Kehittyneempi versio entisestä – ennakkokuuntelussa kotimaisen Bloodred Hourglassin odotettu kolmas levy

Kuva: Jukka Suihkonen

Kahdella edeltävällä levyllään hyvää palautetta kerännyt Bloodred Hourglass valmistautuu uuden albumin julkaisuun.

Tänä perjantaina (20. lokakuuta) ilmestyvä albumi on nimetty Healiksi, ja kyseessä on yhtyeen ensimmäinen julkaisu mm. Kypckin ja Mörbid Vomitin kotina toimivan Ranka Kustannuksen kanssa.

Healin voi sanoa olevan kehittyneempi versio edellisestä albumistamme (Where the Oceans Burn, 2015) ja mukaan on tullut uusia vivahteita, jotka saavat lopputuloksen kuulostamaan taas tuoreelta ja tappavalta, bändi kommentoi.

– Tällä kertaa mukana on myös enemmän suoraviivaisempia biisejä ilman että tavaramerkiksi muodostunut BRHG-soundi olisi kadonnut mihinkään. On äärimmäisen hienoa päästä tekemään yhteistyötä kotimaisen metallin hyväksi pitkän päivätyön tehneen Riku Pääkkösen ja hänen johtamansa levy-yhtiön kanssaan.

Yhtyeen biisikohtaiset kommentit löydät soittimen alta.

Kommentit J. Koukonen / laulu & J. Hyvönen / rummut

Quiet Complaint:
Sanat: Koukonen

Quiet Complaint profiloitui jo alkutekijöissään levyn selkeimpiin sinkkubiisivalintoihin ja oli näin ollen myös ensimmäinen veisu, johon rakennettiin tekstit ja sovitukset laulusektorilla. Kappaleen teksti on tarina kyltymättömyydestä, kyynisyydestä ja kyllästymisestä. Henkilökohtaisen palon hiipumisesta, valintojen maailmasta ja siitä, kuinka tietyistä asioista ei osaa päästää ajoissa irti. Tämä usein eskaloituu ongelmaan jos toiseenkin ja näitä on sitten mukava kelata läpi kun katselee itseään peilistä.

Quiet Complaintista ei alun perin pitänyt tulla levyn avausta, mutta biisijärjestyksen kanssa taisteltiin kiitettävästi, kunnes tajuttiin lohkaista tällä suoraan asian ytimeen. Haluttiin myös tehdä meidän ensimmäinen täysin puhdas soittovideo, ja tuloksethan ovat nähtävissä YouTubessa.

The Last of Us:
Sanat: Hyvönen

The Last of Us -kappaleen lyyrinen maailma ei maalaile positiivista kuvaa tämän hetken saati tulevaisuuden maailmasta. Kirjaimellisesti tällä pallolla eletäänkin jo kuin viimeistä päivää, kiitos olennon nimeltä ihminen. Ahneus ja ikuisen kasvun unelma ovat johtaneet pisteeseen, että meidän maailman kansalaisten lähtö on lähellä ja itse asiassa maapallon elämän jatkuuvuuden kannalta myös toivottava. Ihmisen näkökulmasta lopputulos siis lienee erittäin lopullinen ja ei niin positiivinen. Kaikille asiasta kiinnostuneille nihilisteille väkevä suositus tutustua Elisabeth Kolbertin Kuudes sukupuutto –kirjaan!

– Soitannollisesti ja sävellyksellisesti onnistuttiin tekemään uudenlainen BRHG–biisi. Yksinkertainen kitara- ja komppimaailma antaa tilaa laulusovituksille ja kyllähän tässä otetaan suuri steppi eteenpäin esimerkiksi Silvosen vokaalien esiintuomisessa. Päädyttiin näistä syistä valitsemaan biisi toiseksi sinkuksi ja kuvattiin tueksi myös video, jossa esitellään vuoden ekotekona maailman tuhoamista taiteellisella otteella.

Architects:
Sanat: Hyvönen / Koukonen

Architects jyrää reilun kolmen minuutin mitassaan alusta loppuun ilman pidempiä hengähdystaukoja ja edustaa tyylissään melko tavanomaista BRHG–junttausta toimien livetilanteessa todennäköisesti kuin hirvi. Edustaa levyn aggressiivisempaa osastoa, mutta tarjoaa myös kertosäkeessä kasarivaikutteista Abba–syntikkaa.

– Tämän kappaleen lyriikoiden syyttävä sormi osoittaa oikeastaan meidän jokaisen suuntaan. Ihmisistä on tullut jotenkin aivan uskomattoman itsekeskeisiä ja säälimättömiä oman edun tavoittelijoita, jotka eivät löydä vikoja kuin toisista kanssaeläjistä, vaikka vilkaisu peiliin edes ajoittain paljastaisi pohjimmiltaan mädän totuuden.

– Tänä päivänä tärkeintä on, että jokaisella on mielipide joka helvetin asiaan ja että sitä tuutataan eri kanavien läpi jokaisella sosiaalisen median foorumilla. Mielipiteiden ja periaatteiden puolesta taistellaan viimeiseen hengenvetoon, koska nyt vaan on muodikasta että sulla on aatteet ja tietynlaiset vaatteet. Periaatteet alkavat kuitenkin aina siitä pisteestä kun järki loppuu. Seisotpa siis oikealla tai vasemmalla omassa polittiisessa agendassasi, järkesi on loppunut jo aikoja sitten.

We Form the Broken:
Sanat: Koukonen

– Eräänlainen muistelma menneisyydestä, ja samaan aikaan melko toivoton toteama siitä, kuinka asiat todennäköisesti toistavat itseään myös jatkossa. Kyseessä on enemmän ja vähemmän rakkaustarinantäyteinen resepti, missä toinen osapuoli on nykyään täysin tavoittamattomissa. Yhdessä muodostamme sitten jotain ei niin ehjää.

– Hieman rytmisempää jumppaa, johon intron laulu-itkulla tuotiin myöskin taas jotain uutta meidän soundiin. Pääasiallisena tarkoituksena tietenkin kerätä kaikkien asennevammaisten metallipuristien valituskommentit. Kyseessä myöskin yksi ensimmäisistä tälle albumille syntyneistä kappaleista.

Remnants:
Sanat: Miika Saari

– Syntyprosessi juontaa juurensa ajassa taakse päin, aina vuoteen 2009. Vanhaa versiota soitettiin aikanaan kerran jopa livenä, mutta tekemisestä puuttui tuolloin tietty tiukkuus ja kappale putosi tämä myötä ulos meidän produktiosta. Kitaristi ja biisimateriaalivastaavamme Antti Nenonen antoi tälle kuitenkin albumin pre-produktiovaiheessa kasvojenkohotuksen ja se päätyi rytmisen erilaisuutensa turvin aina levylle saakka.

– Miika Saari on hyvä ystävämme, joka on ollut vahvasti läsnä bändin taustatyöskentelyssä aina kansitaiteen, grafiikan ja keikkabookkaustenkin suhteen. Jossain kohtaa sitten tuli puheeksi, että jos löytyy lyyrisellä puolella sanottavaa, tyrkkää tulemaan ja katsotaan miten istuu meidän pakettiin. Koko tarina? Kunnon helvettiä, taattu homma.

Six Feet Savior:
Sanat: Koukonen

– Käsittelee kaikessa suoraviivaisuudessaan yksin sitä, miten ihminen voikaan olla oman itsensä herra ja jumala. Kaikille toisinajattelijoille todettakoon, että en pidä teitä yhtään minään.

Times We Had:
Sanat: Hyvönen

– Kertoo maailman historian tunnetuimmasta tunteesta ilman spesifimpää kohdetta. Teksti esittelee tematiikan ristiriitoja ja jättää katkeransuloisen fiiliksen siitä, että täydellisen rakkauden tavoittelu on loputon kirous.

– Kappale on todennäköisesti melodisinta materiaalia, mitä Bloodred Hourglass on tähän mennessä saanut aikaiseksi, mutta samaan aikaan tarjoaa soitannollisesti myös aika jyrkkää ja nopeaa melodeathriffiä thrash- ja tuplabasarikomppauksilla. Ehkäpä levyn mieleenjäävin kertosäe melodioineen ja laulusovituksineen? Päätyi levylle viimeisenä, koska ajateltiin tämän olevan liian pop.

Divinia:
Sanat: Hyvönen

– Levyn groovaavin ja hitain biisi, jossa kokeillaan laulusovituksellisesti asioita, joita meidän historiassa ei aiemmin ole ollut. Puhelaulut, puhtaat lauluosuudet ja brutaalimpi ilmaisu paiskaavat kättä tässä rytmillisesti koukuttavassa biisissä. Lyyrinen puoli tarjoaa pään sisäisen seikkailun menestyksen, saavutusten ja voittojen ja niiden menettämisen pelon parissa. Kun olet päättänyt olla seuraamatta ketään ja liikaa nöyristelemättä, oletkin yksin itsesi ja oman valitsemasi polun kanssa.

Divinian kertosäe nousee myös levyn ehdottomiin huippuhetkiin, joka toivottavasti soi taustalla, kun noudetaan vuoden iskelmä-Emmaa.

Requiem of Our Last Days:
Sanat: Koukonen / Silvonen

Requiem of Our Last Days on mitallaan selkeä raita sulkemaan tämä paranemisprosessi. Aika on merkittävä symboli ”heal” -termille koko albumin tematiikassa, ja sehän meiltä kaikilta ikävä kyllä valuu loppuun ennemmin tai myöhemmin.

– Kappale on niin instrumentaali- kuin tekstipuoleltaan luotijunalla varusteltu puuvuoristorata, ja lopputulema on kaiken jälkeen se, ettei meillä ole täällä mitään parannettavaa.