Steve Di Giorgio on arvostettu basisti, joka on hankkinut legenda-statuksensa soittamalla muun muassa Deathin, Autopsyn, Control Deniedin, Obituaryn ja Testamentin riveissä. Soittipa hän myös bassot Megadethin The Sick, the Dying… and the Dead! -pitkäsoitolle yhtyeen annettua pitkäaikaiselle basistilleen David Ellefsonille potkut kesken äänitysten.
Tuoreessa D’Addarion haastattelussa Di Giorgio nimeää Metallica-albumin, joka innoitti ja ajoi häntä eteenpäin basistina kaikista eniten. Monien kollegojensa tapaan ei Di Giorgio kuitenkaan saanut eniten inspiraatiota toisen legendan eli Cliff Burtonin aikaisista Metallica-klassikoista, vaan …And Justice for Allista (1988), joka on surullisenkuuluisa miksauksesta, jossa bassokitara loistaa lähes tyystin poissaolollaan.
”90-luvulla siitä tuli uusi standardi, että basistit työnnettiin miksauksissa kauas taka-alalle. Sitä tapahtui jo ennen …And Justice for Allia, mutta se on kuuluisin esimerkki asiasta ja oli osaltaan vaikuttamassa siihen, että bassosta tuli lähes häpeällinen asia”, Di Giorgio sanoo.
”Se yllytti minua soittamaan entistäkin hullummin ja antamaan bassolle syyn nousta taas pinnalle miksauksessa.”
Di Giorgio neuvoo ja rohkaiseekin kaikkia aloittelevia basisteja ottamaan instrumenttinsa niin hyvin haltuun, että sitä ei voi haudata miksauksessa kaiken muun jalkoihin.
”Studiossa soittosi on todella esillä ja jos se ei ole super-puhdasta ja tiukkaa, sinut jätetään taakse. Basso tekee musiikista hevimpää ja koska soitamme heviä, se on tärkeä ainesosa. Joten tee kotiläksysi ja hoida hommasi hyviin – sen jälkeen voit taistella desibeleistä”, Di Giorgio toteaa.