Kolme ensimmäistä biisiä. Ghost Opera, EdenEcho ja uusi The Great Pandemonium. Kameran etsin täyttyy vahvoista väreistä. Sinistä, vihreää, punaista – kauttaaltaan. Kirkkaan ja massiivisen valomeren keskellä kiemurtelee, kulkee ja istahtelee Kamelot-keula Roy Khan melkein lattiaan saakka ulottuvassa ”mekossaan.”
Yhtyeensä kappaleiden dramaattisuuden riemuvoittoa korostaakseen Khan vääntää ilmettään ilkeisiin irvistyksiin sitä mukaa, kun oopperadiivaa raiskataan avausraita Ghost Operan lyriikoissa. Nimittäin tämän Khan osaa. Yleisön viettelemisen. Miehen vakava naama sulaa välispiikkien aikana, jolloin norjalaisvokalisti levittää poikamaiset kasvonsa hymyyn, joka vastaa eturivin Tampereella paljolti kansoittaneiden pari-kolmekymppisten naisten odotuksiin. Ja sitten mennään taas.
Kun Kamelot kävi ensimmäistä kertaa Suomessa ja Tampereella keväällä 2007, odotin Pakkahuoneen-vetoa kuin kuuta nousevaa. Eikä yhtye pettänyt vaan soitti sen, mitä minä ja muut halusimmekin kuulla. Samoin kävi nytkin. Tosin on mainittava, että Kamelotin Suomen-sisäkeikat ovat osuneet kummallakin kerralla melko huonoon aikaan. Kolme vuotta sitten bändi oli juuri Ghost Opera -levyn julkaisun kynnyksellä, joten jotta yleisö olisi pysynyt virkeänä, bändi soitti levyltä ainoastaan kolme kappaletta. Nyt, vielä nimeämättömän uutuuskiekkonsa ilmestymisen alla, kuultiin niin sanotusti vanha setti kahdella uudella raidalla (mainittu The Great Pandemonium ja Hunter’s Season) varustettuna.
Valtaosa tämänkertaisesta, vajaan parinkymmenen kappaleen mittaisesta tarjonnasta mentiin Ghost Operan tahdeissa. Sekaan vähän The Black Haloa, Karmaa ja Epicaa sekä väliin ¬– tämän Kamelot on oppinut vasta viime aikoina ¬– turhanpäiväisiä instrumentaalijameja ja soolosuorituksia. Vaikka säntillisesti nakuttava rumpali Casey Grillo ja Dream Theaterin Jordan Rudessin sorminäppäryydessä vakavasti haastava kosketinsoittaja Oliver Palotai ovatkin virtuooseja, Kamelotilla olisi taatusti riittänyt ihan oikeita biisejä näille paikoille. Tosin puhuivat kylillä, että laulaja Khan olisi ollut hiukan kipeänä. Ehkäpä miehen ääntä haluttiin hiukan varjella.
Niin, Tampereella kuultiin mitä toivottiinkin. Vahva ja laadukas setti aina yleisönhuudatusbravuureista, draivillaan alati lumoavista The Center of the Universestä, Foreveristä ja Karmasta lähtien. Siitä huolimatta voi todeta, että tunnelataus kolme vuotta sitten oli niin bändillä kuin yleisölläkin piirun verran parempi. Mutta vaikka Pakkahuone ei aivan täynnä ollutkaan, osoittivat omistautuneen kannatuksen määrä, lukemattomat Kamelot-bändipaidat ja iältään varsin vaihtelea yleisö, että Kamelot on ottanut suomalaisista melodisen metallin ystävistä vahvan niskalenkin.
Tervetuloa Floridan pojat jatkossakin Härmän perukoille!
Teksti ja kuvat: Jaakko Silvast