Bändistänne löytyy taustaa muun muassa Godsplaguestä, Pestigoresta ja The Scourgerista. Kuinka Wretched Path sai alkunsa?
– Nauhoitin vuonna 2018 Esan [Salminen] koelauluja, kun hän haki yhteen bändiin. Siinä huomasin, kuinka hyvin mieheltä lähtee murinat, kitaristi Teemu Grönberg muistelee.
– Sävelsin sen innoittamana neljä biisiä ja ilmoitin Esalle, että nyt aletaan vetää dödistä! Tarkoitus oli vetää kahdestaan, mutta Esa sai houkuteltua Jaskan [Raatikainen] kannuihin. Jaska ehdotti kaveriaan Tapsaa [Tapio Sintonen] toiseen kitaraan. En tuntenut häntä ennestään, ja ennen kuin oltiin vaihdettu sanaakaan, oli soitettu treeniksellä kolme biisiä.
– Vähän myöhemmin Nico [Hartonen] oli Esalla kylässä ja valitti, että haluaisi lauluhommien lisäksi vedellä bassoa. Esa kiinnitti siltä istumalta Nicon bassoon.
Raatikainen keskittyi lopulta Mercury Circleen ja hänen paikkansa otti Seppo Tarvainen.
Syntyikö Heavy Lies the Crown -esikoinen luontevasti?
– Levyn matskut oli tosi pitkälle sävelletty ja sovitettu jo ennen kuin alettiin treenaamaan kimpassa, Tarvainen sanoo.
– Toki niitä hinkattiin jonkin verran, jotta saatiin mukaan niin sanottua bändisoittoa. Tosi vaivattomasti me saatiin matskut läjään, ja itse äänitys oli täysin stressivapaata ilman mitään aikataulupaineita. Albumi äänitettiin omin voimin omalla studiolla. Kaiken kaikkiaan kivuton prosessi.
Kahden ensimmäisen singlen sanoitusten aiheet ovat aika kaukana toisistaan, asialistalla on järjetöntä tappoa ja espanjantautia. Onko albumin teksteillä mitään yhdistävää tekijää?
– Kuolema on teksteissä vahvasti läsnä. Tuo ei ole varmaan mitenkään järin tietoisesti valikoitunut aihepiiri, mutta sitä voi kyykähtää niin monella tavalla, että aiheesta saa tekstin jos toisenkin, Tarvainen pohtii. – Wretched Pathin tapauksessa kyykähtäminen ei ole kivuton poisnukkuminen. Mukana on myös tositarinoita.
Death metalistanne löytyy ripaus hardcorea. Kuinka tarkkoja olette yhtyeen musiikillisen linjan suhteen?
– Se ei voi olla vaikuttamatta, että ennen näitä biisejä olin säveltänyt neljä levyllistä hardcorea, Grönberg murjaisee.
– Ei tässä kovin puritaaneja olla, ja linja tulee aika luonnostaan, Tarvainen toteaa. – Sellainen hyvä luolamiesbalanssi on tärkeä olla. Kaikki meistä on soittaneet tosi erilaisissa bändeissä, mutta jokainen tietää hyvin, mikä toimii ja mikä ei. Death metal on alleviivaava voima, mutta hardcore-vivahde tuo hyvän läskin mukaan.
Minkälainen polku on ”wretched path” ja missä vaiheessa sitä kuljette?
– Polku on raskas, välillä nopea, välillä hitaampi, mutta se vie mukanaan. Bändinä olemme siinä vaiheessa polkua, että paluuta ei enää ole, Grönberg päättää.
Julkaistu Infernossa 10/2022.