Stam1nan Viimeinen Atlantis valittiin Infernon tekijäin keskuudessa ylivoimaisesti viime vuoden parhaaksi kotimaiseksi albumiksi. Vuosi 2010 piti bändin alusta loppuun aktiivisena, ja mitäpä sitä lepäilemään, uutta kauraa puskee jo.
Teksti: Vilho Rajala Kuva: Markus Paajala
Yhtye teki menneenä vuonna oman keikkailuennätyksensä ja julkaisi Viimeisen Atlantiksen lisäksi Vanhaa paskaa -kokoelman varhaisista tekeleistään.
– 2010 veti kyllä hiljaiseksi loppua kohden. Ehkä liikaa töitä, liikaa kaikkea. Jäljen näkee naamasta, tulipa tuo kolmekymmentäkin vuotta täytettyä samassa rytinässä, sanoo laulajakitaristi Antti ”Hyrde” Hyyrynen.
– Mutta bändin näkökulmasta vuosi oli vittumaisen hyvä. Ihmettelin jo vuoden 2005 kesäkiertueen loppusuoralla, että ”voiko tätä korkeammalle bändi päästäkään, onpa hekuma kova!”. Vaan vähänpä tiesin, hölmö Antti. Hölmö, köyhä Antti. Onneksi siitä on jo vuosia. Löisin itseäni avokämmenellä.
Viimeinen Atlantis toi bändille runsaasti huomiota myös musiikkipiirien ulkopuolelta. Muun muassa Savitaipaleen seudun Luonnonsuojeluyhdistys palkitsi Stam1nan ympäristöpalkinnolla. Muutenkin bändiä tituleerattiin ties miksi ekolähettiläiksi pitkin vuotta.
– Vittuun kaikki ekolähettiläisyydet ja sellaiset kommentit, nuoriso unohtaa tuollaiset läpät viikossa, keskittymiskyky alkaa olla hamsterin tasolla, kun on niin kova kiire imuttaa ämpäreitä vertaisverkosta. Ei me oikeasti olla mitään aktivisteja, kunhan väännetään heviä ja sanoituksissa yritän sanoa asioita ääneen. Tämä levy oli tällainen, tulipa tehtyä. Imekää.
Hyrdeä miellytti levyn saama varsin kahtalainen vastaanotto.
– Atlantiksen julkaisu kirvoitti aivan mahtavalla tavalla kommentteja, enimmäkseen osastoa ”naulaan näiden hippien perseet seinälle” taikka vastavuoroisesti ”voi loiro kun on vitun hieno levy”. Sepä taitaa olla paras palaute yleisöltä, tuollainen äärifiilis.
Vuosi 2011 ei tuo Stam1nalle hengähdystaukoa, vielä mitä. Uutta materiaalia työstetään jo kovaa vauhtia.
– Just minuutteja sitten lähetin ensimmäisen uuden demotiedoston bändin jätkille. Upouusien biisien kanssa on äärimmäisen mukavata rötvätä. Kohta päästään treenikämpälle, keväällä leivotaan biisejä niin perkeleesti. Kesäksi keikoille, kun kuitenkin ollaan rahattomia ja surullisia siinä vaiheessa.
Entä mikä teos vuoden 2010 levyjulkaisuista on tehnyt Hyrdeen erityisen vaikutuksen?
– Rytmihäiriön Surmantuoja on yksi Suomen kovimpia hevijulkaisuja kautta aikojen. Otin spurgugrammin jalkaani levyn kunniaksi. Hienoja miehiä, hienoa ja perinteikästä musiikkia, joka saa nuorison tanssilattialle. On ollut vitun hienoa päästä keikkailemaan Rytmäreiden kanssa, pääsin jopa laulamaan taustoja Sakara Tourilla Kristus ryyppää -biisissä. Siitäs saivat, nuoriso!
Muiden Stam1noiden vuoden 2010 parhaat:
Kai-Pekka Kangasmäki: Aivolävistys: Sotamaa, Paleface: Helsinki – Shangri-La
Teppo Velin: Paleface: Helsinki – Shangri-La
Pekka Olkkonen: Jenni Vartiainen: Seili, Opethin live-DVD
Emil Lähteenmäki: Rytmihäiriö: Surmantuoja, Pendulum: Immersion