”En usko, että Wizard Bloody Wizardia kannattaa kuunnella vaikka kuntosalilla” – haastattelussa Electric Wizardin Jus Oborn

Uudella Electric Wizard -albumilla soi tähän asti vapain, kaikista rajoista irtautunut bändi. Rakastamiaan päihteitä yhtyeen johtaja Jus Oborn ei silti haluaisi vapauttaa.

Kuva: Ester Segarra

Kun Jus Obornin luotsaama Electric Wizard ei ole kiertueella, erakkomaisesti elävällä bändillä on tapana kadota maan alle juuri niin pitkäksi aikaa kuin ennen seuraavan albumin julkaisua on suinkin mahdollista.

Hyväntuulisesti hekotteleva Jus vastaa kysymyksiin puhelimitse Spinefarm Recordsin Englannin-toimistolta. Haastattelu on vähään aikaan hänen ensimmäinen kosketuksensa suljetun arkielämänsä ulkopuoliseen maailmaan.

Jus ei ole niitä ihmisiä, jotka viihtyvät isoissa kaupungeissa tai ihmisten keskellä.

– Totta puhuakseni yritän välttää yhteiskuntaa niin paljon kuin mahdollista. Jos saisin valita, asuisin varmaan omalla planeetallani. Tulisin ehkä silloin tällöin esittämään tätä musiikkia muille kiertueen tai parin verran, Jus hymähtää.

– Elän todella kaukana sivistyksestä. Tai niin kaukana kuin se on täällä pienellä Britannian saarella mahdollista. Yritän vältellä viimeiseen asti kaikenlaista modernia elämää. En katso tv:tä, en katso uutisia, en omista älylaitteita. Tiedän silti, että maailma on muuttunut elinaikanani paljon. Olen kai tullut jo sen verran vanhaksi, että alan tuntea nostalgiaa vanhoja asioita kohtaan.

– Nykymaailmassa on yhä haasteellisempaa olla itsenäinen muusikko. Voimme yrittää valehdella itsellemme olevamme täysin irrallaan ympäröivästä maailmasta, mutta niin vain mekin löydämme itsemme seisomasta lentokentiltä, matkustamasta eri osiin maailmaa ja pyörimästä osana tätä koneistoa.

Huokaistuaan huvittuneisuutta äänessään Jus kertoo kosketuksesta ulkomaailmaan olevan hyötyäkin.

– Jos olisi olemassa jokin keino tehdä kiertueita ilman kaikkea byrokratiaa ja muuta paskaa, voitte olla varmoja, että Electric Wizard kiertäisi nykyistä enemmän. Nyt meidän on annettava periksi maailman säännöille. Myönnän silti, että mitä enemmän korviini kantautuu maailmalla tapahtuvia asioita, sitä inspiroivampi se on. Pahassa. Sitähän artistin elämä lopulta väkisinkin on, ympäröiviin asioihin reagoimista.

– Olen kai omalla tavallani onnekas, koska tulen toimeen Electric Wizardilla, mikä on mahdollistanut yhteiskunnasta irtautumisen ainakin jossain mielessä. Minun ei ole pakko käydä päivätöissä elääkseni, syödäkseni ja asuakseni, joten voin hyvin perustein todeta, että vitut maailmasta, vitut yhteiskunnasta ja vitut säännöistä, Jus naurahtaa.

Kädestä suuhun

Electric Wizard ei ole maailman suurin metallibändi, eikä edes suurin doom metal -bändi, mutta se on silti onnistunut saavuttamaan aseman, jossa sen ydinryhmä tekee musiikilla elannon. Tämä on nykymaailmassa harvinaista.

– Niin… Emmehän me omista lentokoneita kuten Iron Maiden tai kuljeta mukanamme järjetöntä lavashow’ta kuten Metallica, mutta tulemme toimeen siten, mitä tavallinen elämämme ja kiertueemme vaativat.

– Elämme mukavasti kädestä suuhun soittamalla sopivasti keikkoja ja panostamalla laadukkaaseen merchandiseen, jonka kysyntä yllättää toisinaan itsemmekin. Emme ole todellakaan mitään easy listening -musiikkia, ja fanikuntamme uskollisuus vetää aika ajoin todella nöyräksi ja kiitolliseksi.

– Kun bändit valittavat taloudesta ja rahamaailman epäreiluudesta, se saa minut miettimään, ovatko he helvetin huonoja matematiikassa vai mahtaakohan sittenkin olla niin, että monilla muusikoilla on hieman liian korea käsitys siitä, mitä ihminen oikeasti tarvitsee elämäänsä, tai muusikon elämään.

– Ei ole ihme, jos kiertueista saatavat tulot eivät riitä bändeille, jos he pistävät rahat haisemaan kalliisiin kiertuebusseihin, komeisiin hotelleihin, kaiken heidän puolestaan tekevään henkilökuntaan, alkoholiin, huumeisiin, naisiin ja ympäriinsä nussimiseen. Sen ohella monilla on jatkuvasti valtavat kotitalot tyhjillään

– Tiedän aika monta kaltaistamme bändiä, jotka tulevat hyvin toimeen omillaan, eikä tässä ole kyse siitä, millaista musiikkia he soittavat. On vain pistettävä asiat tärkeysjärjestykseen, panostettava oikeisiin asioihin ja saavutettava molemminpuolinen kunnioitus kuulijoiden kanssa, mikä mahdollistaa tämän kaiken.

Kunnioituksen ansaitsemisessa auttaa, että Electric Wizard on ollut psykedeelisellä doom metalillaan irrallaan ajasta ja paikasta. Ajan ilmiöille ei ole kumarreltu.

– Electric Wizardin ajatus on aina ollut irtautua tästä maailmasta ja kurottaa kohti sitä, mikä meitä ympäröi jossain aistiemme tavoittamattomissa. Monet bändit kertovat perustavansa musiikkinsa kokemiensa, ympärillään olevien asioiden heijastelemiseen. Minä haluan matkustaa vielä paljon tätä maailmaa pidemmälle.

– Electric Wizard on kuin Hellhammer soittamassa vuoden 1969 Woodstockissa. Emme ole riippuvaisia mistään ilmiöistä tai aikakausista. Elämme jossain tällaisten tylsien käsitteiden ulkopuolella, ja luulenpa tämän tarjoavan kuulijoillemme juuri sellaista äärimmäistä eskapismia, jota he kaipaavatkin.

Nelistään aina kaunihimpi

Aivan tyystin erakoitunut ja ihmiskontakteja välttelevä ihminen Jus Oborn ei ole: hän myöntää avoimesti, että hänen musiikillinen luovuutensa vaatii säveltäjäkumppanin. Varhaisina vuosina Jusin Electric Wizard -aisaparina toimi nykyisin Lee Dorrianin With the Dead -yhtyeessä vaikuttava Tim Bagshaw, mutta vuodesta 2003 asti bändin toisen kuusikielisen varressa on nähty Jusin vaimo Liz Buckingham.

– On todella helppoa hukkua omien luomustensa sekaan ja sokeutua täysin, ellei rinnalla ole jotakuta, joka on valmis tuomitsemaan kaikki tekemisesi rehellisesti tai viemään ne hyvätkin jutut vielä kovemmalle tasolle.

– En tiedä, tulisiko Electric Wizardin albumeista hevon helvettiä, jos Liz ei olisi rinnallani sanomassa, että ”tämä kuulostaa ihan hyvältä, mutta…”. Tai että ”nyt vedät tämän paskan vessasta alas”, kun olen tehnyt pilvipäissäni jotain niin sekavaa pörinää, ettei siitä saa itseni lisäksi tolkkua kukaan.

– Olen totaalisen introvertti ihminen, mutta en silti elä jossain kosmisessa harhakuvitelmassa, jossa olen suuri säveltäjänero, jonka on saatava pitää kaikki langat omissa käsissään. Aika moni tälläkin hetkellä yksinään musiikkia maailmaan tuuttaava muusikko tekee sen yhden tai pari hyvää levyä ja jää sitten jumiin omaan itseensä.

– Olisiko The Beatles ollut niin luova bändi ilman McCartneyn ja Lennonin keskinäistä kilpailua? Tai mitä Led Zeppelinille olisi tapahtunut ilman Plantin ja Pagen yhteistyötä? Ovatko mitkään Gilmourin tai Watersin tekemiset oikeasti pärjänneet heidän tulikivenkatkuisimmille Pink Floyd -ajoilleen?

Vaikka Electric Wizard on aina henkilöitynyt voimakkaasti juuri Jus Oborneen, hän kiirehtii ylistämään bändin ja jokaisen siinä soittavan yksilön merkitystä.

– Tämä bändi ei todellakaan ole mikään Jus’s Wizards, mies naurahtaa.

– En voi korostaa tarpeeksi, miten paljon bassot ja rummut vaikuttavat Electric Wizardin soundiin. Sen näkee jokaisesta kokoonpanostamme. Oikealla tavalla yhteen sulautuva rytmiryhmä on metallin tärkeimpiä kivijalkoja.

– Kun neljä ihmistä soittaa yhdessä tilassa, kaikkien panos kuuluu. Electric Wizardissa ei ole mitään ylimääräistä hevonpaskaa, tuunausta tai kikkailua. Meidän levymme koostuvat laulusta, kitaroista, bassosta ja rummuista. Mitä enemmän jokaisen soittajan oma särmä kuuluu, sen parempi.

– Viimeisen parin vuoden aikana olemme soittaneet Lizin, Claytonin [Burgess, basso] ja Simonin [Poole, rummut] kanssa joitakin parhaista Electric Wizard -keikoista. Meillä on vihdoin kasassa kokoonpano, jonka kanssa soittaessani minun ei tarvitse miettiä, tuleeko keikasta vittuakaan. Voin viimein nauttia soittamisesta itsekin.

Analoginen tuomio

Rentoutunut ja vapautunut ilmapiiri kuuluu Jusin mukaan myös uudella Wizard Bloody Wizard -albumilla, jolla bändin ei tarvinnut määritellä itseään enää minkäänlaisten rajojen mukaan.

 

– Ainoa päättämämme juttu oli, että levyn on sovittava yhdelle lp:lle. Noin muuten Wizard Bloody Wizardia määrittää se sama sääntö kuin Electric Wizardia aina: sääntöjä ei ole.

– Tuo sääntö on mielestäni metallin tärkein perusta. Metallin on oltava jotain sellaista, joka vie täyden huomiosi, herättää helvetinmoisia fiiliksiä ja kaappaa sinut hetkeksi pois tästä maailmasta. Muut saavat tehdä taustamusiikkia jos lystäävät. Electric Wizard ei siihen sovellu. En usko, että Wizard Bloody Wizardia kannattaa kuunnella vaikka kuntosalilla. Ellei sitten halua lihoa entistä läskimmäksi!

Wizard Bloody Wizard äänitettiin jopa muutamaa edeltäjäänsäkin analogisemmin.

– Edellisen albumimme jälkeen käytimme paljon aikaa oman analogisen studiomme rakentamiseen. Muutimme kokonaan uusiin tiloihin ja kasasimme sinne laitteet, joiden ansiosta studio on nyt 99,9-prosenttisesti analoginen. Se tavara mahdollistaa Electric Wizardin ikuistamisen viimein sellaisena, jollaisena kuulen sen päässäni.

– Nyt meidän ei tarvitse miettiä turhia kikkailuja, prosessointeja tai perseilyjä, joilla muuttaa liian modernisti äänitetty musiikki kuulostamaan siltä miltä haluaisimme sen kuulostavan. Meille riittää nauhurit, pari mikrofonia ja tilat, joissa voimme soittaa kaiken yhdessä livenä purkkiin juuri niin paskaisesti ja rupisesti kuin ikinä on tarpeen.

– Electric Wizardin äänitykset ovat olleet vuosien varrella aina ihan helvetillistä lottoa. Sen takia osa levyistä on onnistunut paremmin ja osa… Joitakin levyistämme en pysty sulattamaan vielä tänäkään päivänä.

Jus kertoo, että hänen suhteensa Electric Wizardin tuotantoon on todella henkilökohtainen.

– Huomaan arvostavani ihan eri levyjä ja eri syistä kuin fanimme yleensä. Saan kuulla siitä kiertueilla jatkuvasti. Electric Wizard on minun elämääni albumeiksi vangittuina. Ne ovat oman aikansa tuotoksia. Jos jokin albumi on syntynyt todella paskamaisina aikoina, en todennäköisesti voi sietää sitä. Tai ainakin vaaditaan helvetisti aikaa, ennen kuin pystyn suhtautumaan levyihin jotenkin muuten kuin osoituksina omista henkilökohtaisista helveteistäni.

– Come My Fanatics [1997] ja Witchcult Today [2007] ovat levyjä, joiden pariin palaan säännöllisesti. Niiden kuunteleminen tuottaa jopa hämmentävää tyydytystä. Niitä oli helvetin hauska tehdä ja ne onnistuivat yli odotusten. Aistin niillä sellaisia asioita itsestäni, joita en täysin tietoisesti tiedä edes olevan olemassa, mikä on mahtava juttu.

– Sen sijaan Dopethrone [2000] on minulle ylistettyä mainettaan kitkerämpi albumi. En voi oikeastaan sietää siltä muita kappaleita kuin nimibiisiä ja Funeralopolista. Albumia ei ollut kovin mukavaa tehdä, siitä ei tullut läheskään sellainen kuin halusin, ja tunnen muutenkin sitä kuunnellessani, ettei levyllä ole minulle oikeastaan mitään annettavaa.

– Joskus on silti helvetin hauskaa avata viinipullo tai sytyttää jointti, selventää päätään ja ihmetellä omia tekemisiään – varsinkin jos ne ovat juuri noita vanhimpia levyjä, joiden tekemisestä en muista yhtään mitään, Jus nauraa.

Salonkikelvottomat päihteet

Electric Wizard on aina edustanut doom metalin huuruisempaa päätä, eikä bändi ole koskaan varsinaisesti peitellyt sitä tosiseikkaa, että levyt syntyvät ja keikat soitetaan muunkin kuin alkoholin voimalla.

Jus tuhahtaa huvittuneesti, kun totean musiikkimaailman esittävän paljon todellista salonkikelpoisempaa.

– Päihteet on todellakin asia, jota yritetään nykyisin lakaista maton alle. 70-luvulla kaman puolesta liputettiin joka paikassa, vaikka rangaistukset olivat paljon kovempia. Nykyään bändit koettavat hyssytellä asiaa.

– Ehkä muusikot ovat vähän vainoharhaisia ja pelkäävät, että heistä karkaa sosiaaliseen mediaan liian todellisia kuvia tai videoita, joista joku saattaa pahoittaa mielensä. Sehän ei tietenkään haittaa mitään, jos poseerataan viskilekan tai kaljojen kanssa, mutta se on ilmeisesti hirvittävä ajatus, jos joku saisi tietää, että välillä saattaa kärytä kukkakin.

– Minua tällainen kaunistelu ei kiinnosta vitunkaan vertaa. Tiedän että bändit imuroivat kiertueillaan kasoittain kokaiinia, vetävät uskomattomia keikkoja, palaavat tämän jälkeen päivätöihinsä ja jättävät kamat rundille. Ihmiset saavat kuulla vain heistä, joille tästä muodostuu ongelma.

– Poltan ruohoa läpi kaikkien rundiemme, jokaisella keikalla. En todellakaan selviäisi rundien läpi ilman sitä. Marihuana on osa raideriamme. Se on takuu siitä, että keikkamme ylipäänsä toteutuvat, Jus hymähtää.

Vaikka nykyään pyritään alleviivaamaan sitä, että selvin päinkin tehdään musiikkia eikä kiertueilla sekoilla, vanha sanonta väittää edelleen, että paras musiikki on syntynyt päihteiden voimalla.

– En väitä ehdottomasti, ettei maailmassa olisi hyvää streittarien säveltämää musiikkia, mutta heidän on pakko olla sekaisin jollain muulla tavalla. Ei kukaan täysijärkinen kirjoita rajoja rikkovaa musiikkia selvin päin!

– Kaikki nykyään ylistetty musiikki on päihteissä tehtyä. Black Sabbath poltti tonneittain ruohoa, Jimi Hendrix teki kaikkien aikojen toismaailmallisimpia biisejä LSD:ssä, vanhan liiton jazz irrottautui säännöistä heroiinin voimalla ja Mozart oli vähintään alkoholisti. Kukaan mainituista ei olisi saavuttanut näitä maagisia sävellyksiä ilman aineita.

– Olen sitä paitsi aivan varma, ettei äärimmäisen nopeaa musiikkia, kuten vanhan liiton punkkia tai thrashiä, olisi syntynyt, elleivät ihmiset olisi vetäneet päänsä täyteen kokaiinia. Ei kukaan pysty soittamaan niin nopeasti ilman kamaa. Kokaiininhan kuulee niistä riffeistäkin. Fiilis vain kiihtyy… ja kiihtyy… ja kiihtyy!

– Ihmismieli vain on sellainen, että siitä on pystyttävä sammuttamaan tiettyjä estoja ja sytyttämään toisia puolia, jotta saataisiin vapautettua se osan aivojen syvyyksistä, joka edustaa oikeasti inhimillisintä sisintämme.

Jus nimeää psykedeelisen doom metalin kannalta ehdottoman suosikkihuumeensa hetkeäkään miettimättä.

– Ehdottomasti marihuana. Ei epäilystäkään. Se sopii täydellisesti tällaiseen musiikkiin.

– Tosin suosittelen myös LSD:tä kaikille. En välttämättä jokapäiväiseen käyttöön, mutta jokaisen tulisi kokeilla sitä kerran elämässään. LSD saattaa avata mielestäsi sellaisia lukkoja, joita et edes tiennyt olevan olemassa, koska olet kantanut niitä tajunnassasi koko elämäsi ajan. Ne ovat aina estäneet sinua olemasta sinut oman itsesi kanssa. Sen sijaan spiidiä ja kokaiinia en suosittele kenellekään… Ellei sitten halua tehdä thrash metalia, Jus hekottelee.

Asenteistaan huolimatta Jus ei haluaisi lähteä löysentämään huumausaineita koskevia lakeja.

– Kaman ostaminen on totta kai nykyään helpompaa. Maailmassa on paikkoja, joissa käyttö ei ole enää niin vakavaa, ja jopa aina yhtä vanhoillinen Englantimme on antanut hieman nuoraa asian suhteen, mutta… Tavallaan pidän siitä, että kama pysyy edelleen vähän kulisseissa. Sen käytössä on oltava omat riskinsä tässäkin pullamössöyhteiskunnassa, koska… No, sanotaan vaikka näin, että kiinnijäämisen pelko kiihottaa, ja kaman tulisi jatkossakin olla eräänlainen kapinan symboli. Varsinkin, kun aika lailla kaikki muu kapinointi on jo onnistuttu tuhoamaan.

– Sitä paitsi en haluaisi päättäjien kontrolloivan näitä aineita. He pilaavat kuitenkin kaiken mihin koskevat, Jus nauraa.

Julkaistu Infernossa 10/2017.