Kommentti: Kunnialaukauksia Bolt Throwerille

Nyt se sitten tapahtui. Sotamestari laski lopullisesti aseensa. Kyllähän lopunajat olivat ilmassa jo monta vuotta. Täystyrmäys ja -osuma Those Once Loyalille (2005) ei saatu jatkoa, ei sitten millään. Biisejä hylättiin, koska ne eivät olleet riittävän hyviä, tarpeeksi boltthrowermaisia. Tämä kertoo osaltaan yhtyeen työmoraalista.

Vuonna 1986 perustettu Bolt Thrower oli yksi viimeisistä death metalin legendayhtyeistä, veteraani ja edelläkävijä. Pultinheittäjän legendastatus ei ollut pelkkään pitkään ikään perustuvaa sanahelinää, vaan bändi oli todellakin ansainnut sen kovalla työllä ja omanlaisella kuolometallillaan.

Jo punk/crust-suuntaan kallellaan ollut debyyttilevy In Battle There Is No Law (1988) oli vahvaa, joskin hieman hapuilevaa rusikointia. Oma ystävyyteni Bolt Throwerin kanssa alkoi seuraavasta Realm of Chaos -levystä (1989), ja siksi se on muodostunut itselleni rakkaimmaksi BT-levytykseksi.

Yhtyeen tematiikka kiehtoi jo teininä. Se erottui muusta death metal -massasta kansitaiteellaan, logollaan ja basistillaan. Jo Bench on ollut tähän päivään asti niitä harvoja kuolometallissa vaikuttaneita naisia.

Jyvät akanoista karsi kuitenkin se pääasia eli musiikki. Bolt Throwerin tapa jyrätä oli aivan omaa luokkaansa. War Masterista (1991, bändi kuvassa noina aikoina) alkaen se teki samaa biisiä levystä toiseen. Tuo siis kaikella rakkaudella ja kärjistetysti. Suomeksi tämä meinaa sitä, että oma vankkumaton linja oli löytynyt ja siinä pysyttiin viimeiseen laukaukseen asti.

Bolt Thrower oli aito yhtye. Oikeasti. Bändi rakasti sitä mitä teki, ja fanejaan. Sotakuvastosta huolimatta se oli asenteeltaan punk. Se oli sitä enemmän kuin moni iso punkbändi. Yksi esimerkki tästä on, että bändin jäsenet käyttivät vuodesta toiseen keikoillaan Dischargen, Crassin tai Amebixin paitoja.

Omat paitansa ja hupparinsa bändi myi keikoilla omalla kojullaan. Valikoima oli laaja ja hinnat täysin punklevelillä. Halpaa, ainutlaatuista ja laadukasta – kaksi viimeistä adjektiivia sopivat myös bändiin itseensä. Bolt Thrower ei taatusti päässyt rikastumaan oheistuotemyynnillä.

Bolt Throwerin (lopettamis)tiedotteessa on tulkinnanvaraa. Aika näyttää, onko kyseessä välirauha vai lopullinen naula sinkkiarkkuun. Vaikka jatkosodan mahdollisuutta ei voida sulkea täysin pois, otetaan tässä vaiheessa kypärä pois päästä, lasketaan käsi sydämelle ja lausutaan maailman kovimmalle sotakoneelle nöyrät kiitokset menneistä vuosikymmenistä.