”Kyllähän tällainen raaempi korkean energian laulaminen on keskeistä tyyliäni” – haastattelussa Northwardin Floor Jansen

Northward-projektilevyllä Floor Jansen saa päästää itsensä vapaaksi. Nyt ei kuulla eeppisiä säveliä vaan suoraa hard rockia.

Hollantilainen Floor Jansen on tullut sattuneesta syystä läheiseksi suomalaisille. 2012 alkanut ja seuraavana vuonna virallistettu Nightwish-pesti on tehnyt hänet tunnetuksi myös kotimaisen hevikansan ulkopuolella, ja Jansenin vaiheita on seurattu iltapäivälehtiä ja Ylen televisiouutisia myöten.

Pitkänhuiskean laulajan aiemmat vaiheet eivät kuitenkaan ole välttämättä tuttuja edes niille, joille raskas rock on sydäntä lähellä. Naisen varhaisemmat vuodet tulevat esiin uudella tavalla, kun Northward-nimisen projektin levy saa julkaisunsa.

Northwardin toinen varsinainen jäsen on norjalainen kitaristi Jørn Viggo Lofstad, joka on ollut Floorin tavoin monessa mukana. Hänen tunnetuin bändinsä lienee progressiivis-suurellista power metalia soittava Pagan’s Mind, johon Lofstad liittyi aivan yhtyeen alkuhetkillä vuonna 2000.

Jansen ja Lofstad kohtasivat Progpower USA -festivaaleilla vuonna 2007, jolloin Jansen oli vielä hollantilaisen sinfonista metallia soittavan After Foreverin jäsen. Jansen ja Lofstad osallistuivat tapahtumassa artistien väliseen jammailusessioon.

– Välillemme syntyi heti luovaa kemiaa. Olin vaikuttunut Viggon taidoista. Minuun vetosi myös se, että hän oli tehnyt yhteistyötä toisen Jørnin eli Jørn Landen kanssa. Lande on omia suosikkejani, Jansen pohjustaa.

Vuonna 1997 perustettu After Forever eli Jansenin ja Lofstadin ensitapaamisen tienoilla lopunaikoja. Suurimpana syynä tähän oli, että kitaristi-laulaja Sander Gommansilla oli terveysongelmia uupumuksen vuoksi, eikä hän osallistunut juurikaan bändin vuonna 2007 julkaistun nimikkoalbumin kiertueelle.

Jansenille alkoi näihin aikoihin muodostua uudenlaisia urasuunnitelmia.

– Halusin tehdä jotain muuta kuin selkeästi metalliksi luokiteltavaa musiikkia. Tahdoin mennä rokkaavamman musiikin suuntaan. Jørn Viggolla tuntui olevan samanlaisia ideoita, Jansen muistelee.

Kaksikko pysyi yhteydessä ja päätti alkaa tehdä yhdessä kappaleita. Tavoitteena oli synnyttää ajattomankuuloista rockia, joka perustuisi tiukasti rumpujen, basson, kitaran ja laulun liittoon. Jansen ja Lofstad halusivat välttää After Foreverin ja Pagan’s Mindin eeppisiä ja kerrostettuja sävyjä.

– Minulla on laaja musiikkimaku, mutta Jørnilla oli silti minua suurempi tietämys hard rockista, alternativesta ja klassisemman rockin artisteista. Halusimme tehdä suoraviivaista mutta rajoittamattoman kuuloista materiaalia, Jansen kertoo.

Duo teki vuoden 2007 aikana kappaleita, joita syntyi levyllisen verran. Projekti eteni studiotyöskentelyn puolelle, ja suunnitellulle levylle tallennettiin rumpuraidat. Tässä vaiheessa albumin nimenä oli Sinh.

Nuo ajat olivat kuitenkin tuulisia Jansenille. After Forever hajosi lopullisesti vuonna 2009. Laulaja perusti nopeasti ReVamp-bändin, ja Sinh/Northward-projekti jäi ilman sen suurempaa dramatiikkaa hyllylle.

Kaksikolla oli silti koko ajan aikomus palata yhteisen projektin pariin.

– Ei ollut todellakaan tarkoitus, että hommaan tulee noin kymmenen vuoden tauko. Toisaalta oli koko ajan selvää, että kyseessä on yksittäinen projekti.

Vuonna 2011 Jansen itse sairastui burnoutiin, ja seuraavana vuonna hän oli jo osa Nightwish-organisaatiota. Northward pysyi hyllyllä.

 

Ei suuria muutoksia

Vuonna 2016 Jansen ilmoitti, että hän ja aviomiehensä, Sabatonin rumpali Hannes Van Dahl, saavat lapsen. Pariskunta oli jo ehtinyt perustaa kodin Ruotsiin (ennen tätä Jansen asui noin vuoden Suomessa).

– Otin noihin aikoihin yhteyttä Jørn Viggoon ja kysyin, haluaisiko hän yhä viimeistellä projektilevymme. Hän suostui oitis. Levyä oli tarkoitus edistää vuoden 2017 aikana, mutta iso osa alkuvuodesta meni Freja-vauvani hoitamiseen, Jansen kertoo.

Kun levytykset lopulta pääsivät käyntiin, mukaan liittyi basisti Morty Black (TNT) sekä kaksi rumpalia: Pagan’s Mindin Stian Kristoffersen ja freelancepohjalta työskentelevä Jango Nilsen.

– Levyllä on niin monentyylistä materiaalia, että halusimme rumpaliratkaisulla jokaiseen biisiin juuri oikeanlaisen tunnelman, Jansen perustelee.

Levyn ennakkotuotantovaiheessa kävi ilmi, että vuosia sitten tehtyihin sävellyksiin ei ollut juuri tarvetta tehdä muutoksia tai lisäyksiä.

– Kyseessä on enemmän tai vähemmän se kokonaisuus, jonka koostimme jo alkuperäisissä sessioissa. Teimme ihan pieniä parannuksia sinne tänne. Ainoastaan loppupuolen I Need on uudempi kappale.

Laulu täysillä

Levy-yhtiöksi valikoitui hevigenren johtava nimi Nuclear Blast, jonka kanssa varsinkin Jansenilla on pitkää taustaa. Levy on Lofstadin ja Jansenin itsensä tuottama, mutta miksauksesta on huolehtinut muun muassa Amaranthen ja Volbeatin kanssa työskennellyt Jacob Hansen.

– Täytyy myöntää, että Jacob ei tehnyt pelkkää miksausta. Hänellä on äärimmäisen laaja tuntemus eri tyyleistä. Levystä tuli hänen myötään avaran ja tuoreen kuuloinen.

Northwindin lehdistötiedotteessa nostetaan verrokeiksi nimiä kuten Foo Fighters ja Skunk Anansie sekä toisaalta Led Zeppelin. Drifing Islandin ja Big Boyn kaltaisissa kappaleissa on sekä häpeilemätöntä poptarttuvuutta että tiettyä 1990-lukulaisen (post)alternativen kulmikkuutta ja yllättäviä käänteitä. Välillä leijaillaan Timebombin ja 11-päätösbiisin puolislovarimaisissa tunnelmissa.

– Oma suosikkini on viides kappale, Paragon. Varsinkin sen kertosäe saa aikaan kylmät väreet itsellenikin, Jansen kuvailee hieman The Gathering -vaikutteita sisältävää kappaletta.

Monelle pitkän linjan Jansen-fanille tulee varmasti iloisena uutisena, että nainen laulaa Nortward-levyllä niin sanotusti palkeet auki. Laulaja itse myöntää kuulleensa paljon ihmettelyä, että hänen tällä hetkellä ainoalla Nightwish-levyllään (Endless Forms Most Beautiful, 2015) kuultiin niin pehmeäsävyistä tulkintaa.

– Tykkäsin toki sillä levyllä laulamisesta, mutta kyllähän tällainen raaempi korkean energian laulaminen on keskeistä tyyliäni. Toisaalta on hyvä, että olen saanut kehittää ääntäni kaikkien näiden vuosien ajan. Kymmenen vuotta sitten tehty Northward-levy ei olisi ollut laulujen osalta yhtä hyvä.

– Olenhan minä saanut laulaa Nightwishin keikoilla rajumpaakin materiaalia, ja sitä on tulevaisuudessa varmasti luvassa. Levyt pitää kuitenkin toteuttaa sillä tyylillä, jota kappaleet vaativat.

Ei keikoille?

ReVamp teki vielä toisen levyn, Wild Cardin (2013), mutta lopetti virallisesti vuonna 2016. Syyksi ilmoitettiin Jansenin kykenemättömyys keskittyä sekä ReVampiin että Nightwishiin. Äkkinäisempi voisikin kysellä, miten aika riittää Northwardiin.

– Kyse on eri asioista. ReVamp oli niin sanotusti oikea bändi, jonka vakituinen toiminta vaati kovasti aikaresursseja. Northward on selkeästi yksittäinen projekti, joka toteutettiin tietyn aikaikkunan sisällä.

Jansen kertoo, ettei Northward aio tehdä kiertueita tai edes yksittäisiä keikkoja – tai näin oli ainakin aluksi tarkoitus.

– Olen kuullut ystäviltäni ja haastatteluja tehneiltä toimittajilta niin paljon ylistävää palautetta, että pitäisiköhän tässä alkaa pyörtämään päätöksiään? Sinkutkin ovat menestyneet hyvin… Eihän sitä koskaan tiedä, mitä tapahtuu, mutta tällä hetkellä en haluaisi tehdä Northwardista kiertueiden suunnittelua, niille harjoittelemista ja kaikkea sitä muuta sälää vaativaa, sataprosenttisen aktiivista yhtyettä.

Jansen alleviivaa, että pääasiallinen syy levyn tekemiseen oli, etteivät tekijät halunneet jättää erinomaisia kappaleita piiloon ikuisiksi ajoiksi. Levy edustaa myös tietynlaista vapautta kaksikon tämänhetkisillä urilla.

– Kun kyse on vain rajatusta hankkeesta, ei tarvitse ajatella, että se toteuttaisi jotain tiettyjä ennakkovaatimuksia. Siksi halusimme pitää kiinni alkuperäisestä suoraviivaisuuden ajatuksesta, ja esimerkiksi koskettimia kuullaan vain yhdellä kappaleella.

Millaista musiikkia tykkäät kuunnella omalla vapaa-ajallasi?

– Riippuu mielentilasta. Treenatessa haluan soittaa täysillä Panteraa. Toisaalta mieheni on tutustuttanut minut vaikkapa funkin maailmaan. Nightwishin Tuomas [Holopainen] taas on saanut minut kuuntelemaan elokuvamusiikkia. On tunnustettava, että uusimpia bändejä en enää juuri tunne.

Julkaistu Infernossa 9/2018.