Haisevan rockin kunnianpalautus – haastattelussa mm. Scott Ianin sisältävä Motor Sister

Anthrax-kitaristi Scott Ianin ja muita nimihahmoja sisältävä Motor Sister muuntui coverbändistä omia biisejä tekeväksi, 1970-lukulaisen rockin hyveitä kanavoivaksi ryhmäksi.

07.08.2022

Oletko koskaan fanittanut jotain yhtyettä niin paljon, että perustat sen kunniaksi coverbändin? 

Anthrax-kitaristi Scott Ian on vienyt ajatuksen vuosina 1993– 2011 toimineen Mother Superior -bändin fanittamisesta vielä pidemmälle. Coverbändiä seurasi coveralbumi, ja nyt hän tekee Motor Sister -nimen alla vastaavaa rockia. 

– Kuulin Mother Superioria ensimmäisen kerran jo 90-luvulla, juuri ennen kuin Jim Wilson [Mother Superiorin laulaja-kitaristi] ja kumppanit olivat mukana Rollins Bandissä, hyväntuulinen Ian muistelee kotoaan käsin. 

– Todellinen kolahtaminen tapahtui hieman myöhemmin, kun kuvaajallamme Neil Zlozowerilla oli tapana soittaa Mother 

Superioria koko ajan studiollaan. Pian otin Deep-albumin [1998] tehokuunteluun, ja se oli menoa se. 

– Aloin käydä bändin keikoilla aina kun se soitti jossain päin Hollywoodia. Tapasin Jim Wilsonin ensimmäisen kerran, kun Rollins Band teki hienoja kiertueita Get Some Go Again -albumin [2000] jälkeen. 

Ian sanoo yhteisten sävelten löytyneen jo paljon ennen kuin hän alkoi tehdä musiikkia Wilsonin kanssa. 

– 2000-luvun alussa vaimoni Pearl [Motor Sisterin toinen laulaja] vietti syntymäpäiviään ja kutsuin Mother Superiorin tyyppejä juhliin. Jossain kohtaa illanviettoa Pearl kysyi Wilsonilta, haluaisiko hän tehdä biisejä mimmilaulajalle. 20 vuotta myöhemmin he kirjoittavat yhä musiikkia niin Pearlin sooloalbumeille kuin nyt Motor Sisterille. 

Mother Superior hajosi vuonna 2011, mutta Ianille bändin musiikki oli kaikkea muuta kuin kuollutta. 

– Mietin, mitä ohjelmaa haluaisin järjestää 50-vuotissynttäreilleni, ja koska Jimistä oli tullut yksi parhaista kavereistani, keksin ajatuksen yhteisen coverbändin perustamisesta. Pearl kasasi Motor Sisterin ja mukaan tulivat hänen, minun ja Jimin ohella Joey Vera [Armored Saint] ja John Tempesta [White Zombie, The Cult]. Kyse oli alusta alkaen hauskanpidosta. 

Mikä teki juuri Mother Superiorista niin kovan bändin, että menit sen fanittamisessa näin pitkälle? 

– Mother Superior oli yksinkertaisesti helvetin lujasti perseelle potkivaa rock’n’rollia. Usko tai älä, sellaista ei tullut ihan liikaa 90-luvun lopulla tai 2000-luvun alussa, Ian sanoo. 

– Kaikki 2000-luvun niin sanotut action rock -bänditkin olivat vähän liian siistejä. Niiden rockissa ei haissut hiki vaan ennemmin geeli. Jim ja kumppanit tekivät kunnon bensankatkuista rockia ja vieläpä helvetin hyvillä riffeillä. 

– Kuuntele vaikkapa Moanin’-levyä [2005]. En tiedä, tekikö mikään muu bändi tuohon aikaan samanlaista rockia, mutta vaikka olisikin tehnyt, Mother Superior vastasi ainakin minun huutooni hyvän iskevän rockin puolesta. 

– Periaatteessa tällaisen musan tekeminen oli myös minulle paluu juurille. Aloitin rockin kuuntelemisen 70-luvulla, kun KISS tuli elämääni. Se oli vanhempieni mielestä hirveintä musaa ikinä, mikä oli tietenkin teinin mielestä hyvä juttu. Mother Superior ei ollut vanhan liiton rockin kopioimista, vaan täydellisten biisien tekemistä samassa hengessä. 

Ianin mukaan sama periaate kuuluu Motor Sisterissä. Bändi ei kopioi Mother Superioria tai edes sen esikuvia, vaan tekee niille kunniaa uusilla kappaleilla. Nyt julkaistava Get Off -albumi sisältääkin vain bändin omia sävellyksiä. 

– Tietenkin Jimin soundi on hänen biisinkirjoituksessaan vahvasti läsnä, mutta on ollut huimaa huomata, miten omanlainen soundi juuri tästä kokoonpanosta syntyy. Näillä soittimilla ja näistä näpeistä. 

– Kaikki tuntuu tapahtuneen kuin itsestään siitä asti, kun soitimme coverbändinä ja teimme Mother Superior -coveralbumin [Ride, 2015] yhdessä. Tällaista rockia syntyy meiltä melkein kuin itsestään. Kuulostamme 70-luvun rockilta, mutta emme miltään tietyltä sen ajan bändiltä. 

Get Off äänitettiin vanhan liiton tyyliin livenä studiossa, mikä oli Ianin mukaan ainoa oikea vaihtoehto. 

– En soittanut samoilla laitteilla kuin Anthraxissa, vaan kytkin käyttöön muutamia Marshall-putkivahvistimia, jotka minulla on ollut tallessa vuodesta 1982. Soitin myös muutamilla erilaisilla Les Paul -kitaroilla, koska halusin saavuttaa autenttisen soundin enkä jotain, mitä emuloitaisiin digitaalisilla laitteilla. 

– Onneksi olen tarpeeksi vanha omistaakseni näitä laitteita, koska nyt tällainen vintagekama maksaa omaisuuden. Voisi kai sanoa, että olen itsekin tarpeeksi vintagea soittaakseni tällaista rockia, hah hah!

Julkaistu Infernossa 4/2022.

Lisää luettavaa