Graveblaster esittelee aiempaa tiukemman ja voimakkaamman My Funeralin. Onko uudistunut kokoonpano vaikuttanut asiaan, vai mistä näette tämän terävyyden johtuvan?
– Kokoonpanon vaihtuminen on varmasti yksi suurimmista osasyistä, laulaja-basisti Ilkka Sepponen myöntää.
– Tomin [Louhesto] myötä rumpuihin on saatu nopeutta, enempi tuplabassareita ja ennen kaikkea lisää punkkia. Alkuun me kokeiltiin soittaa triona, mutta aika pian huomattiin, että mukaan tarvitaan toinen kitaristi. Carlos [Correa] saatiin Tomin toisesta bändistä The Overthronista.
– Vanhasta porukasta osa asui Keski-Suomessa, missä myös treenattiin, mutta nyt saatiin treenis Helsinkiin, joten on ollut kunnolla aikaa treenata ja sovittaa biisejä. Meillä on melkein kymmenen vuoden ikäero uusien tyyppien kanssa, mikä on tuonut mukaan uusia ja tuoreita näkökulmia.
Kerrotte, että Graveblaster kuvastaa ihmiselon pimeää puolta ja mielenterveyden ongelmia. Miltä kantilta käsittelette aihetta?
– Omalta kantilta. Syksyllä 2017 tuli paha romahdus ja sain paniikkikohtauksen. Silloin tuli tajuttua, että olen varmaan kärsinyt koko elämäni ahdistuksesta ja jonkinlaisista paniikkikohtauksista. Kärsin myös ajoittain itsetuhoisista ajatuksista ja omaan jonkinlaisen viehtymyksen itsemurhaan, kuolemaan ja pimeän puolen asioihin.
– Opettelin elämään asian kanssa, ja tunnistamaan, mikä ahdistaa ja aiheuttaa paniikkikohtaukset. Sanoituksiin oli helppoa ja luonnollista purkaa nuo tunteet. Uskon, että nimenomaan ahdistus on se, mikä ajaa minut tekemään taidetta.
Graveblaster ilmestyi fyysisesti kasettina. Onko cd-aika osaltanne jo ohi?
– Musiikinkuuntelu on siirtynyt nykyään eri streamauspalveluihin ja sinne mekin panostetaan. Päätettiin kuitenkin julkaista jotain myös fyysisenä, ja kasetti oli siihen osittain myös kustannussyistä paras vaihtoehto. Jollakin tapaa se on mystisempi kuin cd.
– Kaseteista on myös hyviä muistoja lapsuudesta, ja on pakko myöntää, että tämäkin ep soundaa hyvältä juuri kasetilta. Cd ei ole poissuljettu, mikäli löytyy joku yhteistyötaho joka sen haluaa julkaista. Ensisijaisena toiveena on kuitenkin vinyylijulkaisu.
Teillä on varmaan maailmanennätys thrash-sanan käytössä biisien nimissä. Onko tämä muodostunut jo ihan tarkoitukselliseksi perinteeksi ja tavaramerkiksi?
– Eipä ole tullut mietittyä tätä tavaramerkin kannalta, mutta ehkä siinä alkaa sitä olla. Niitä on päässyt vähän puolihuolimattomasti yhdeksän syntymään. En halua pakottaa itseäni tekemään tietyn nimisiä biisejä, mutta paljastetaan nyt kuitenkin, että näitä on varastossa odottelemassa oikeaa hetkeä. Tämähän on ihan hieno nippelitieto esimerkiksi Metal Archivesiin!
Edellisestä kokopitkästänne on kohta viisi vuotta, joten uusi levy on varmaan jo suunnitteilla. Minkälaisia metkuja teillä on mielessä?
– Seuraava kokopitkä on tosiaan sävellyksen alla. Hetki keskitytään ep:n biisien fiilistelyyn keikoilla, mutta kevään keikoilla kuullaan kyllä jo uuttakin materiaalia. Uskon, että uusi levy on ulkona 2021 alkupuolella, ja tässä välissäkin julkaistaan kyllä jotain.
– Pääasiallinen sävellystyö on ollut minun harteillani, mutta seuraavalle albumille on tulossa viimein myös muiden säveltämää materiaalia. Carlos on hyvä vetämään puhtaita lauluja, joten ainakin niitä tullaan lisäämään. Pääpaino tulee olemaan thrash/crossoverissa, mutta albumit mahdollistavat myös kokeilevamman materiaalin.
Julkaistu Infernossa 11/2019.