Khaos Legions -nimen vastikään saanut uusi albumi syntyy hyvää vauhtia Ruotsissa Sweet Spot Studiolla. Michael Amott vitsailee, että levyn soundi tulee olemaan mahdollisimman kaukana bändin livesoundista.
Teksti: Vilho Rajala Kuva: Adde
Amott kuulostaa langan päässä rennolta ja hyväntuuliselta. Arch Enemy on viettänyt iltapäivän lauluja äänitellen, ja kitarasoolojakin on tarkoitus purkittaa.
– Meillä ei ole oikeastaan laulujen jälkeen muuta jäljellä kuin minun kitarasooloni. Chris on tehnyt omat soolonsa, ja kaikki pohjat ovat jo nauhalla. Per Wiberg (Opeth) kävi vetämässä vähän kiippareita sinne tänne. Angela on laulanut kymmenen biisiä, viisi on jäljellä, Amott kertoo.
Loppusuora häämöttää siis. Helmikuussa Khaos Legions miksataan, ja julkaisua tähtäillään toukokuulle.
Millainen levy Rise of the Tyrantin (2007) seuraajasta on tulossa? Monipuolinen ainakin, sanoo Amott. Kuulemma jopa basisti Sharlee D’Angelo osallistui tällä kertaa biisintekotalkoisiin.
– Levy on hyvin äärimmäinen, sillä on monta suuntaa. Siellä on äärimmäisen raskasta kamaa, melkein death metalia, mutta on myös kauniita melodioita ja harmonioita. Luulen, että siitä kyllä tunnistaa, että se on Arch Enemyä. Kaikki tavaramerkit ovat mukana.
Tarkkaa riffittelyä, hurjia tuplabasarikomppeja ja raakaa naislaulua siis luvassa.
Arch Enemy halusi tällä kertaa tuottaa levynsä itse. Tähän vaikutti hyvä kokemus The Root of All Evil -levyn (2009) äänityksistä. Sillä bändi veti vanhoja biisejänsä uusiksi studiossa.
– Olemme työskennelleet monien hienojen tekijöiden kanssa, kuten Andy Sneapin ja Fredrik Nordströmin. Tykkäsimme kuitenkin erittäin paljon The Root of All Evilin tekemisestä omin päin. Sweet Spot Studio on lähellä kotia ja täällä on hyvä fiilis. Meillä on Rickard Bengtsson apuna, hänhän tuotti Doomsday Machinen (2005).
Soundit ovat kuulemma kunnossa. Bengtsson on audiofiili, joka keskittyy jokaiseen projektiin erikseen sen vaatimalla tavalla. Hänelle lankeaa myös Khaos Legionsin miksausvastuu.
– Kun tekee töitä Andy Sneapin tai Fredrik Nordströmin kanssa, saa heidän soundinsa. Se on upea soundi, mutta se on heidän soundinsa. Rickardilla ei ole mitään omaa tavaramerkkisoundia, vaan hän tekee bändin ehdoilla. Luulen, että tästä levystä tulee täsmälleen sellainen, millainen Arch Enemyn levyn pitääkin olla.
Millaista soundia siellä nyt haetaan? Tuskin kovin ohutta tai pienimuotoista ainakaan?
– Haluamme, että levyn soundi eroaa livesoundista mahdollisimman paljon! Heh heh, ei vaan, me olemme vaan vitsailleet tästä, koska kaikki bändit aina sanovat, että he yrittävät vangita levyillensä sen, miltä kuulostavat livenä.
Vitsissä on kuitenkin totta toinen puoli.
– Me pidämme Queensrÿchestä ja Judas Priestistä ja siitä miten nämä bändit saivat levynsä kuulostamaan metallihirviöiltä. Siihen me pyrimme. Studio on studio ja live on live.
Arch Enemy tulee kesällä Tuskaan. Mitä Michael Amott odottaa uudella paikalla järjestettävältä festarilta?
– Pidin todella paljon vanhasta paikasta, saa nähdä millainen uusi on. Toivottavasti yhtä hyvä! Festariorganisaatiohan on aivan mahtava, todella ystävällisiä ihmisiä. Ja ilmeisesti Suomen vesijohtovedessä on jotain, joka tekee kaikista metallifaneja, heh. Me soitamme siellä hyvän, energisen show’n.