Kolumni: Pelikielto kisabiiseille

”Oijoi, oijoi sanoi Kyllösen Mattikin aikoinaan”, sanoi Antero Mertaranta aikoinaan. Ja niin sanoo allekirjoittanut aina, kun uusi kisarenkutus pärähtää soimaan.

On taas se aika vuodesta, kun baarit ja kotikatsomot täyttyvät sinivalkoisesta lätkäkansasta. On jääkiekon MM-kisojen aika. Ihanaa Leijonat, ihanaa!

Ja jälleen on se aika vuodesta, kun ainakin allekirjoittanut ihmettelee kisojen myötä julkaistua virallista kannatuslaulua, eli kisabiisiä. Mikä siinä on, että kisabiisit ovat vuosi vuoden jälkeen totaalista kuraa? Onko ylipäänsä mahdollista tehdä hyvä kisabiisi?

Viime vuosina kisabiisit ovat totta kai peilanneet Spotify-soittolistojen soitetumpaa osastoa, eli hiphopilla/räpillä on lähdetty kannustamaan pelaajia. ”En ole rap-vastainen, mutta…” melko lussuiltahan nuo kappaleet meikäläisen korvaan kuulostavat.

Eikös kisabiisin kuuluisi saada adrenaliini virtaamaan, nostaa taisteluhenkeä, antaa räjähtävää voimaa? Kai se adrenaliini virtaa silloinkin, kun ärsytyskynnys ylittyy, mutta parempi kai olisi valita kisabiisiksi mieluummin joku energinen rokkiralli. Ymmärtääkseni aika moni pelaajakin tunnustautuu rokimman musiikin ystäväksi.

Onhan näitä rokki- ja heviyrityksiäkin kuultu, esimerkiksi Karelian Divisionin vuoden 2012 kannatusbiisi Suomi. Mokoma-, Nightwish– ja Kotiteollisuus-muusikoista kootun Karelian Divisionin kappale oli jo askel parempaan suuntaan, mutta kovin kornisti sekin korviin särähtää.

Todennäköisesti siis kisabiisien huonous ei riipu genrestä, vaan jo lähtökohtaisesti siitä, että kyseessä on kisabiisi. Vähän sama juttu kuin euroviisukappaleissa siis.

Siedettävimmät jääkiekkoon liittyvät biisit ovatkin yleensä aivan tavallisia kappaleita, jotka ovat vain sattuneet esimerkiksi soimaan maalilauluna tai tv-kisastudioiden tunnusmusiikkeina. Tom Jonesin If I Only Knew tuo jääkiekon mieleen varmasti sille ikäpolvelle, joka vuoden 1995 mestaruutta todisti suorassa lähetyksessä.

Jos pitäisi valita joku kappale kisabiisiksi, äkkiseltään mieleen tulee FM2000-yhtyeen kappale Mestaruus vuodelta 2009. Tarttuvia riffejä, kisoihin sopivat sanat, jotka eivät kuitenkaan ylitä korniuskynnystä, ja väliosan yhteislaulukohta.

Ja kun asiaa ajattelee, niin kuvittelisin esimerkiksi Santa Cruzilta tai Lost Societylta irtoavan jotain kisabiisiksi sopivaa, enemmän tai vähemmän kieli poskella tehtyä kamaa.

Tai sitten voisi vetää reilusti överiksi ja julistaa Suamenlejjonan viralliseksi jääkiekon MM-kisojen house bandiksi nyt ja ikuisesti. Yrheily jä isänmää, pelkkää kebbädää!

Kirjoittaessa soittimessa soi viime lauantaina (7.5.) 20-vuotispäiviään viettänyt albumi:

PS. Off-topiccina: jos missasit sunnuntai-iltaisen I Am Thor -dokumentin, suosittelen lämpimästi hakeutumaan Yle Areenan ääreen.