Esikoislevynsä Heart of Leadin julkaissut Kaleikr tuntuu ilmestyneen kuin tyhjästä, mikä on ymmärrettävää, sillä bändillä on ikää vasta kolmisen vuotta. Kenenkäs poikia te oikein olette?
– Soitimme aikoinaan sellaisessa islantilaisessa black metal -yhtyeessä kuin Draugsól, kunnes musiikkiin ja henkilökohtaisiin asioihin liittyvät kuviot ajoivat minun ja Maximilianin [Klimko, laulu, kielisoittimet ja sävellys] perustamaan Kaleikrin. Tämän yhtyeen myötä pääsimme toteuttamaan hieman progressiivisempaa lähestymistapaa musiikkiin, kuten levyltä kuulee, rumpali Kjartan Harðarson kertaa.
Albumin tekstit kertovat tarinaa jonkinlaisesta psyykkisestä romahduksesta. Perustuvatko sanoitukset omakohtaiseen kokemukseen?
– Kyseessä on todellakin teema-albumi, joka käsittelee syvää henkistä tuskaa. Jokainen levyn kappaleista kuvailee yksittäistä kamppailua, ja yhdessä ne muodostavat matkan henkilön mieleen aina psyykkiseen romahdukseen saakka. Sanoitukset saivat inspiraationsa henkilökohtaisista kokemuksista, mutta sanoitukset eivät käsittele niinkään todellisia tapahtumia kuin sitä, mitä pään sisällä ja ajatuksissa tapahtuu.
Kaleikrin musiikkia kuvataan progressiiviseksi black metaliksi, joka istuu samaan sarjaan esimerkiksi Enslavedin ja Deathspell Omegan kanssa, mutta musiikista löytyy omat viitteensä myös Gojiran ja Opethin kaltaisiin kiemuraisiin death metal -yhtyeisiin. Millä tavoin kuvailisit musiikkianne täysin ummikolle?
– Yritämme olla määrittelemättä musiikkiamme, mutta menneisyytemme ansiosta biiseihimme ajautuu väkisinkin paljon viitteitä death- ja black metalista. Jos minun olisi pakko kuvailla Kaleikria jotenkin, puhuisin ihan vain jonkinlaisesta ”äärimmäisestä musiikista”… Olisihan tuo todella hankalaa selittää ihmiselle, jolla ei ole minkäänlaista hajua heavy metalista.
Islantilainen metallimusiikki on noussut kansainväliseksi ilmiöksi oikeastaan vasta viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, kiitos Potentiamin ja Sólstafirin kaltaisten bändien pioneerityön 1990-luvulla.
Saarivaltion kotikutoista metallikenttää pidettiin yllä toki aiemminkin esimerkiksi hard rockia soittaneen HAMin ja vuonna 1984 syntyneen black/ thrash-yhtye Flames of Hellin voimin, mutta homma räjähti toden teolla käyntiin vasta internetin ilmestymisen myötä.
Millaisena näet islantilaisen metalliskenen tänä päivänä?
– Metalli on elänyt täällä paikallisella tasolla aina, vaikka vain harva bändi on päässyt ulkomaalaisten tietoisuuteen. Sitten Potentiamin ja Sólstafirin alkuaikojen skene on kasvanut hurjasti. Koko kenttä on saanut lisää näkyvyyttä ulkomailla uusien black metal -bändien myötä. Tämä on johtanut siihen, että uusia yhtyeitä ilmestyy koko ajan ja meininki vaikuttaa vahvemmalta kuin koskaan aiemmin.
Mitä tavoittelette hyvän startin saaneen bändinne kanssa?
– Haluamme ehdottomasti jatkaa progressiivisella linjalla ja kokeilla erilaisia uusia juttuja. Toivottavasti tämä on mahdollista jatkossakin. Ehkä pääsemme lähitulevaisuudessa myös keikkailemaan.
Julkaistu Infernossa 2/2019.