Albumin kolmas raita käsittelee luontoa sotilaan pahimpana vihollisena. Sanoitukset kirjoittanut brittiläis-sveitsiläinen kirjailija-antropologi Steven Parham kertoo näkemyksistään Suomen luonnosta seuraavasti:
”Suomen luonto sanoitusten aiheena on sinänsä kulunut ja kliseinen, eritoten melodisen kuolonmetallin saralla. Minulle ulkomaalaisena, joka on asunut Suomessa yli vuosikymmenen, vuodenajat ovat ennustettavan ankaria etenkin mielelle. Suomen luonnon on täytynyt olla sotilaan pahin vihollinen suuren Pohjan sodan aikaan: taudit ja kylmyys tappoivat enemmän miehiä kuin mikään ihmisvastustaja. Murhanenkeli asui maan kaikissa metsissä ja soissa – eikä hän ollut mikään inhimillinen kumppani sotilaille, jotka olivat hänen oikkujensa armoilla.”
Suuren Pohjan sodan (1700-1721) aikaan nälänhätä ja uupumus olivat tavallisia sotilaiden vaivoja, ja erilaiset taudit riehuivat valtoimenaan. Kylmyys kaatoi miehiä Suomen ja Venäjän rintamilla, koska tavallisilla sotilailla oli harvoin riittäviä talvivarusteita. Mikrobeja ei vielä tunnettu, joten eri taudit kuten pilkkukuume, punatauti ja keuhkokuume tunnettiin yhteisellä nimellä ”kenttätauti”. Oli tavallista, että ainakin 10% (usein enemmän) armeijasta oli jatkuvasti sairaana. Sairaana oleminen ei tässä tarkoita pientä nuhaa ja yskää, vaan tajuttomuutta.
Kirjoittaessaan sanoitusta, Steven haki inspiraatiota Suomen luonnon ja historioitsija Teemu Keskisarjan Murhanenkeli-kirjan kuvausten lisäksi Ottomaanien valtakunnasta, jonka muinaisessa pääkaupungissa hän oli luennoimassa sanoitusten kirjoittamisen aikaan:
”Tämä oli ensimmäinen DMB:lle kirjoittamani teksti ja myös ensimmäinen demo, jonka kuulin syntyprosessissa olevalta albumilta. Demoversiossa oli vain simppeli rumpuraita, rytmikitarat ja basso sekä lauluraita, johon biisin säveltäjä Teemu Kautonen oli laulanut siansaksaksi melodian ja tavutuksen rytmin. Tämän idea oli antaa minulle kuva tekstin pituudesta ja siitä, kuinka monta tavua jokainen säe sisältää. Pohdin tekstiä rapistuneessa metallibaarissa Istanbulin keskustassa ja päällimmäinen tuntemukseni oli epätoivo. Suomen maasta kumpuavat melodiat eivät sointuneet lainkaan muinaisen Ottomaanien valtakunnan kapeiden, hikisten kujien kanssa. Bysantin aikainen Konstantinopoli oli kaukana rauhaisan Pohjolan raikkaista metsistä ja järvistä. Albumin tekstien kehittäminen suuresta Pohjan sodasta Bosporin salmen rannalla istuen tuntui… rienaavalta ajatukselta.”
”Tarvitsin tarinan ensimmäiselle sanoitukselle ja istuessani Kultaisen sarven rannalla löysin yhdistävän tekijän oman näkymäni ja yhtyeen studiossa kokeman Karjalan metsän välille: valtakunnan nousu ja tuho. Otin tähän alamaisten näkökulman, jotka kokivat sekä nousun että tuhon sotien ja tautien kautta. Tätä valtakuntaa ajoi eteenpäin murhanenkeli, joka mustasukkaisesti hiljensi kaikkien muiden laulut, jotka yrittivät kilpailla hänen omien karmeiden balladiensa kanssa.
”Sanoituksen ensimmäisten neljän säkeistön itseään toistava rakenne korostaa Suomen vuodenaikojen ankeutta ja Murktide oli minun yritykseni tuoda rakastamani soiset subarktiset maisemat toisen valtakunnan sydämeen… valtakunnan, jonka sydän oli tavoitelluin valloituskohde sekä kristityille ristiretkeläisille että arojen turkkilaisille. Konstantinopolin/Istanbulin ympärille rakentuneet Bysantti ja Ottomaanien valtakunta olivat myös veren kastelemia maita, vaikkakaan siellä luonto itsessään ei koskaan ollut vihollinen: mikään Bosporin aluetta valloittaneista sotajoukoista ei joutunut kamppailemaan niin pahansuopien sääolosuhteiden kanssa kuin suuressa Pohjan sodassa taistelleiden Ruotsin ja Venäjän armeijoiden sotilaat.”
Totisesti, tämän maan vankkumattomat naiset ja miehet eivät koskaan voi olla vapaita auringon armottomuudesta, oli se sitten jatkuvasti läsnä keskikesän yöttömissä öissä tai kokonaan poissa keskitalven kaamoksessa. Suomen luonnon murhanenkeli on ankara rakastajatar, anteeksiantamaton ja välinpitämätön.
Levyblogin kuudes osa julkaistaan maanantaina 15.11.
