Levy kuin elokuva – haastattelussa The Moth Gatherer

Vahvasti visuaalista, monipuolista ja takuulla raskasta metallia tarjoileva The Moth Gatherer vetää tanakasti turpaan. Vaikka bändillä on allaan onnistunut esikoinen, ruotsalaiskolmikko pistää uusimmallaan paketin sellaiseen järjestykseen, että lopputulos tuntuu varmasti.

18.12.2015

Uusi levynne The Earth Is the Sky on kerännyt pääasiallisesti kiitettävää palautetta ja huikeita arvosanoja. Oletteko olleet yllättyneitä vastaanotosta?

– Olemme ehdottomasti yllättyneitä! Yllättyneitä ja nöyriä. Kun luo musiikkia ja antaa sen lopulta fanien ja muiden ihmisten kuunneltavaksi, ilmassa on aina hermostuneisuutta ja epävarmuutta. Uskoimme kuitenkin tuotokseemme täysillä, joten eihän tässä voi olla kuin kiitollinen mahtavasta palautteesta, rumpali Svante Karlsson sanoo.

The Moth Gatherer lienee helpointa heittää samaan kokeilullisen hardcoremetallin laatikkoon muiden muassa Breachin, Burstin, Cult of Lunan ja Neurosisin kanssa. Erona näihin on kuitenkin, että ennakkoluulottomasti elektronisten vivahteiden kanssa leikittelevä Moth Gatherer on ehkä jopa esikuviaankin kokeilullisempi bändi.

Koetteko yhtyeenne olevan jonkinlainen testilaboratorio erilaisille musiikillisille visioille?

– Ammennamme inspiraatiomme monesta eri genrestä, joten bändiä voisi kyllä kutsua eräänlaiseksi laboratorioksi. Kiinnitämme paljon huomiota musiikin dynamiikkaan ja kikkailemme välillä outojen tahtilajien kanssa, mutta soundimme ytimen muodostavat monipuoliset musiikkitaustamme. Kaikki ammentamamme vaikutteet sulautuvat yhteen erittäin yksilöllisellä tavalla. Tärkeintä on kuitenkin, miten musiikki vaikuttaa sinuun – mitä tunteita se herättää.

Musiikkinne nostaa erittäin voimakkaita mielikuvia ja puhuttelee syvästi jo pelkillä instrumenteillaan. Näettekö itse musiikkinne visuaalisena tai jopa elokuvallisena kokemuksena?

– Tämä on tietysti aina kuulijasta kiinni. Itse näen koko uuden levyn yhtenä elokuvana – sillä on vahva ja dramaattinen alku, joka saa veren kiertämään, hieman pehmeämpi keskiosa sekä räjähtävä lopetus, joka laittaa miettimään, mitä helvettiä minä juuri koinkaan.

Lisää luettavaa