Marty Friedman, joka kuului vuosina 1990-1998 Megadethin niin sanotun ”kulta-aikojen kokoonpanoon”, keskusteli ajastaan thrash-jätin riveissä hiljattain brasilialaisen Gustavo Maiaton haastattelussa. Friedmanin mukaan bändin 90-luvun kokoonpanolla – johon kuuluivat hänen ja johtohahmo Dave Mustainen lisäksi David Ellefson ja Nick Menza – oli omanlaisensa soundi, joka eroaa selvästi bändin muista kokoonpanoista.
”Megadeth oli mahtava bändi ennen liittymistäni ja olivat sitä senkin jälkeen, kun lähdin. Mutta minun aikakaudellani on erityinen soundinsa ja tyylinsä, mikä oli siistiä”, kitaristi tuumaa ja sanoo tämän olleen pitkälti sen ansiota, että kaikki jäsenet osallistuivat biisien tekemiseen.
”Kirjoitin tästä paljon Dreaming Japanese -elämäkerrassani. Oli hyvin tärkeää, että huolimatta siitä, kenen nimi biisin tekijätietoihin laitettiin, kaikki neljä teki saman verran töitä.”
Friedmania pyydettiin muistelemaan, miten Countdown to Extinction -albumilta (1992) löytyvä Symphony of Destruction, joka on yhtyeen striimatuin kappale Spotifyssa, syntyi. Ja kitaristihan muisteli.
”Symphony of Destruction oli toisella bändin kanssa tekemälläni levyllä, joten siinä vaiheessa tunsin oloni paljon kotoisammaksi, olinhan ollut bändissä lähes kaksi vuotta. Voisi sanoa, että se on kenties meidän ensimmäinen popkappaleemme. Olin siitä iloinen, koska sellaisia pitää olla, jos haluaa tavoittaa isompaa yleisöä”, Friedman toteaa.
”Mielestäni onnistuimme siinä menettämättä meidän heavy metal -faneja, jos ymmärrät mitä tarkoitan? Voi tehdä popkappaleita, mutta jos se etäännyttää ydinyleisösi, emme halunneet tehdä sitä.”