”Jos suhtautuu kaikkeen avoimesti ja positiivisella asenteella, sillä voi olla mielestäni vain hyviä vaikutuksia” – haastattelussa Uriah Heepin Mick Box

Mick Box on luotsannut perustamaansa Uriah Heepiä yli puoli vuosisataa. Pitkän tien varrelle on mahtunut paitsi menestystä myös kiviä ja kompastelua, mutta kaikesta on aina selvitty positiivisella asenteella. 75-vuotias kitaristi keikkailee yhä kovemmalla tahdilla kuin moni nuorempi, eikä hidastamisesta ole puhettakaan. 

09.04.2023

Kesäkuussa 1947 syntynyt lontoolaispoika Michael ”Mick” Box oli kova pelaamaan jalkapalloa, kunnes perusti parikymppisenä Uriah Heepin esiasteen. Vuonna 1970 yhtye omaksui nykyisen nimensä ja julkaisi debyyttialbuminsa …Very ’Eavy …Very ’Umblen, jolta muistetaan etenkin kitaristin säveltämä Gypsy, aikansa raskainta musiikkia edustava kappale. 

Reilut viisi vuosikymmentä myöhemmin sama mies istuu valtavan levykokoelman edessä hörppien teetä. Zoom-videopuhelun ruudulla näkyvät Boxin myöhemmällä iällä tavaramerkeiksi muodostuneet pitkä harmaa tukka, tummat lasit ja leveä hymy. Kitaristi vaikuttaa maailman leppoisimmalta ja sympaattisimmalta vaarilta jo ennen kuin on sanonut sanaakaan. 

Hymyyn on syytä, sillä varsin korkealaatuisia levyjä läpi 2000-luvun julkaissut bändi on juuri saanut pihalle 25. studioalbuminsa. Menneiden vuosikymmenten parhaat puolet yhdistävä Chaos & Colour saattaa olla parasta Heepiä sitten vuoden 1982 Abominogin. 

– Edellinen albumimme Living the Dream [2018] oli melkoinen menestys. Saimme mahtavaa palautetta ja monet sanoivat, että se on parhaita levyjämme. Se on melkoinen kohteliaisuus bändille, joka on tehnyt uraa yli 50 vuotta, Box nauraa. 

– Nyt yritimme nostaa riman vielä korkeammalle, ja uskoakseni onnistuimme siinä aika hyvin! 

Kesällä 2021 äänitetty albumi syntyi poikkeuksellisten olosuhteiden vallitessa, kuten kaikki levyt tuolloin. Teoksen nimikin viittaa kaoottisiin pandemia-aikoihin, joiden ainoa väri ja piristys tuli musiikista. Box kertoo, että bändin ukot olivat jumissa kodeissaan ja odottivat hallituksen päätöksiä liikkumisrajoitusten höllentämisestä siinä missä tavalliset tallaajat. 

– Lähdimme studiolle ja aloitimme uuden albumin työstämisen sillä sekunnilla, kun rajoitukset hellittivät, kitaristi nauraa. 

Monet bändit työstivät koronalevyjään digitaalisiin keinoihin turvautuen. Kun bändikavereita ei voinut tavata, avuksi tulivat videopuhelut ja tiedostojen lähettely. Heepin leirissä tällaiseen toimintaan ei lähdetty. 

– Ei, ei, ei, ei missään nimessä. En ikinä, milloinkaan, työskentelisi sillä tavalla! Koko bändin on pakko olla samassa huoneessa ja äänittää yhdessä. Se on todella olennainen osa Uriah Heepin juttua ja yhdessä tekemisen voi kuulla biisien groovessa. 

– Muutenkin tuollainen tiedostojen lähettely tuhoaa kaiken taian, sillä siinä luisuu helposti täydellisyyden tavoitteluun. 

Bändin soittajien keski-ikä on 65 vuotta, joten on ymmärrettävää, etteivät digihommat maistu. Lopputuloksessa vanhuudesta ei sentään kuulu merkkejä, eikä yhtye itsekään halua velloa menneessä toistellen hyväksi havaittuja kaavoja. 

– Meidän täytyy tehdä tätä juttua tuoreella otteella, kuulostaa uudelta ja jännittävältä. Tuottajastamme Jay Rustonista oli suuri apu, sillä hän ymmärtää tämän ajatusmallin, mutta tiedostaa myös perintömme. 

Hymy joka ei hyydy 

Sanaton positiivisuus ja pirteys on aina ollut läsnä Uriah Heepin musiikissa, vaikka kappaleet eivät aina kerro lainkaan iloisista asioista. 

– Saatamme käsitellä vakavia aiheita, mutta esitämme asiat sillä kulmalla, että aina on toivoa ja valoa tunnelin päässä. On paljon mukavampaa ajatella sillä tavalla kuin murehtia loputtomasti, että jokin asia on pielessä eikä muutu koskaan paremmaksi. Maailma on sellainen kuin se on, joten ei auta kuin hyväksyä se ja yrittää löytää oma paikkansa. 

– Jos suhtautuu kaikkeen avoimesti ja positiivisella asenteella, sillä voi olla mielestäni vain hyviä vaikutuksia. Siitä tulee itsellekin hyvä fiilis, joka välittyy väistämättä myös musiikkiin. Siksi myös sanoituksissamme on paljon positiivisia viboja ja iloisia sävyjä. 

Boxin aurinkoinen olemus ei ole voinut jäädä huomaamatta keneltäkään, joka on nähnyt hänet lavalla. Mies virnuilee tauotta kuin olisi juuri kuullut voittaneensa lotossa. 

– Olen ollut sellainen koko elämäni, ihan pienestä asti! Lasini on aina puoliksi täynnä eikä tyhjä. Yritän aina etsiä hyvät ja positiiviset puolet kaikesta, mitä elämässäni tapahtuu, ja löytää suunnan eteenpäin. Sillä tavalla maailma on paljon parempi paikka. Uskon, että asenteellani on ollut suuri vaikutus siihen, miksi Uriah Heepiä pidetään niin positiivisena bändinä. 

Vaikka Box saa iloisuuden näyttämään ja kuulostamaan helpolta, mies myöntää, että optimistina pysyminen käy joskus työstä. 

– Näen asian sillä tavalla, että kohtaan vaikeudet ja taistelen tieni niiden läpi siten, että voin hymyillä lopuksi. Jokainen kohtaa elämässään hyvää ja pahaa, mukavia ja ikäviä asioita. Niiden välistä pitää löytää kultainen keskitie ja etsiä asiat, jotka tekevät onnelliseksi. Jos velloo liikaa negatiivisuudessa, se vetää täysin sisäänsä. Siitä täytyy pysyä erossa, oli mikä hyvänsä, Box sanoo hymyillen. 

Muistoja Suomesta 

Uriah Heep soitti Suomessa viime kesänä toistakymmentä keikkaa. Lisäksi yhtyeen piti keikkailla 50-vuotiskiertueensa merkeissä neljällä paikkakunnalla marraskuussa, mutta rundi supistui yhteen esiintymiseen Ikaalisissa. Kolme keikkaa lähti alta todella lyhyellä varoitusajalla surullisenkuuluisan keikkajärjestäjän RH Entertainmentin hakeuduttua konkurssiin. 

– Se oli aivan katastrofaalista. Olimme juuri esiintyneet Tallinnassa ja matkustimme Helsinkiin aloittamaan Suomen-kiertueemme, kun meille kerrottiin, ettei keikkoja tule. Ne olivat musertavia uutisia. 

– Kuten sanoin, vaikeistakin asioista täytyy yrittää löytää hyvät puolet. Onnistuimme sentään pelastamaan yhden konsertin, mistä olen todella iloinen. Sinne tuli yleisöä vaikka mistä kauempaakin, ja koska alla oli niin iso pettymys, keikka tuntui aivan erityisen hyvältä. 

Boxilta liikenee yllättävän paljon ymmärrystä Suomen-keikkojen peruuntumiselle ottaen huomioon, että bändin esiintymisiä on mennyt alta saman järjestäjän vuoksi aiemminkin. Pietarsaari Open Air -tapahtuma, johon oli kiinnitetty Heepin lisäksi muun muassa Accept ja Deep Purple, peruttiin heinäkuussa 2022 viime hetkellä. Syyksi kerrottiin esiintymislavan turvallisuuspuutteet. 

– Tällaista tapahtuu nykymaailmassa. Kaikki kulkee käsi kädessä pandemian kanssa, eikä näille asioille voi valitettavasti mitään, kitaristi huokaa. 

– Monet ovat menettäneet työnsä, yrityksiä on kaatunut ja talous on todella huonossa jamassa. Ryömimme hitaasti pois tuosta kamalasta tilanteesta, mutta se näkyy yhä pieninä jäänteinä – esimerkiksi tämän konkurssin muodossa. 

Peruuntumisista huolimatta yhtye on ehtinyt vierailla Suomessa usein. Niin usein, ettei mene pahasti pieleen, jos väittää Uriah Heepin heittäneen täällä enemmän keikkoja kuin yksikään toinen ulkomainen bändi. Viimeisimmän tiedon mukaan ryhmä on esiintynyt näillä leveyksillä vuodesta 1972 alkaen kokonaiset 114 kertaa. 

– Meillä on kuulemma jonkinlainen ennätys Suomessa soittamiemme keikkojen määrässä. Se on ihan mieletöntä, sillä meistä on aina hauskaa soittaa siellä. Meillä ja suomalaisilla faneillamme on mahtava, erityinen suhde. He ovat tukeneet meitä ja tykänneet musiikistamme alkumetreiltä asti. 

Muusikoilla on tapana jauhaa tällaisia juttuja ja hehkuttaa jokaista maata samoilla latteuksilla. Box on kuitenkin terävä ja tuntee historiansa. Esimerkiksi vuonna 1972 ilmestynyt klassikkolevy Demons and Wizards menestyi bändin kotimaassa maltillisesti nousten albumilistan sijalle 20 kuukausi ilmestymisensä jälkeen. Suomessa levy meni välittömästi listaykköseksi ja pysyi sillä paikalla peräti 14 viikkoa. 

– Kotini ruokasalin seinällä on lukuisia kultalevyjä ja muita palkintoja noilta ajoilta. Valtaosa niistä on juuri Pohjoismaista ja Suomesta! 

Kitaristilla on uskomaton muisti ottaen huomioon, miten paljon hän on nähnyt ja kokenut. Seuraavaksi mies alkaa kertoa hetkeäkään empimättä vuoden 1978 Ruisrockista. Uriah Heep esiintyi tuolloin Suomessa kolmatta kertaa. 

– Mieleeni on jäänyt etenkin se Turussa rannalla järjestetty festivaali. Eric Burdon ja monet muut mahtavat bändit esiintyivät siellä, ja meillä oli todella hauskaa. Minulla on oikeastaan vain onnellisia muistoja Suomesta. 

Aina kiertueella 

Uriah Heep on kiertänyt yli puoli vuosisataa ilman suurempia taukoja. Bändin historiassa on vain yksi täysin keikaton vuosi, 1981, ja silloinkin yhtye kasasi rivejään uudestaan. Ennen pandemiaa bändi esiintyi yhtä paljon tai jopa enemmän kuin kulta-aikoinaan – kaikkein hulluimpia vuosia lukuun ottamatta. 

Keikkojen soittaminen ei väsytä Boxia vieläkään, mutta matkustaminen voi olla välillä puuduttavaa. 

– Joskus pelkästään keikkapaikalle pääseminen vaatii kuusi tai seitsemän tuntia bussissa istumista! Sitten edessä on pari tuntia soittamista. 50-vuotiskiertueellamme soitimme 38 kolmen tunnin konserttia 17 maassa. Siinä oli tekemistä, mutta toisaalta… Kun nousen lavalle, unohdan kaiken muun. Kun näen yleisön ja tunnen heidän rakkautensa, saan siitä eräänlaista sähköä ja adrenaliini alkaa virrata. 

Esiintyminen ei vaadi nykyisin sen suurempaa treenaamista kuin nuorempana miehenä. Päinvastoin Box tykkää ottaa rennosti ennen lavalle nousemista. 

– On tärkeää olla täydessä kunnossa, kun on aika esiintyä. Me kaikki rentoudumme kunnolla, kun keikkaan on aikaa noin 20 minuuttia. Paitsi laulajamme Bernie Shaw! Hän vaeltaa ympäriinsä, lauleskelee ja sekoittelee juomia kaikille, Box nauraa. 

– Suhtaudumme intohimoisesti ja rakkaudella siihen mitä teemme. Kuten näkyy, nautimme lavalla olemisesta todella. Toivon, että ilomme heijastuu myös yleisöön, sillä yleisön ilo heijastuu takaisin meihin. Siitä syntyy upea, maaginen ilta musiikin parissa. 

Vaikka Box on bändin johtaja, viisikon välillä vallitsee monessa asiassa demokratia. Esimerkiksi settilistaan valikoidaan vain kappaleita, joiden takana koko porukka seisoo sataprosenttisesti. 

– Bändin nykyiset jäsenet eivät olleet mukana silloin, kun vanhimmat biisimme on tehty ja julkaistu. Siksi en voi olettaa, että he tykkäisivät kaikesta, mitä bändin historiaan kuuluu. 

– Kun valikoimme settiin joitakin vanhempia biisejä, annan muutaman vaihtoehdon ja pyydän muita kuuntelemaan ne läpi. Valitsemme yhdessä kappaleen, joka sopii kaikille. Joskus joku kokee, ettei kykene vangitsemaan biisin fiilistä siihen kirjoitetulla tavalla. Jotkin kappaleet ovat jo nähneet parhaat päivänsä ja niitä on turha yrittää ottaa mukaan väkisin. 

Bändin suurimmat hitit kuten Easy Living, Lady in Black ja July Morning kuuluvat luonnollisesti merkittävänä osana Heepin keikkarepertoaariin. Kitaristi ei halua, että nykyinen yhtye kopioi vanhat biisit suoraan ja toistaa niitä kuin mikäkin jukeboksi. 

– Nykyiset soittajat puhaltavat niihin omaa henkeään ja uutta elämää, mikä on todella tärkeää. Yleisö huomaa heti, jos emme pistä biiseihin sydäntämme ja sieluamme. 

Raskaita aikoja 

Box on kipparoinut bändiään yli 53 vuotta. Kitaristi repeää nauruun todetessani, että lukua on aika vaikea käsittää, sillä se on tuplasti sen, mitä olen itse elänyt. 

– Tämä on ollut melkoinen matka. Vuoristorata, jossa mennään ylös ja alas! Lähdin tälle alalle aikoinaan sillä ajatuksella, että voisin viettää loppuelämäni muusikkona. Silloin en vain tiennyt, että viettäisin valtaosan siitä Uriah Heepissä! 

Heepin ensimmäisen laulajan David Byronin debyyttisooloalbumi Take No Prisoners on tiettävästi ainoa täyspitkä, jolla Box on soittanut pääbändinsä katalogin ohella. Mies on todellakin omistanut yhtyeelleen koko elämänsä. 

– En voi valittaa mistään. Tämä bändi on menestynyt aivan järjettömän hyvin. Jos katsotaan lukuja, olemme myyneet yli 40 miljoonaa albumia. Teemme sitä mitä rakastamme, menemme yhä eteenpäin ja julkaisemme uutta. Uriah Heep on muusikolle äärimmäisen hyvä ja terveellinen paikka. Olen siitä todella onnellinen. 

Box ei muistele pahalla edes bändin alkuaikoja, jolloin hänen kirjoittamansa kappaleet eivät saaneet aina ansaitsemaansa arvostusta. Kitaristi muistuttaa, että ”noin 90 prosenttia” yhtyeen debyytistä on hänen ja Byronin käsialaa. Tilanne kuitenkin muuttui, kun kosketinsoittaja Ken Hensley alkoi taikoa hittiä hitin perään. 

– Ken kirjoitti valtavan määrän mielettömän upeita biisejä. Hänestä tuli manageriemme suosikki ja meitä muita hädin tuskin katsottiin päin. En halua kuulostaa sydämettömältä, mutta hänestä tuli rahasampo. 

– Ymmärrän täysin, miksi sillä tavalla toimittiin, mutta se oli rankkaa kaikille muille jäsenille. Välillä saimme yhden tai pari biisiä levylle, jos kävi tuuri. 

Hensley jätti bändin Conquest-albumin (1980) jälkeen, joten tilanne hellitti ja Box sai taas enemmän tonttia biisintekijänä. Sea of Light -levystä (1995) eteenpäin valtaosa kappaleista on syntynyt kitaristin ja kosketinsoittaja Phil Lanzonin yhteistyönä. 

– Oli osa luonnollista jatkumoa, että otin ohjat käsiini biisintekijänä. Se ei ollut todellakaan mikään uusi juttu, sillä olen kirjoittanut biisejä aina. Joskus on ollut kyse vain siitä, onko niitä hyväksytty levylle asti. Joinakin aikoina en ollut kauhean korkealla hierarkiassa. 

– Uskon, että kaikki tapahtuu syystä. Otan tilanteista opiksi ja jatkan elämääni. Ainoa asia, johon ehkä puuttuisin, jos voisin valita nyt toisin, liittyy bändin alkuaikoihin. Mielestäni meidät pistettiin ensimmäisen kymmenen vuotemme aikana aivan liian ahtaalle. 

Uriah Heep julkaisi neljä albumia ja soitti yli neljäsataa keikkaa pelkästään vuosina 1971–72. 

– Ne olivat kiivaita ja huumaavia aikoja. Muistan yhä, kun soitimme keikan Pohjois-Englannissa ja ajoimme sieltä kotiin läpi yön. Sitten työskentelimme studiossa yötä päivää ja lähdimme suoraan lentokentälle. Aloitimme Chicagosta pitkän, uuvuttavan Yhdysvaltain-kiertueen. 

– Meistä puristettiin kaikki mehut. Olisimme tarvinneet enemmän aikaa asioiden käsittelemiseen, perheillemme ja myös itsellemme. Jos managerimme olisivat päästäneet meidät vähän helpommalla, uskon, ettei joitakin ongelmia olisi välttämättä ikinä ilmaantunut. Ongelmia oli paljon ja jotkin niistä johtivat todella ikäviin tapahtumiin. 

Esimerkkejä riittää. Alkuperäinen laulaja David Byron erotettiin bändistä liiallisen ryyppäämisen ja siitä aiheutuneiden ongelmien vuoksi. Mies joi itsensä hengiltä alle nelikymppisenä. Demons and Wizardsilla sekä kolmella sen jälkeisellä albumilla soittanut basisti Gary Thain sai kenkää heroiininkäytön vuoksi 1975 ja kuoli yliannostukseen vielä samana vuonna. 

Viikatemies on vienyt monia muitakin Heepin jäseniä, useimmiten ennenaikaisesti. Bändissä viidellä vuosikymmenellä bassoa soittaneen Trevor Bolderin kohtaloksi koitui haimasyöpä ja mies lähti saappaat jalassa 62-vuotiaana. Syöpä vei myös toisen pitkäaikaisen jäsenen, rumpali Lee Kerslaken, joka oli kamppaillut terveytensä kanssa jo pitkään. Hän kuoli vuonna 2020, samoin kuin Ken Hensley, jonka lähtöä kukaan ei osannut odottaa. 

– Ystävieni ja muusikkokaverieni menettäminen on vaikeinta, mitä olen joutunut koskaan kokemaan. Ehdin viettää suuren osan elämästäni näiden ihmisten kanssa, ja tällaiset uutiset horjuttavat ja pistävät tunnottomaksi joka kerta. Samalla se pistää miettimään, miksi olen itse yhä täällä. 

Box on nykyään paitsi bändin ainoa alkuperäisjäsen myös sen klassisen kokoonpanon ainut elossa oleva soittaja. Hän kertoo, että on halunnut pitää Heepin pystyssä ja jatkaa sen perintöä myös edesmenneiden soittajien vuoksi. 

– Haluan, että ihmiset kuulevat, mitä kaikkea hienoa nämä tyypit saivat aikaan. Toivon, että voin inspiroida myös uusia muusikoita. Uskon, että niin on tapahtunut ja sen ansiosta on syntynyt monia hienoja bändejä ja kappaleita. 

Loppua ei näy 

Vaikka bändin menestyksekkäimmät vuodet olivat muusikoille rankkoja, Box muistelee menneitä hymy korvissa. 

– Matkustimme limusiineilla ja lensimme yksityiskoneilla ympäri maailmaa. Jokaisen rinnalla kulki oma henkivartija ja bändin seurueelle varattiin hotelleista aina kokonainen kerros. Meillä oli valtavat tarjoilut ja saimme pukuhuoneisiin kaiken, mitä ikinä keksimme pyytää. 

– Emme vain tienneet, että maksoimme siitä kaikesta itse. Luulimme, että levy-yhtiö hoiti laskun! Minusta tuntuu, että tuo juttu on selvinnyt aika monelle bändille vaikeimman kautta, kitaristi nauraa. 

Box kuvailee näitä vuosia hienoiksi mutta sekopäisiksi ja myöntää, ettei kaiken glamourin keskellä ollut helppoa pysyä nöyränä. 

– Jalkamme eivät koskettaneet maanpintaa useaan vuoteen. Saimme kaikki mahdolliset kulta- ja platinalevyt ja niin edespäin. Vauhti kiihtyi, ja kaikki kasvoi koko ajan suuremmaksi ja hienommaksi. Lopulta kupla puhkesi, mikä oli harmi. Todellisuus tuli eteen, eikä auttanut kuin elää sen kanssa. 

Kitaristi palaa muistelemaan vanhoja aikoja mielellään, mutta ei elä menneessä. Harmaaveikko kertoo hymyillen, että on enemmän kuin tyytyväinen elämäänsä tässä ja nyt. 

– Minulla on yhä aivan mieletön bändi. Meillä on mahtava uusi levy ja valtava katalogi vanhoja julkaisuja. Koen olevani todella onnellisessa, jopa kahdehdittavassa asemassa. 

– Emme ole jämähtäneet paikoillemme ja esitä vain vanhoja hittejä puolivillaisesti. Ennen pandemiaa soitimme keikkoja 62 maassa, ja teemme yhä kaikkemme, jotta voimme esiintyä kaikissa noissa valtioissa niin paljon kuin pystymme. Tien päällä on välillä rankkaa, mutta rakkaus musiikkiin auttaa jaksamaan kaiken läpi. Siksi onkin todella tärkeää, ettei se liekki pääse koskaan sammumaan. 

Box elää valtaosan vuodesta elämää, joka on kovin epätyypillistä 75-vuotiaalle. Silloin harvoin, kun mies ei ole kiertueella tai studiossa, hän viettää aikaa rauhassa perheensä kanssa. Kitaristi vaihtaa itse autonsa renkaat ja kolaa lumet kotipihaltaan, mutta sen enempää arkea hän ei kaipaa. Mitään eläköitymissuunnitelmia ei ole, ja seuraavat keikat häämöttävätkin jo parin kuukauden päässä. 

– En halua asettaa itselleni minkäänlaisia rajoja. Tällä hetkellä teen uusia biisejä seuraavaa albumiamme varten. Se on minulle luonnollista jatkumoa, Box nauraa. 

– On äärimmäisen tärkeää pysyä terveenä ja hyvässä kunnossa, jotta voi tehdä sitä mitä rakastaa. Tiedäthän, miljonäärikään ei voi nauttia miljoonistaan, jos on henkisesti tai fyysisesti huonossa jamassa. Niin kauan kuin on terve ja nauttii siitä mitä tekee, kuka tietää, miten kauan se voi jatkua.

Julkaistu Infernossa 2/2023.

Lisää luettavaa