodeksi käyttöönsä soittajan toiveiden mukaan kasatun, kolmen tuhannen euron arvoisen rumpusetin.
Valssaamon puolella kuultiin myös yksi koko viikonlopun harvoista melodisen ja puhtaasti lauletun metallin keikoista. Esiintyjä olikin mieluinen, sillä jyväskyläläis-helsinkiläistä Leveragea seurasi täysi tuvallinen asialleen omistautunutta sakkia. Settinsä kuusikko oli sommitellut uuden Circus Colossus -kiekkonsa raidoista. Debyyttialbumi Tidesilta mukaan mahtuivat keikkahitit Fifteen Years ja Twilight Symphony. Osaava bändi heitti tuttuun tapaansa kerrassaan laadukkaan keikan ja pisti yleisönsä jotakuinkin totaalisen pähkinöiksi. Pelkästään tämän perusteella bändille olisi kuulunut enemmän soittoaikaa, ja mielellään päälavan puolella.
Lauantain ja koko messuviikonlopun sinetöinyttä Sonata Arcticaa seurasi innostunut ja pitkälti bändin faneista koostunut täysi salillinen yleisöä. Yhtye ei pettänyt odotuksia, vaan vetäisi maailmankiertäjän varmalla otteella koko uraansa luodanneen kattauksen melodista metallia. Jokseenkin täydellinen päätös yleisötavoitteellisesti onnistuneelle tapahtumalle.
Teksti: Jaakko Silvast Kuva: Pia Sundström