LIVE: Mono – Nosturi, Helsinki 28.3.2010

06.04.2010
Kuva: Kun japanilainen instrumentaalista postrockia soittava bändi saapuu soittamaan Nosturin kokoisessa paikassa, miten vetäväksi tapahtumaksi tätä voisi luulla? Ainakin oma veikkaukseni osui täysin harhaan, kun luulin maastamme löytyvän vain muutamia tämän kulttibändin edesottamuksia seuraavia ihmisiä. Todellisuudessa Nosturi oli loppuunmyyty, ja kun satuin ennen keikkaa vilkaisemaan sen Facebook-tapahtumaa, huomasin myös omasta kaverilistastani löytyvän enemmän osallistujia tälle keikalle kuin millekään muulle Facebook-historiassani. Mono on monella tapaa ainutlaatuinen orkesteri koko maailman mitassa – jos ei puhtaasti tyyliltään, niin ainakin sen yhdistyessä itämaisempaan melodiakieleen. Kiertueen settilistan Mono oli päättänyt kietoa selvästi uusimman albuminsa Hymn to the Immortal Windin ympärille, ja ratkaisu oli keikan kannalta erittäin hyvä. Uutta levyä vanhempaan materiaaliin yhdistellessään keikka oli nimittäin kuin yksi valtava kokonaisuus. Niin hienoa jälkeä kuin Mono parhaimmillaan onkin saanut aikaan, teki tämä keikka entistä selvemmäksi myös bändin selvät puutteet. Instrumentaalisuus itsessään on Monon kohdalla ainoastaan rikkaus, mutta samalla sävellysten minimalistisimmat osiot jäävät hieman liian usein puutteellisiksi ja hypnoottisuuden sijaan jankkaaviksi. Monolla on oiva tapa rakentaa polveilevasti kasvavia kappaleita, mutta tämäkin ansio jää hieman kyseenalaiseksi, kun kerta toisensa jälkeen saa huomata massiivisimpien osien olevan joka kappaleen kohokohtia. Kovin tapahtumarikkaaksi Monon esiintymistä ei voi sanoa muutenkaan. Bändin esiintymiseltä ei oikeastaan olisi voinut seisoskelua ja pientä heilumista kummempaa odottaakaan, mutta kunnollisempi valoshow tai jonkinlainen visuaalinen puoli olisi ollut tarpeen pitkähkön esityksen aikana. Ihan kuten levyilläkin, toimi Mono myös elävänä hyvin noin vajaan tunnin ajan, minkä jälkeen keikka muuttui pidemmälle edetessään vain tasapaksummaksi ja yllätyksettömämmäksi. Teksti: Aki Nuopponen Kuvat: Susanna Torsti


Kun japanilainen instrumentaalista postrockia soittava bändi saapuu soittamaan Nosturin kokoisessa paikassa, miten vetäväksi tapahtumaksi tätä voisi luulla? Ainakin oma veikkaukseni osui täysin harhaan, kun luulin maastamme löytyvän vain muutamia tämän kulttibändin edesottamuksia seuraavia ihmisiä.

Todellisuudessa Nosturi oli loppuunmyyty, ja kun satuin ennen keikkaa vilkaisemaan sen Facebook-tapahtumaa, huomasin myös omasta kaverilistastani löytyvän enemmän osallistujia tälle keikalle kuin millekään muulle Facebook-historiassani.

Mono on monella tapaa ainutlaatuinen orkesteri koko maailman mitassa – jos ei puhtaasti tyyliltään, niin ainakin sen yhdistyessä itämaisempaan melodiakieleen. Kiertueen settilistan Mono oli päättänyt kietoa selvästi uusimman albuminsa Hymn to the Immortal Windin ympärille, ja ratkaisu oli keikan kannalta erittäin hyvä. Uutta levyä vanhempaan materiaaliin yhdistellessään keikka oli nimittäin kuin yksi valtava kokonaisuus.

Niin hienoa jälkeä kuin Mono parhaimmillaan onkin saanut aikaan, teki tämä keikka entistä selvemmäksi myös bändin selvät puutteet. Instrumentaalisuus itsessään on Monon kohdalla ainoastaan rikkaus, mutta samalla sävellysten minimalistisimmat osiot jäävät hieman liian usein puutteellisiksi ja hypnoottisuuden sijaan jankkaaviksi. Monolla on oiva tapa rakentaa polveilevasti kasvavia kappaleita, mutta tämäkin ansio jää hieman kyseenalaiseksi, kun kerta toisensa jälkeen saa huomata massiivisimpien osien olevan joka kappaleen kohokohtia.

Kovin tapahtumarikkaaksi Monon esiintymistä ei voi sanoa muutenkaan. Bändin esiintymiseltä ei oikeastaan olisi voinut seisoskelua ja pientä heilumista kummempaa odottaakaan, mutta kunnollisempi valoshow tai jonkinlainen visuaalinen puoli olisi ollut tarpeen pitkähkön esityksen aikana. Ihan kuten levyilläkin, toimi Mono myös elävänä hyvin noin vajaan tunnin ajan, minkä jälkeen keikka muuttui pidemmälle edetessään vain tasapaksummaksi ja yllätyksettömämmäksi.

Teksti: Aki Nuopponen Kuvat: Susanna Torsti

Lisää luettavaa