Albumin neljäs teksti pohjautuu Matti Paavonpoika Piipposen tarinaan, joka on kuvattu Teemu Keskisarjan kirjassa Murhanenkeli. Piipponen houkuteltiin liittymään Ruotsin armeijaan vain 18-vuotiaana. Hän pakeni armeijasta useamman kerran ja päätyi rikosten polulle. Ryöstöjen lisäksi häntä epäiltiin ainakin yhdestä murhasta, vaikkakaan todistusaineisto ei riittänyt tuomioon. Vaikka Piipponen onnistui välttämään kuolemantuomion, hänen kohtalonsa saattoi olla kuolemaa pahempi: hänestä tuli pyöveli ensin siviilipuolelle ja myöhemmin armeijaan. Pyövelin ammatti oli yleisesti halveksittu ja sen harjoittajat olivat yhteiskunnan hylkiöitä.
Sanoituksen idea on dialogi pyövelinä toimivan Matti Piipposen ja Ruotsin valtakunnan kovimman rangaistusmuodon rådbråkning (vapaasti suomennettuna murskapyörä) välillä. Historian perusteella emme oikeasti tiedä, teloittiko Piipponen ketään rådbråkning:illa, mutta sanoituksessa otimme taiteellisen vapauden olettaa niin. Rådbråkning-teloituksessa pyöveli murskasi tuomitun kehon osa kerrallaan joko painavalla pyörällä tai lekalla. Pyövelin odotettiin toimivan hitaasti niin, että tuomittu säilyi mahdollisimman kauan tajuissaan.
Kirjailija-antropologi ja sanoittaja Steven Parham kertoo tekstistä seuraavasti:
”Sodan yhteiskunnallinen mekaniikka on aina ollut totaalista: väkivalta ruokkii itseään niin, että aina tarvitaan lisää väkivaltaa perustelemaan aiempi väkivallan käyttö. Kuoleman tai epäonnen kehä niille, jotka siihen joutuvat.”
”Tämä teksti oli helpoin ja nopein kirjoittaa. Kuullessani idean rådbråkning:ista sanoitusaiheena ja kyseiseen teemaan sopivan biisin hyvin raa’an demon, kuulin heti kidutusvälineiden epäinhimillisen äänen – ikään kuin rummut ja kitara olisivat olleet mylly, joka jauhaa murskaksi kaiken toivon, joka vielä piti hengissä antisankariamme Matti Piipposta. Hänen pakoyrityksensä armeijasta ja murhanenkelin kynsistä menivät pieleen ja häntä rangaistiin niistä ankarimmalla tavalla: hänestä tehtiin kuninkaan oikeuden käsikassara armeijassa ja siten leirin halveksituin mies.”
”Sanoituksen ytimen muodostaa dialogi Matti Piipposen ja rådbråkning-instrumentin välillä. Yhtäältä, rådbråkning pelasti Piipposen hengen: pyöveliksi ryhtymisen vaihtoehto olisi ollut kuolema. Toisaalta, pyövelinä toimiminen ja rådbråkning-instrumentti vievät päivä päivältä Piipposelta järjen. Rådbråkning:ia voidaan käyttää rankaisemaan pahantekijöitä mikä kauheimmalla tavalla, mutta kuitenkin sen rakkain uhri on mies, joka sitä joutuu käyttämään. Matin sielu tuhoutuu pala palalta ja hän muuttuu mieheksi, jota kotiväki ei enää tunnista. Murhanenkeli raatelee kuninkaan oikeamielisen vihan välikappaleena toimivaa Piipposta kuoleman koneistossaan niin, että Matti loppupelissä menettää ihmisyytensä.”
”Tämä biisi lopettaa Matti Piipposen uran DMB:ssä (hänen tarinansa oli myös pienenä inspiraation osasena kappaleessa In Evil, Sickness and in Grief): hautasin hänen surkean kohtalonsa aivan liian monen serbialaisen rakija-brandylasin pohjalle yhdessä Belgradin huonomaineisimmista kapakoista.”
Nippelitietoa: Vaikka sanoituksen taustalla on Matti Piipposen tarina, biisin nimi on napattu Kemiön kirkkoherran Henrik Florinuksen tapauksesta. Hän jäi kiinni kaksinkertaisesta aviorikoksesta ja välttääkseen tuomion, palkkasi kirvesmurhaajan tappamaan voudin. Hänen aviorikoskumppaninsa mestattiin, kun taas Florinus tuomittiin rådbråkning:iin. Ennen teloituksen alkamista Florinus lauloi psalmin ”O, du bittra sorgekälla” eli ”Oi, sinä katkera surunlähde” – tai ”You Bitter Source of Sorrow”. Hänen ruumiinsa jäännökset ripustettiin tienvarteen. Liha hävisi nopeasti, mutta luut koristivat tien laitoja vielä vuosia.
Levyblogin seitsemäs osa julkaistaan tiistaina 16.11.
