”Onneksi suomalainen old school death metal ei ole trendi- eikä suhdanneherkkää” – haastattelussa paluun tehnyt Lubricant

Persoonallisesta tyylistään tunnettu suomalaisen death metalin jokerikortti Lubricant on palannut kentälle yli kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen. 

Swallow This on bändin ensimmäinen julkaisu sitten vuoden 1993. Lähtikö ajatus kokoelmasta bändin vai lafkan puolelta?

– Rumpali Aki [Ala-Kokko] ja laulaja Panda [Sami Paldanius] olivat vuosien varrella pyöritelleet studiossa Ojasen Mikon kanssa vanhaa raakamateriaalia uuteen uskoon, ja siinä samalla oli heitetty ilmaan joitain ajatuksia. Viimeisen sysäyksen antoi lafkamme Svart, basisti Tero Järvensivu kertoo.

– Svart lähestyi meitä ja osoitti kiinnostuksensa julkaista kokoelman, joka sisältää Swallow the Symmetric Swab -demon sekä Nookleptia-ep:n yksiin kansiin miksattuna kokonaisuutena. Olimme innostuneita, koska bändi eli 90-luvun taitteessa niin lyhyen elinkaaren, että kokoelman kautta on mahdollisuus levittää Lubricantia täysin uudelle yleisölle – osa nykyfaneistamme ei ollut tuohon aikaan vielä edes syntynyt.

Miten materiaalinne on omasta mielestänne kestänyt ajan hammasta?

– Se kuulostaa vieläkin tuoreelta ja omaperäiseltä. Emme olleet 90-luvullakaan silkkaa räimettä, vaan musiikkimme on aina sisältänyt suhteellisen paljon vaikutteita raskaan musiikin eri genreistä, aina hc-punkista grindcoreen, ja jotain mausteita on vieläkin etäämpää.

– Onneksi suomalainen old school death metal ei ole trendi- eikä suhdanneherkkää, joten mikä kuulosti hyvältä 25 vuotta sitten, kuulostaa siltä edelleen. Soitamme vanhoja biisejä selkä suorana, ylpeänä niistä, ja olemme sitä mieltä, että ne toimivat myös tänä päivänä.

Sanoituksenne ovat aika käsittämätöntä luettavaa. Olivatko tekstit teille vain pakollinen paha, vai kätkeytyykö hienojen sanojen taakse kovinkin tärkeitä ajatuksia?

– Kieli ja räkä poskella niitä tehtiin. Demolla mentiin aika gorelinjalla, mutta ep:llä oli olevinaan yritystä löytää myös oikeaa sanottavaa. Valitettavasti muutamat Nookleptialla käsitellyt kryptiset aiheet ovat matkan varrella jopa toteutuneet. Onneksi suurin osa kuitenkaan ei!

– Sanoitukset eivät olleet pakollinen paha, vaan ne ovat olleet tosi tärkeä rytmittävä elementti musiikissa ja osa sitä viehättävää ”lubimaista swingiä”. Nyt myöhemmin onkin sitten jostain syystä huomattavan hankalaa rakentaa uusia sanoituksia vanhan linjan mukaisesti.

Lubricant oli aikoinaan hieman erikoinen tapaus – siis ihan kaikilta osin. Vedittekö omaa juttuanne ihan vain muista erottuaksenne?

– Toivottavasti erotumme myös tänä päivänä, siitä meidät kai parhaiten tunnetaan. Tämä on meidän juttu, mutta en sanoisi, että teimme sen tarkoituksella, koska kaikki tuli tekemisen myötä ja muokkautui itsestään. Meininkimme johtuu meistä soittajista, nokialaisesta huumorista ja siitä, että kaiken ei tarvitse olla haudanvakavaa.

– Olemme joskus kuulleet, että tekisimme juttuamme kuittaillaksemme death metal -skenelle, mutta niin asia ei missään tapauksessa ole! Kunnioitamme ja nostamme hattua kaikille skenessä juttuaan tekeville.

Kuullaanko yhtyeeltä vielä uutta musiikkia? Jos näin on, mihin suuntaan homma on menossa?

– Sen verran voidaan paljastaa, että uusia biisejä tullaan kuulemaan jo seuraavalla keikalla. Niitä on kertynyt keikkasettiin jo muutama, ja meno on taattua Lubricantia – käsittämättömiä sanoituksia, ripaus grindia, hc-punkkia ja jalkaa vipattavaa poljentoa… mihin sitä hyvää linjaa muuttaisi.

Juttu on julkaistu Infernon numerossa 4/2017.