”Kansainvälinen yhteistyö on nykypäivänä todella paljon helpompaa kuin toistakymmentä vuotta sitten” – haastattelussa Depressed Mode

Edellisen albuminsa vuonna 2009 tarjoillut kotimainen synkistelyporukka Depressed Mode on palannut elävien kirjoihin. Menonsa on kuitenkin yhä kuolemanvakavaa. 

Yhtyeenne nousi haudastaan pari vuotta sitten. Miksi? 

– Miksi ei? Aika oli kypsä, ja äijät myös, laulaja-kosketinsoittaja Otto Salonen pyyhkäisee. 

– Hankin musakamat takaisin tammikuussa 2020 ja aloin tehdä heti uutta musiikkia, joka oli muhinut päässäni vuosikausia. Jätkät innostuivat, kun kokeilin kepillä jäätä ja lähetin pari valmista biisiä kuunneltavaksi. Se oli niin synkkää kamaa, että päätettiin ajan olevan kypsä uudelle levylle. Tämä albumi pistettiin pakettiin ihan eri mentaliteetilla kuin aiemmat. Nyt oli ammattimaisempi ote. 

Uudelta Decade of Silencelta löytyy todella vaihtelevaa kamaa. Mille aikavälille kiekon sävellykset sijoittuvat? 

– Death Walks Among Us ja Eternal Darkness on vanhoja biisejä, joista jälkimmäinen on sävelletty ekan levyn [Ghosts of Devotion, 2007] aikoina viisitoista vuotta sitten ja ensin mainittu toisen levyn [..For Death.., 2009] jälkeen, Salonen selittää. 

– Muut kappaleet ovat vuodelta 2020, ja seuraava vuosi menikin niitä äänitellessä. Mielestäni saatiin kasaan tosi yhtenäinen – vaikkakin erilainen – kokonaisuus. Teemu [Heinola] teki tosi hienot kitarat, joiden mukaan muokkailin ja tein uusia orkestraatioita. 

Maailma on muuttunut aika paljon sitten edellisen julkaisunne. Oletko huomannut, että tämä on vaikuttanut jotenkin musiikkiinne tai sanoituksiinne? 

– On ollut tosiaan aikaa miettiä, mitä levyltä halutaan, ja kaikki se mitä haluttiin, saatiin myös tehtyä. Ei tehty kompromisseja. Aiemmilla levyillä oli painetta saada kokopitkä valmiiksi. Nyt sitä ei ollut, ei musiikin eikä sanoitusten osalta. Sanoitukset tulivat pääosin melkoisena flow’na, ja olen niihin todella tyytyväinen! 

Decade of Silencen naislauluissa kuullaan mielenkiintoista nimeä, italialaisen Fleshgod Apocalypsen Veronica Bordacchinia. Kuinka hän löytyi mukaan kuvioon? 

– Rumpalimme Iiro Aittokoski oli törmännyt Veronicaan 70 000 Tons of Metal -risteilyllä ja laittoi hänelle myöhemmin viestiä. Minä otin siitä eteenpäin ohjat ja hoidettiin hänen kanssaan lauluhommat kuntoon. 

– Tällainen kansainvälinen yhteistyö on nykypäivänä todella paljon helpompaa kuin toistakymmentä vuotta sitten. Veronica äänitti omat laulunsa kotistudiossaan ja lähetti raidat mulle. Tein sitten itse lopulliset leikkaukset. 

Musiikkinne on äärimmäisen synkkää ja kesä tulossa. Ärsyttääkö lämpö ja aurinko? 

– Ei todellakaan ärsytä! Lisää vaan lämpöä ja prätkäkelejä, niin oon tyytyväinen. 

– Keikkoja olis ollut kiva vetää, mutta kesä on meille kaikille suht kiireistä aikaa. Toivotaan, että syksyllä saadaan juhlistaa uutta levyä keikan merkeissä. 

Julkaistu Infernossa 5/2022.

Lisää luettavaa