Vuonna 2002 perustettu heavy- ja power metal -yhtye Astral Doors on pitänyt viime vuodet hiljaiseloa. Bändin edellinen albumi Worship or Die ilmestyi keväällä 2019, ja sen jälkeen porukasta ei ole paljoa kuulunut. Lokakuussa ryhmä pani hieman yllättäen pihalle uuden levyn.
– Kuluva vuosi on ollut kiireinen, mutta muuten emme ole tehneet juuri mitään sitten viime levyn julkaisun, laulaja Nils Patrik Johansson kertoo.
– Aloitimme The End of It Allin tekemisen viime kesänä. Työskentelytapamme on aina ollut sama, eli rumpalimme Johan Lindstedt ja kitaristimme Joachim Nordlund säveltävät biisit, ja lopuksi minä teen laulumelodiat ja lyriikat. Homma toimii hienosti, mutta tällä kertaa se vei paljon aikaa, sillä levystä oli saatava täydellinen.
Kaikki kuusi jäsentä asuvat Ruotsissa pienessä Borlängen kunnassa, mutta bändiläiset eivät silti juuri tapaa toisiaan. Levyä tehdessäkään yhtye ei kokoontunut treenikselle tai studiolle, vaan albumi syntyi tiedostoja lähettelemällä.
– Viime vuosina olemme muuttuneet jonkinlaiseksi studioprojektiksi. Se on tylsää enkä tykkää siitä yhtään. Worship or Dien jälkeen sanoinkin, että tämä oli minun osaltani tässä. Jätkät tuumasivat, että emme voi lopettaa yhdeksänteen albumiin. He saivat minut ylipuhuttua, joten tässä sitä ollaan. Se oli lopulta hyvä päätös.
Albumin nimi ei ole sattumaa, mutta se ei kuvasta pelkästään bändin tilaa.
– Tämä voi olla bändin loppu, mutta en halua sulkea mitään ovia. Saattaa olla, tai sitten ei. Mutta jos katsoo isompaa kuvaa, koko maailmantilannetta, niin kaikki on aivan vituillaan. Ukrainassa ja Israelissa soditaan, ja Donald Trumpin ja Vladimir Putinin kaltaiset hullut päättävät asioista. Tässä valossa todellakin tuntuu, että loppu on lähellä.
– Albumeillamme on usein käsitelty kaikenlaisia hirveyksiä. Niin tälläkin kertaa, ja ehkä selkeämmin kuin koskaan. Esimerkiksi Iron Dome kertoo Israelissa käytössä olevasta ohjuspuolustusjärjestelmästä, jota kutsutaan ”rautakupoliksi”. The Temple of Life puolestaan on kappale Yhdysvaltain kongressitalon valtauksesta.
– Monet biisit perustuvat tositapahtumiin. Jotkut ovat sitä mieltä, että metallimusiikin pitäisi olla viihdettä eikä siihen tulisi sotkea vakavia asioita. Mitä hemmettiä? Kuka vain saa tehdä biisejä mistä haluaa. Jos joku haluaa vääntää levyllisen musiikkia vaikkapa ylistääkseen Trumpia, hän on täysin vapaa tekemään niin. Minun ei vain tarvitse kuunnella sitä.
Johansson on kirjoittanut sanoitukset bändin jokaiselle albumille.
– Lyriikat ovat tärkeitä, sillä ne tekevät musiikista mielenkiintoista. Tietysti meillä on näiden totisten tekstien lisäksi myös perinteisiä heviteemoja. Juttumme on siis sekoitus kriittistä sanomaa ja klassista hevilyriikkaa.
Kun Astral Doors julkisti uuden albumin kansitaiteen sometileillään, kommenttikentät täyttyivät enimmäkseen kritiikistä. Joku huomautti, että kuvassa on esimerkiksi kolme Empire State Buildingiä. Miten on, onko kansikuva tekoälyn tuotosta?
– Luultavasti, mutta meillä ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Sanoin vain levy-yhtiölle, että haluan kanteen vitun ison lohikäärmeen, joka lentää siivet levällään New Yorkin yllä. Lafka tilasi kuvan jostain, emmekä tiedä asiasta sen enempää.
Johansson ei missään nimessä liputa AI:n puolesta.
– Eihän se hyvä juttu ole. Tekoäly tuhoaa kansitaiteilijoiden ja maalaajien työn. Tällä kertaa näin pääsi käymään, mutta jatkossa olemme varmasti tarkempia.
– Homma menee poskelleen siinä vaiheessa, kun tekoälyä aletaan käyttää biisien kirjoittamiseen. Musiikki pitäisi säveltää itse eikä jonkin helvetin tietokoneen avulla. Tästä päästään nykypäivän liveskeneen. Monet bändit käyttävät keikoilla niin paljon taustanauhoja, että vain murto-osa musiikista soitetaan oikeasti lavalla. Ei sellainen ole oikeaa heviä.
Jacuzzissa Attilan kanssa
Palataan Astral Doorsin tilanteeseen. Johansson kertoo, että lopettamisfiilikset ovat tulleet osin siitä, ettei bändi enää keikkaile. Yhtye on esiintynyt kunnolla livenä viimeksi Sweden Rockissa kesällä 2018.
– Ehkä taustalla on kaikki koronapaska, jolla oli valtava vaikutus alaan. Osasyynä on myös rumpalimme. Hänen olkapäänsä on tosi huonona, eikä hän pysty soittamaan kunnolla. Hän vetää studiossakin yhden biisin kerrallaan, minkä jälkeen hänen täytyy levätä. Emme halua vaihtaa rumpalia, joten lopputulema on tämä.
– Livenä esiintyminen on musiikin tarkoitus ja koko jutun sydän. Siksi minusta tuntuu, että Astral Doors on tullut tiensä päähän. Mutta minä en ole se, joka laskee bändin hautaan. Jos muut haluavat jatkaa studioalbumien tekemistä toisen laulajan kanssa, se ei ole minulle mikään ongelma.
Musiikin tekemistä tai esittämistä Johansson ei ole lopettamassa.
– Olen julkaissut kaksi soololevyä ja työstän parhaillaan kolmatta. Lisäksi minulla on poikani kanssa bändi Rifforia, joka on sekoitus heavyä ja thrashiä. Kun on artisti, on mahdoton lopettaa. Katso vaikka The Rolling Stonesia! He ovat jotain kahdeksankymppisiä, eikä heillä ole aikomustakaan jäädä eläkkeelle. Bändi on ainoa asia, jonka he tietävät. Se on heidän työnsä ja elämänsä.
Uuden levyn julkaisu ei muuta asioita, eli luvassa ei vieläkään ole rundia tai edes yksittäisiä keikkoja.
– Tällä hetkellä vain toivomme, että albumi menestyy mahdollisimman hyvin. En sano, että tämä on varmuudella Astral Doorsin loppu. En tietenkään sano ei, jos Wackenista soitetaan huomenna ja meitä pyydetään esiintymään sinne.
– Toivottavasti levystä tykätään Suomessa! Olemme esiintyneet siellä vain kerran. Se oli jossain festareilla, joilla oli paljon black metal -bändejä.
Johansson muistelee yhtyeen reissua Jalometalliin vuonna 2008.
– Yksi tyyppi tuli luokseni ja kysyi, lähdenkö poreammeeseen juomaan kaljaa. No, hän ei juonut kaljaa, mutta minä join montakin, olenhan ruotsalainen. Istuimme siinä pitkään ja rupattelimme, ja se kaveri oli Mayhemin laulaja! Hän oli tosi mukava tyyppi, ja tästä on jäänyt hieno muisto.
Kun mies on kerran saatu langanpäähän, kysytään nyt samalla, mitä Johanssonin ja Civil Warin välillä oikein tapahtui. Laulaja teki Sabatonin ex-jäsenistä koostuvan yhtyeen kanssa kolme levyä, mutta jätti bändin kaikkien yllätykseksi vuonna 2016.
– Mitään erikoista ei tapahtunut eikä välillämme ole pahaa verta. Teimme albumitrilogian Yhdysvaltain sisällissodasta, ja se riitti minulle. Ehkä bändi ei kasvanut niin suureksi kuin olimme odottaneet. Ajattelin, että jos touhu on vain klubeilla soittamista, voin yhtä hyvin tehdä niin Astral Doorsin kanssa.
– Muistan hyvin keikat, jotka soitimme Suomessa. Olimme Powerwolfin lämppärinä, ja yleisö oli aivan fantastinen. Te olette ihan kuin me ruotsalaiset – heavy metal on teillä verissä!
Julkaistu Infernossa 10/2024.