Darkwoods My Betrothed lyriikkablogi, osa 7: suuri Pohjan sota noitamaisesta perspektiivistä

Kotimainen black metal -veteraani julkaisi 12.11. uuden pitkäsoittonsa Angel of Carnage Unleashed. Tässä juttusarjassa yhtye avaa levyn historiallisia taustoja ja pureutuu sanoituksiin kappale kappaleelta. Tämän päivän osassa tarkasteluun otetaan kappale Where We Dwell.

Kun kaikki taistelukykyiset miehet ovat jättäneet kylän, mitä tapahtuu, kun murhanenkeli saapuu kotiportille?

Emme voineet kuvitella DMB-albumia ilman ”kiintiönoitaa” ja noitamaisen perspektiivin tuominen mukaan suuren Pohjan sodan barbaarisuuteen oli tilaisuus, jota emme voineet vastustaa. Tämän vuoksi pyysimme sanoittajaa, kirjailija-antropologi Steven Parhamia kirjoittamaan lyriikan noidasta.

Tällaisen tarinan hän kehitti:

”Tekstiä kirjoittaessani mietin, kuinka Matti Piipposen naispuoliset sukulaiset puolustaisivat itseään nyt kun heillä ei enää ollut taistelukykyisiä miehiä suojanaan. Metallimusiikkia ei tunneta erityisesti feminiinisten näkökulmien käsittelemisestä lyriikoissa. Ovelien naisten arkipäiväinen sankaruus ei ole löytänyt tietään lauluihin. Kristillisen perinteen mukaisesti naiset ovat maanläheisiä ja kiusauksen ja turmion lähde miehille.”

”Tässä sanoituksessa leikittelin kääntämällä nämä mielikuvat toisin päin ja lisäämällä niihin aimo annoksen mustaa metallia: naiset näyttäytyvät heikoilta ja puolustuskyvyttömiltä hyökkääjien silmissä, tehden heistä houkuttelevan uhrin ryöstölle ja raiskaukselle. Mutta näillä naisillapa onkin outoja voimia, joilla päihittää hyökkääjät… voimia joilla nujertaa pedot, jollaisia miehistä tulee, kun he haistavat helpon voiton.”

”Tällaisten maagisten feminiinisten voimien olemassaolo oli helppo kuvitella istuessani metallibaarissa Balkanin niemimaalla, jossa naisilla ei ole varaa olla passiivisia tai alistuvia. Sanoituksen noidan loitsiminen luo virvatulen, joka hämmentää ja harhauttaa hyökkääjiä, ja piilottaa kodin murhanenkelin himolta loitsimalla miekkoja järvestä ja vilkuttamalla valoja pimeyden valtaamassa oksistossa, jolla johdatetaan viholliset turmioonsa. Riehuville hyökkääjille ei tarjoudu tilaisuutta tehdä naisista huoriaan tai lapsista ruumiita. Sen sijaan heidän kohtalokseen muodostuu suolainen hauta syvällä Suomen upottavissa soissa.”

Palaamme vielä Matti Piipposen hypoteettisiin sukulaisnaisiin albumin toiseksi viimeisessä raidassa, jossa selviää, että noidan vahvat puolustusloitsut eivät kuitenkaan riittäneet suojelemaan naisia ja lapsia sodan kauhuilta. Murhanenkeli ei voi sallia yhdenkään alamaisensa paeta.

Levyblogin kahdeksas osa julkaistaan keskiviikkona 17.11.