”Alun perin bändin nimi oli väännös Burzumista” – haastattelussa SPRGM

Entombed, High on Fire ja Kvelertak. Tämän rujonenergisen metallitriangelin keskiössä resonoi kolmisen vuotta sitten alkunsa saanut SPRGM, jolla on kaikki edellytykset nousta näkyvään asemaan kotimaamme metallipiireissä.

Kuva: Joni Mäenpää

Bändinne kutsuu musiikkiaan spurgumetalliksi. Mitä tämä genretys pitää konkreettisesti sisällään?

– Se on kätevä kattotermi musiikillemme. Tämä on raivotautista meuhkaamista, jolla ei yritetä päästä Vain elämää -artistiksi tai korjailla iskujen paikkoja Pro Toolsilla. Ja olisiko se toisaalta kertonut kenellekään mitään, jos olisimme kuvailleet musaa yhdistelmäksi death metalia, punkkia, action rockia, stoneria ja niin edelleen? kitaristi-laulaja Eetu Kauppinen kysyy.

– Ei me oikeasti kelata mitään genrejä vaan soitetaan ihan puhtaasti intuitiolla.

Onko nimessänne esiintyvä spurguteema jonkinlaista päihteiden ja rappion glorifiointia?

– Ei ole. Sen homman hoitaa Rytmihäiriö, ja olemme asiasta täysin tietoisia. Rytmihäiriö itse asiassa treenaa meidän viereisessä treenikämpässä, ja niiden rumpali on uhannut kaltata meidät kirveen hamarapuolella. Täytyy olla varovainen, kun liikkuu siellä päin.

– Alun perinhän bändin nimi Spurgum oli väännös Burzumista, ja vitsi alkoi elää omaa elämäänsä.

Lehdistötiedotteessanne sanotaan, että ”kauneusarvojen sijaan kappaleet etsivät vapautusta”. Mitä tällä tarkoitetaan?

– Hah hah! Kuka tällaista shaibenia on mennyt laukomaan? Kysymys on siitä, että taide on itseisarvo, ei väline.

Bändin linjaksi valikoitunut suomenkielinen metalli vaatii varmasti sanoittajalta paljon. Tuleeko sanoituksia mietittyä erityisen tarkasti suomeksi kirjoitettaessa?

– Haluan uskoa, että englanninkieliset sanoittajat miettivät lyriikoitaan yhtä lailla – tai jos eivät mieti, niin joutavat jäädä kuuntelematta. Suomen kieli on mulle luonnollinen työväline ja olen pikkupojasta lähtien digannut suomenkielistä musaa. En näe siinä sinällään mitään ihmeellistä.

– Sanoitusprosessit ovat kylläkin usein vaikeita ja tapahtuvat pitkien ajanjaksojen kuluessa. Harvoin saan yhdeltä istumalta aikaiseksi mitään valmista tai julkaisukynnyksen ylittävää. Palaan saman tekstin ääreen uudelleen ja uudelleen, putsaan tyylirikkoja ja kirjoitan uusiksi.

– Jokainen meidän sanoituksiin perehtyvä täyspäinen ihminen varmasti huomaa, että ei siellä lauleta rappioalkoholisteista vaan eksistentialistisesta ahdistuksesta. Vähän niin kuin Sannikin kappaleessaan Että mitähän vittua.

Metallissa on kuultu jo kaikki. Miksi siis päätitte perustaa SPRGM-yhtyeen?

– Eihän ole! Maailmasta ei uusi musa lopu, ja hyvä niin.

– SPRGM perustettiin siitä syystä, että halusimme soittaa rokkia. Soittohommat ovat parhaita hommia, ja taukojen aikana tulee usein outo tunne, että jotain puuttuu. Tietysti me halutaan tästä myös mahdollisimman paljon mainetta ja rahaa. Ja naamat kaikkien lehtien kansiin!

Juttu on julkaistu Infernon numerossa 8/2016.