”Emme aio rajata itseämme minkään genren alle” – haastattelussa Spiritraiser

Muiden muassa Profane Omenista ja Sleep of Monstersista tutuista miehistä kasattu Spiritraiser vyöryttää esikoisellaan ilmavaa mutta raskasta musiikkia, jonka tarkka genretys osoittautuu mahdottomaksi.

Kuva: Pete Voutilainen / One Eye Media

Lähtöön perustavanlaatuinen kysymys, eli miksi perustitte juuri Spiritraiserin kaltaisen bändin? 

– Jammailtiin vuodesta 2010 alkaen Anssin [Ruotanen, basso] ja Uulan [Korhonen, kitara] kanssa pari vuotta huvikseen treenikämpällä. Hyvää materiaalia alkoi syntyä siihen tahtiin, että huomattiin tässä olevan jotain, mitä pitää päästä jakamaan muillekin. Kun Jules [Näveri, laulu] hyppäsi mukaan, pakka oli valmis, rummuista ja koneäänistä vastaava Kristian Merilahti selostaa. 

– Halusimme soittaa bändissä, joka vie kuulijan pois arjesta matkalle musiikilliseen maailmaan. 

Inspiral-esikoistanne tehtiin ymmärtääkseni useamman vuoden ajan. Mikä näin pitkään synnytykseen oli pohjimmaisena syynä? 

– Ehkä se, että meillä ei ollut levy-yhtiötä hengittämässä niskaan ja antamassa deadlinea. Toisekseen bändin jäsenet olivat kiireisiä viihdeteollisuusalalla, joten aikataulut oli haaste. Ja kyllä jälkituotantoonkin kului yllättävän paljon aikaa. 

Levyltä on aistittavissa runsaasti kiireetöntä jamittelumeininkiä. Millainen biisinkirjoitusprosessinne tosiasiassa on? 

– Nauhoitamme jamit treenikämpällä ja analysoimme materiaalia jälkikäteen. Tai sitten esimerkiksi Uula saattaa esittää treeneissä timanttisia riffejä, joista sitten poimitaan parhaat palat ja sovitetaan biisiksi. Saattaa mennä kuukausi, ehkä kaksikin, kunnes kaikki ovat tyytyväisiä lopputulokseen. Tässä vaiheessa Jules astuu mukaan luomaan laulumelodioita, ja jos biisi kaipaa vielä lisämaustetta, luon viimeiseksi äänimaailmaa syntikoilla. 

Musiikistanne syntyy monenlaisia mielikuvia Deftonesista Kingston Walliin. Millaisia artisteja laskisitte kanssanne samaan porukkaan? 

– Etenkin Kingston Wall on tärkeä bändi meille kaikille, Deftonesista nyt puhumattakaan. Tool, A Perfect Circle, Mastodon, Toto ja Ozric Tentacles… Elektroniselta puolelta yritän tuoda mukaan Shponglen ja Jon Hopkinsin kaltaista äänimaailmaa. 

Vaikuttaa siltä, että Spiritraiserin musiikillinen linja ei ole mitenkään hirveän tarkkaan suunniteltua ja laskelmoitua. Millaisena näette bändin tulevaisuuden? Onko mahdollista, että seuraavalla albumilla soi täysin erilainen Spiritraiser? 

– Emme aio rajata itseämme minkään genren alle. Kaikki soittajat kuuntelevat musiikkia todella monipuolisesti, genrestä genreen, ja tämä tulee kuulumaan tulevissa kappaleissamme. Rock ja metalli ovat kuitenkin kaikkien kappaleiden perusta, jonka ympärille kiedomme soundimme. 

– Meillä on sävellettyä materiaalia jo kahden ep:n verran, joista ensimmäisen nauhoitamme tulevana talvena.

Julkaistu Infernossa 9/2018.