Slayer-kitaristi Kerry King muisteli hiljattain sanmateolaisen 107.7 -radiokanavan juontajan Nikki Blakkin haastattelussa, mikä sai miehen aikoinaan innostumaan raskaammasta musiikista. Kingin mukaan asiasta on kiittäminen Judas Priestiä.
”Siihen aikaan oli kaksi radiokanavaa ja muistan kuulleeni Breaking the Law’n, Living After Midnightin tai jotain muuta British Steeliltä (1980). Usko tai älä, ennen sitä en tiennyt Judas Priestistä. Mutta pidin laulajasta sekä kahden kitaristin työskentelystä. Siihen aikaan sitä sitten mentiin ja ostettiin kaikki aiemmatkin levyt ja niin löysin Killing Machinen (1978), Stained Classin (1978) ja Sad Wings of Destinyn (1976)”, King toteaa.
Mutta kun King pääsi näkemään Judas Priestin ensimmäistä kertaa livenä, kokemus ei ollutkaan toivotunlainen, mikä johtui enemmän bändin ulkoisesta habituksesta kuin musiikillisista tekijöistä.
”Näin bändin ensimmäistä kertaa Point of Entry -levyn (1981) kiertueella. Sitä ennen (priest-keulahahmo Rob) Halford oli pukeutunut nahkaan ja niitteihin, mutta sillä vitun kiertueella hän tuli lavalle farkkutakissa ja -housuissa. Se oli minulle valtaisa pettymys sen jälkeen, kun olin nähnyt kaikki ne kuvat heistä lehdissä.”
”Mutta Priest oli kuitenkin hyvä ja [Halford] on ollut suosikkilaulajani aikojen alusta saakka. Hän tulee aina olemaan minulle ykkönen. Mitä on vaikea sanoa, koska olin Ronnie James Dion ystävä. Mutta Dio tulee aina olemaan minulle hyvä kakkonen. Sori vaan, kuomaseni”, King naurahtaa.