Doomia luonnon helmasta – haastattelussa Deathbell

Ranskalainen Deathbell ei rajoita ilmaisuaan doom metalin kliseillä, vaan musiikkinsa soi nyt aiempaa monipuolisempana ja rockimpana.

Mikä Deathbell on bändejään?

– Lauren [Gaynor, laulu ja koskettimet] ja minä perustimme Deathbellin vuonna 2015, kun muutimme pois Pariisista, kitaristi Bastien Commelongue muistelee. 

– Asetuimme Toulouseen, jossa vanhat ystäväni Val [Troi, basso] ja Rob [Draye, rummut] liittyivät seuraamme, ja sama ydinkokoonpano on kasassa edelleen. Fred [Bolzann] liittyi toiseen kitaraan alkuvuodesta 2020. 

– Olemme keskenämme läheisiä ystäviä, joten olemme nähneet toisiamme paljon keikoilla, bileissä, vaelluksilla ja retkillä… Se on auttanut meitä hitsautumaan yhteen. Deathbell – ja muut silloiset bändimme – oli usein keskustelujen keskipisteenä. Katsoimme Laurenin kanssa paljon 1970-luvun italokauhua, joka oli tuolloin suuri inspiraationlähde, joten Goblinilla ja Fabio Frizzillä oli musiikillista vaikutusta Deathbelliin. 

– Myös erämaa on ollut meille valtava vaikute, ja suurin osa sanoituksistamme on kirjoitettu luonnon keskellä. Olen kuunnellut lukemattomia kertoja Blood Ceremonya, Acid Kingiä, Jex Thothia, The Devil’s Bloodia, Windhandiä, Wolves in the Throne Roomia, Urfaustia ja muita leirinuotion äärellä. 

Minkälainen matka toisen levynne A Nocturnal Crossingin synty oli? 

– Se kirjoitettiin kesän 2018 ja syksyn 2020 välissä, ja vanhimmat biisit muuttuivat matkan varrella aika paljon. Kirjoitimme enemmän kappaleita kuin albumilta löytyy, ja mietimmekin, pitäisikö ne puristaa tuplalevyksi. Päätimme kuitenkin jättää osan niistä myöhempään käyttöön. 

– Kun Fred tuli mukaan, huomasimme, mitä kaikkea hän voi tuoda yhtyeeseen. Oli melkoinen homma sovittaa kappaleet uudestaan kahdelle kitaralle, mutta samalla löysimme uusia mahdollisuuksia, kuten korkeammat nuotit, useat soolot ja arpeggiot. Kaiken kaikkiaan poistuimme mukavuusalueeltamme ja albumi tarvitsi aikaa tullakseen täydelliseksi. 

Millaisista asioista laulatte? 

– Sanat ovat metaforisia ja ne on tarkoitettu kryptisiksi. Lauren ja minä kirjoitimme tekstit, ja omalta osaltani ne vaihtelevat ekstaattisen ja masentuneen mielentilan välillä, joita kävin läpi vuonna 2019. En kokenut tarpeelliseksi käsitellä henkilökohtaisia asioita, joten muokkasin niistä yleismaailmallisempia, ja jokainen voi löytää sanoituksista oman viestinsä mytologian, alkemian ja symboliikan kautta. Toisin sanoen kirjoitimme unia, ja unet kertovat todellisista asioista, jos haluamme nähdä ne sellaisina. 

Uusi albumi kuulostaa monipuolisemmalta ja energisemmältä kuin doomisti pörissyt With the Beyond -debyytti (2018). 

– Tottahan tuo on. Päätimme, että tästä levystä tulee entistä huuruisempi, energisempi ja progressiivisempi, Commelongue myöntää. 

– Halusimme mennä rockimpaan suuntaan ja syleillä niitä mahdollisuuksia, joita genrellä on tarjottavanaan, mutta emme liikkuneet liian kauaksi ensimmäisestä albumista. 

– With the Beyond käsitteli melankoliaa ja pimeyttä, jotka ovat vakavia tunteita. A Nocturnal Crossingin fiilis on eeppisempi ja ekstaattisempi ja sen tunnelma näin ollen kevyempi. 

Mikä erottaa Deathbellin muista doom-bändeistä? Mikä on ”teidän juttunne”? 

– Se on pohjimmiltaan jokaisen itsensä päätettävissä, mutta sanoisin, että käyttämämme kuvasto ja teemat sekä se, ettemme soita pelkkää doomia. Kuunnelkaa itse ja tehkää johtopäätöksenne.

Julkaistu Infernossa 2/2022.

Lisää luettavaa