”Olemme edelleen todella antikristillinen yhtye” – haastattelussa puolalainen Azarath

Lähinnä Behemoth-rumpalin toisena bändinä tunnettu Azarath löytää vihan musiikkiinsa syvästi uskonnollisen valtion puristuksessa. 

Azarathin kuudes levy In Extremis edustaa teknisen death/blackin kentällä jyrkempää laitaa, ja sitä voisi kuvailla yhtyeen uran kaoottisimmaksi ja aggressiivisimmaksi tuotokseksi.

Ollaanko bändin sisällä samaa mieltä?

– Levyltä löytyy todella paljon vauhtia ja aggressiota, mutta en menisi sanomaan, että tämä on kaikkein kaoottisin albumimme, koska sitä osastoa löytyy mielestäni enemmän kolmelta ensimmäiseltä levyltämme, kitaristi Bartołomiej ”Bart” Szudek mietiskelee.

– Biisintekoprosessimme on aina intohimoinen, ja kukin levy on meille ilmentymä kulloisenkin tekoajankohdan ajatuksista, visioista ja tunteista.

Edeltävästä kiekostanne Blasphemer’s Maledictionsista on kuutisen vuotta, kun taas sitä edeltävät albuminne ilmestyivät aika tasaisesti parin kolmen vuoden välein. Onko tämänkertaiselle viiveelle jokin erityinen syy?

– Blasphemer’s Maledictionsista on itse asiassa viisi ja puoli vuotta, jos ollaan oikein tarkkoja. Aloitimme uuden levyn purkittamisen viime maaliskuussa, joten äänitysprosessien väliksi tuli viisi vuotta.

– Olemme täysin itsenäinen bändi, joka työskentelee ilman minkään levy-yhtiön painostusta. Se on oikeasti todella nautinnollista. Menemme studioon ainoastaan silloin, kun aika on oikea, ja me kaikki seisomme täysin uusien kappaleiden takana.

– In Extremisin instrumentit äänitettiin eri studioissa, ja saimme työskennellä hienojen ja ammattitaitoisten ihmisten kanssa. Tämän jälkeen rupesimme keskustelemaan levy-yhtiöiden kanssa mahdollisesta sopimuksesta ja saimme lopulta nimemme Agonian papereihin.

Azarathin sanoitukset ovat olleet musiikkityylille tyypillisesti hyvin uskonnonvastaisia. Millaiselta kantilta katselette maailmaa tänä päivänä?

– Olemme edelleen todella antikristillinen yhtye. Päällisin teema uudella levyllä on kuitenkin kuolema, mikä ilmenee levyn nimessä, kansikuvassa ja tietysti myös sanoituksissa. Jotta asia ei jäisi epäselväksi, albumi myös päättyy kappaleeseen nimeltä Death

Suurin osa ihmisistä tuntee Azarathin Behemoth-rumpali Zbigniew Robert ”Inferno” Promińskin bändinä, jota on tehty paljolti Behemothin kiireiden ehdolla. Mitä mieltä olet siitä, että Azarathia pidetään vain projektina?

– On todella omituista pitää sivuprojektina bändiä, joka on ollut kasassa melkein 20 vuotta, tehnyt kuusi levyä ja keikkaillut. Ei ole meidän tehtävämme vakuutella ihmisiä mistään, koska he, jotka pitävät yhtyettämme mielenkiintoisena, tietävät kyllä varmasti totuuden.

Puolan metalliskene tunnetaan todella rujosta musiikistaan, oli kyse sitten 1990-luvun taitteen blackistä tai tämän vuosituhannen teknisemmästä death metalista.

Mikä on mielestäsi syy siihen, että nimenomaan puolalaiset metallibändit vaikuttavat olevan niin vihaisia?

– Kasvoimme kommunistisen hallinnon alla ja nyt meillä on fanaattinen katolinen hallitus, joten kaikki tämä tuo varmasti vihaa ja raivoa musiikkiin. Meillä oli aika hurjia bändejä 80- ja 90-lukujen aikana, mutta sama henki elää myös nuorempien puolalaisryhmien keskuudessa.

Juttu on julkaistu Infernon numerossa 4/2017.