Candlemass elää, ja sen eeppinen doom metal soi ympäri maailman ylväästi.
Kymmenen vuotta sitten Leif Edlingin johtaman doom-pioneerin tulevaisuus ei vaikuttanut yhtä kirkkaalta. Asiat kuuden vuoden ajan bändissä laulaneen Robert Lowen kanssa eivät ottaneet enää sujuakseen. Edling oli lopen uupunut, ja Psalms for the Dead -albumin piti jäädä yhtyeen viimeiseksi.
Myöhemmin Edlingillä diagnosoitiin niin vakava loppuunpalaminen, että vuosikymmeniä tien päällä ollut muusikko pakotettiin jättämään musiikki ja kiertueet tauolle. Edling ei tiennyt itsekään, tulisiko hän enää palaamaan täysipäiväiseksi muusikoksi.
Samaan aikaan Candlemass jatkoi kiertueita laulajanaan Mats Levén. Toisinaan Edling soitti keikkoja bändinsä kanssa, useimmiten ei.
Viisi vuotta Candlemass-joutsenlauluksi oletetun albumin ilmestymisen jälkeen Edling huomasi musiikkia alkavan jälleen syntyä. Lopputuloksena oli The Doomsday Kingdom -niminen terapiaprojekti.
Pieni askel kerrallaan Edling palasi Candlemassin livekokoonpanoon ja ajatus uudesta albumista alkoi hiipiä mieleen. Kun bändi sitten oli äänittämässä kahdettatoista albumiaan, kokoonpano alkoi jälleen natista liitoksistaan. Edling huomasi olevansa kasvokkain yhtyeessään perinteeksi muodostuneen laulajaongelman kanssa.
Jo hieman vahvempi ja bändinsä suhteen järkähtämätön Edling teki päätöksen, joka mahdollisti doom-pioneerin olemassaolon tänäkin päivänä: hän soitti alkuperäiselle Candlemass-laulajalle Johan Längqvistille ja kertoi haluavansa tämän bändiin.
Myöntävä vastaus avasi oven Candlemassin tulevaisuudelle, jota eletään juuri nyt.
Kivulias jälleensyntymä
The Door to Doom (2019) oli Candlemassin juhlava paluu levyrintamalle seitsemän vuoden horroksen jälkeen. Levy osoittautui yhdeksi julkaisuvuotensa parhaista vanhan liiton metallialbumeista.
Kolme vuotta myöhemmin Leif kertoo, että jälleensyntymä oli vähällä jäädä tapahtumatta.
– Äänittäessämme The Door the Doomia asiat olivat niin huonosti, että olin itsekin vähällä jättää bändin. Kesä 2018 oli niin vaikeaa aikaa, ettemme voineet jatkaa Matsin kanssa, Leif huokaisee muttei tarkenna asiaa sen enempää.
– Sain ehdottoman päähänpinttymän, että korvaajan on oltava Johan. Tai oikeastaan ajattelin, ettei Johan edes olisi korvaaja, vaan hän mahdollistaisi sen aidoimman Candlemass-soundin paluun.
Candlemass on ollut uskomattomien laulajien tyyssija: Johan Längqvist, Messiah Marcolin, Thomas Vikström, Robert Lowe ja Mats Levén ovat kiistämättömästi metallimaailman rautaisia ääniä.
Jokainen heistä on ollut myös oma persoonansa, mikä on Leifin mukaan muuttanut kunkin laulajan aikana koko Candlemassin tunnelmaa. Hän sanoo, että vain harva voi olla täydellinen Candlemass-laulaja.
– Kun Johan palasi bändiin, huomasin, että niin paljon kuin Matsista ja Robertista laulajina pidinkin, heidän äänistään vain uupui se lopullinen Candlemass-viba, joka laulajalla joko on tai ei ole.
– Sanoisin, että Johan ja Messiah ovat ne todelliset Candlemass-äänet. Heissä molemmissa on käsittämätöntä, sanoinkuvaamatonta karismaa ja särmää. Jotain sellaista, mikä saa tarttumaan jokaiseen sanaan, jonka he laulavat. He ovat täydellinen yhdistelmä metallin uljasta mahtipontisuutta, suurta voimaa ja eläytymistä.
– Onkin ironista, että vuosikymmeniä sitten pyysin Johania ikään kuin keikkahommiin Epicus Doomicus Metallicus -debyytillemme [1986], ja sitten hän olikin koko ajan SE Candlemassin ääni. Upea laulaja ja miellyttävä ihminen, jonka kanssa voi työskennellä. Sen sijaan Messiahista [bändissä 1986–1991 ja 2002–2006] voisin nimetä monta asiaa, jotka olisivat saaneet jäädä kokematta.
The Door to Doom -albumin äänitykset oli jo tehty, kun Leif tarttui puhelimeen ja soitti vanhalle ystävälleen. Johan oli käynyt joskus vierailemassa Candlemassin keikoilla, mutta Leif ei tohtinut uskoa, että hän ottaisi pestin vastaan. Johan suostui kuitenkin oitis, ja seuraavien viikkojen aikana Leif sai yllättyä vielä useasti.
– Hämmennyin itsekin, kun Johan tuli Marcuksen [Jidell, tuottaja] studioon äänittämään joitakin kappaleita, jotka Mats oli jo laulanut. Johanin versiot löivät minut ällikällä. ”TÄMÄ on Candlemassia”, ajattelin. Tiesin heti, että tämä ei olisi vain reunion, jossa muistelisimme vuosikymmenten takaisia aikoja. Candlemass oli syntynyt uudelleen.
– Jotenkin hänen läsnäolonsa sytytti Candlemassin liekin kirkkaammaksi kuin vuosikausiin. Kyse ei ollut vain hänen äänestään, vaan koko persoonasta. Yhtäkkiä kaikki haasteet henkilökemioiden kanssa, kaikki ne ulkomusiikilliset egoilut ja se kitka, joka on usein häirinnyt Candlemassia, olivat poissa. Olin täynnä luottoa bändiin.
– Tietenkin aloin myös jossitella, miksei Johan ole ollut laulajamme kaikki nämä vuodet. Miksen ylipuhunut häntä olemaan osa tätä kokemusta. Hän on ollut hyvä ystäväni. Niitä kavereita, joiden kanssa voi olla puhumatta vuosia ja juttu jatkuu siitä mihin jäätiin. Johanilla oli kuitenkin syynsä, miksi yhteinen uramme ei aikoinaan onnistunut.
– Uusi albumi tai The Door to Doom eivät olisi voineet syntyä ilman Johania. Voi olla, ettei Candlemassia olisi edes olemassa ilman häntä. En usko, että olisin enää kyennyt aloittamaan alusta jonkun muun kanssa.
Hiipivä klassikko
Johan Längqvistin tunnetaan laulajana, jonka ääni vavisutti metallimaailmaa albumilla Epicus Doomicus Metallicus.
Elettiin aikaa, jolloin eeppistä doom metalia ei ollut vielä olemassa, vaikka tuomion perustukset oli toki valettu. Kutsu Candlemass-pestiin vuonna 1986 oli yllätys laulajalle itselleenkin, eikä hän tiennyt, mitä odottaa bändin musiikilta.
– Kun Leif otti yhteyttä ja halusi minun laulavan levyllä, en ollut kuullut mitään Candlemassin kaltaista. Minulla oli oma bändini Jonah Quizz, joka soitti aika perinteistä, vanhanaikaista heviä, Johan kertoo.
– Arvelin aluksi, ettei aikani tulisi riittämään tällaiselle projektille, mutta Leifin erikoiset sävellykset saivat uteliaisuuteni heräämään. Tein kuitenkin selväksi, että sydämeni on Jonah Quizzissä enkä tule lähtemään kiertueille. Olin varma, että bändi etsii keikkailevaa laulajaa, ja yllätyin aika paljon, kun he halusivat minut mukaan joka tapauksessa.
– Kuuluin Candlemassiin ensimmäisellä kerralla vain muutaman päivän ajan. Laulusovitukset tehtiin, lyriikat viimeisteltiin ja kaikki laulut äänitettiin parissa kolmessa päivässä. Epicus Doomicus Metallicusin lauluraidat eivät ehkä ole täydellisiä, mutta niissä on omaa… alkukantaista charmiaan, vai mitä?
Johan hymähtelee leppoisasti, ettei pitänyt itseään kummoisena laulajana Candlemass-debyytin ihailtuja lauluraitoja äänittäessään.
– Aloitin laulamisen 70-luvun lopulla ollessani noin 15-vuotias. Olin siinä iässä, kun kaikki miettivät koulussa, pitäisikö perustaa bändi, eikä ollut mitään väliä, osasiko kukaan soittaa, hän muistelee.
– Satuin liittymään bändiin, jossa oli jo kitaristi, basisti ja rumpali, joten vain laulaminen oli jäljellä. Se oli tasan ensimmäinen kerta, kun edes ajattelin laulamista, se ei ollut minulle minkäänlainen haave. En halunnut olla laulaja, rokkitähti, huomion keskipiste tai bändin äänitorvi, joka juttelee haastatteluissa.
– Se, miten minun kuulee tulkitsevan Epicus Doomicus Metallicusilla, on noin kahdeksan vuotta laulamista harrastaneen tyypin aikaansaama vahinko. Ei mitään suunniteltua tai suurta visionääristä neroutta. Tein ainoan asian mitä osasin, yritin vain eläytyä kuulemiini kappaleisiin täysillä ja pistin lauluihin sitä intoa, mitä tunsin musiikkia kohtaan.
Epicus Doomicus Metallicus on tunnettu pitkään todellisena doom-klassikkolevynä, joka on vaikuttanut lukemattomiin bändeihin. Jo yksin Solitude-aloitusraita on coveroitu lukemattomia kertoja.
Vuonna 1986 Candlemass tiesi tehneensä jotain uutta sen vuoksi, että levyyn suhtauduttiin epäilyksellä ja sitä vierastettiin, eikä tämä johtunut vain siitä, että albumi julkaistiin pienen Black Dragon -levy-yhtiön kautta.
– Minusta tuntui, ettei oikein kukaan ymmärtänyt, mistä albumissa on kysymys tai mitä sillä yritettiin tavoittaa, Johan naurahtaa ja kertailee palautteita, joissa Candlemassin sanottiin olevan jonkinlainen heavy metalin väliinputoaja.
– Olen tehnyt itsekin biisejä koko ikäni, ja voin sanoa, että Leifin sävellykset ovat jotain ihan erilaista. Ei ihme, että ne oudoksuttivat kuulijoita. Hänellä on aivan jäljittelemätön tapa kirjoittaa riffejä. Ne kyllä kunnioittavat Black Sabbathin perintöä, mutta Leifin riffikieli eroaa kaikesta, mitä kukaan muu kirjoittaa.
Kesti vuosikausia, ennen kuin Johanille itselleen hahmottui, millaisen albumin he olivat saaneet aikaan.
– Taisi olla kahdeksan vuotta myöhemmin, kun luin paikallislehdestä haastattelun, jossa jonkin bändin jäsenet sanoivat suurimman inspiraationlähteensä olevan debyyttimme, Johan hämmästelee yhä.
– En ollut nähnyt Candlemass-tyyppejä vuosiin ja olin jotenkin täysin ulkona koko asiasta, mutta tuon artikkelin jälkeen aloin nähdä Epicusista enemmän ja enemmän kaikenlaisia metalliklassikko-nostoja. Se antoi asiasta vähän osviittaa, mutta koko totuus paljastui, kun lauloin myöhemmin bändin keikoilla.
Perheenisästä metallilaulajaksi
Kolmekymmentäkaksi vuotta. Niin kauan otti Johan Längqvistin ”harkinta-aika”, ennen kuin hän liittyi Candlemassiin vakituiseksi laulajaksi. Johan naureskelee kertoessaan, ettei hän suunnitellut muusikkoudesta koskaan täysipäiväistä uraa.
– En edes tiedä, miten paljon olen kirjoittanut musiikkia elämäni aikana, mutta jotenkin vakavasti kiertävään bändiin liittyminen ei vain ollut koskaan ajankohtaista.
– Olen aina ollut eräänlainen rauhallinen isähahmo, ja minulla onkin iso perhe. Sen haaveen toteuttaminen on tuonut mukanaan vastuuta. Tiesin jo varhain, että voin olla joko hyvä isä, joka tuo lapsilleen leivän pöytään, tai sitten maailmaa kiertävä muusikko. En uskonut molempien onnistuvan samanaikaisesti.
– Moni tekee asiat toisinpäin, viettää rokkivuodet ensin ja asettuu aloilleen sitten, mutta minä taisin pyöräyttää kolme lasta parikymppisenä ja aloittaa muusikonelämän nyt, lähempänä kuusikymppisyyttä, hah hah!
Laulaja arvelee vaatimattomasti, että Candlemass-faneja tuskin kiinnostaa kuulla hänen näpertelyjään, mutta kertoo sitten, että hänen Jonah Quizz -bändinsä tuotoksista julkaistiin laaja kokoelma vuonna 2020.
Tekemistensä läpikäyminen saa Johanin myöntämään, ettei hän olisi voinut olla Candlemass-laulaja ennen loppuvuotta 2018, jolloin Leif otti häneen yhteyttä.
– Kyseessä on kai yksi niistä henkimaailman asioista, että asian on tunnuttavalta oikealta tai sitä ei tee ollenkaan. Ensimmäinen täysin alitajuinen reaktioni oli, että ilman muuta lähden mukaan. Viisi tai kymmenen vuotta aiemmin en olisi tehnyt niin. Se ei olisi tuntunut oikealta. Tarvitsin oikeanlaisen elämänvaiheen. Nyt minulla ei ollut enää velvollisuuksia lasteni suhteen, minullahan on jo lapsenlapsiakin, ja tunsin olevani uuden vaiheen äärellä.
– Eräs fani muotoili asian parhaiten. Hän antoi minulle parhaan palautteen, mitä olen saanut koko sinä aikana, kun olen tehnyt musiikkia. Hän tuli kertomaan keikkamme jälleen, että nyt minun äänessäni kuuluu niin paljon elämänkokemusta ja viisautta, että se tekee minusta paremman laulajan. Se oli hienosti sanottu.
– Kasvoin rajulla alueella ja lapsuuteni oli kauniisti sanottuna epävakaa. Käsittelen noita asioita yhä, vaikka olen jo kuusikymppinen. On hyvä, että saan vangittua edes osan siitä kaikesta siihen, miten tulkitsen musiikkia.
Lähdettyään mukaan Candlemassiin ja äänitettyään The Door to Doomin Johan olisi voinut vaatia bändiltä keskittymistä pelkästään laulamiinsa levyihin. Kokenut solisti valitsi kuitenkin tyystin toisenlaisen lähestymistavan.
– Tiesin heti, että yleisö tulee haluamaan paitsi uusia kappaleita myös esimerkiksi Nightfall-albumin [1987] parhaimmistoa, eikä minulla ollut mitään sitä vastaan, kunhan vain pidän valituista kappaleista, Johan sanoo.
– Ensimmäisillä keikoilla olin epäileväinen. Arvelin, että yleisö ihmettelee, onko tämä ukko oikeasti vielä elossa. Tai että Candlemassin ajatellaan vain rahastavan faneillaan. Päätin, että ylitän kaikkien odotukset. Treenasin kaikki kappaleet, uudet ja vanhat, todella huolella. Halusin löytää kaikkien kappaleiden sielun.
Johan kertoo tavanneensa kaikki muut Candlemass-laulajat paitsi Messiah Marcolinin.
– Olen huomannut, että olemme kaikki todella erilaisia tyyppejä ja laulajia, mutta meillä on samanlainen suhde laulamiseen. Yhteyden musiikkiin pitää olla kunnossa tai alamme oireilla eri tavoin.
– Tein Leifille selväksi, että minun on tunnettava yhteys kaikkiin kappaleisiin, joita esitän, ja onnekseni tämä ei ole tuottanut minkäänlaista nikottelua. Kiertueiden jälkeen tiesin tehneeni oikean ratkaisun. The Door to Doomin äänitykset olivat oma erikoinen kokemuksensa, mutta se opetti minulle paljon, mikä kuuluu nyt Sweet Evil Sunilla.
Epätäydellistä revittelyä
Viimeisin hyppy Candlemassiin tapahtui todellisella pikakomennuksella, ja Johan muistelee, ettei hänellä ollut juurikaan aikaa tutustua bändin viimeisen puolentoista vuosikymmenen tekemisiin.
Myöskään studioaikaa ei ollut hukattavana, joten Johan äänitti The Door to Doomin laulut muutamassa päivässä, aivan kuten Epicusin aikoinaan, mutta ihan entisellään laulusovitukset eivät hänen mukaansa säilyneet.
– En ole Mats Levén, enkä voisi laulaa kuten Mats vaikka haluaisinkin, enkä oikeastaan halunnut, Johan naurahtaa.
– Kuulemani versiot olivat omalla tavallaan täydellistä suorittamista, ja ajattelin heti, että ne ovat makuuni hieman liiankin täydellisiä. En miettinyt asiaa liikaa, vaan säilytin Leifin suunnitelmien punaisen langan ja aloin revitellä. Tapani laulaa on hyvin impulsiivinen ja repaleinen, enkä noudata mitään valmista käsikirjoitusta.
– Samaan tapaan teimme myös Sweet Evil Sunin. Muutamia ottoja, eläytymistä ja täydellä voimalla laulamista. Ei sen enempää tai vähempää. Jos se Johan, joka olin vuonna 1986, on läsnä jossain asiassa, niin tässä.
Laulusuorituksista innostunut Leif ei voi olla hehkuttelematta Johanin suorituksia.
– Olenko täysin väärässä, vai onko Johan vielä parempi laulaja kuin vuonna 1986? hän intoilee surutta.
– Johan on mitä lungein tyyppi, mutta sen päälle hän jaksaa aina yllättää. Hän saattaa tulla studioon suoraan päivätöistään duunivaatteet päällä, rykäistä vähän käheää ääntään ja toimittaa sitten timanttiset laulut. Wizard of the Vortexin kertosäe on silkkaa Johan-magiaa. Tai se, miten hän laulaa nopeatempoisen väliosan ennen Angel Battlen kertosäettä. Voisin nimetä levyltä kymmeniä tällaisia Johan-hetkiä.
Albumilla kuullaan toistakin lahjakasta laulajaa, Jennie-Ann Smithiä, joka on Leifille tuttu toistakymmentä vuotta sitten perustamastaan Avatariumista. Häntä kuullaan erityisesti When Death Sighs -kappaleessa.
– Olen suuri Mark Lanegan -fani, ja Bubblegum-levyllä hän laulaa tiukan dueton PJ Harveyn kanssa. Se aiheuttaa joka kerta kylmiä väreitä, Leif hehkuttaa ja sanoo tavoitelleensa samanlaista tunnelmaa.
– Siitä on melkein kymmenen vuotta, kun työskentelin Jennie-Annin kanssa ensimmäistä kertaa. Teimme yhdessä kolme hienoa levyä, mutta sanon suoraan, että Avatariumin myöhemmät tyylinmuutokset ovat vain laajentaneet Jennie-Annin tulkintaa ja äänialaa. Se kuuluu myös When Death Sighissa, josta tuli vielä parempi kuin odotin.
Eri laulajista puhuessaan Leif myöntää, ettei hän ole kärsivällisimpiä ihmisiä äänitysten suhteen. Hän ei ole ollut sitä aiemmin, eikä varsinkaan nyt, kun vuosien takainen burnout verottaa hänen energiaansa.
– Minulla ei yksinkertaisesti ole halua tai voimaa odotella tuntikausia, että joku ”löytää inspiraationsa”, kuten eräät hankalammat tapaukset ovat minulle taiteilijaa itsessään selitelleet, hän naurahtaa.
– Olen aina luottanut siihen, että metallin pitää syntyä hetkessä. Lähes poikkeuksetta ensimmäinen otto on se paras. On hyvä, että Marcus on samalla aallolla kanssani, ja niin on myös Johan. Monet Sweet Evil Sunin kitara- ja lauluotot ovat hyvin impulsiivisia eivätkä mitään kuukausien aikana tehtyjä sovituksia.
Vahvat laulusuoritukset vaativat rinnalleen vahvoja sanoja, ja niitä Candlemassilta ei ole uupunut. Leif kuitenkin sanoo metallisella tavalla mahtailevien ja silti ajatusta sisältävien sanoitusten kirjoittamisen vaikeutuvan koko ajan.
– Käytän joskus ihan älyttömän määrän aikaa siihen, että saan sanoitukset osumaan kohdilleen. Haluan, että ne ovat jotain sellaista, mikä saa laulajan todella syttymään suorituksiinsa.
Leif toteaa, että hevikliseitä on hyvä väistellä, mutta välillä ne ovat teksteissä suorastaan herkullisia tehokeinoja.
– Voi olla, ettei kovin moni edes lue Candlemass-lyriikoita, mutta en välitä. Kirjoitan niitä itseäni varten. Niissä näkyy aina tavalla tai toisella se, millaista elämää milloinkin elän. 80-luvulla kirjoitin ylimittaisia tarinamaisia sanoituksia täynnä suurta maalauksellisuutta, mutta nyt tekstini ovat Leif-tyylisiä pienempiä ajatuksia, jopa runoja.
– Sweet Evil Sunilla kirjoitan paljon toivosta, kunnianhimosta ja epäonnistumisesta. Ne ovat asioita, joita ajattelee tässä iässä ihan eri tavalla kuin nuorempana. Nyt elämäänsä ja tekojaan alkaa jo vähän punnita. Voi siis olla, että albumin sanoitukset ovat hieman pettymys niille, jotka odottavat jatkuvaa paholaisen läsnäoloa.
– Toisaalta sille ei voi mitään, että tietyt englanninkieliset sanat vain kuulostavat helvetin hienoilta lausuttuina. En piilottele yhtään sitä, että joskus sanoitukseni ovat lähteneet liikkeelle siitä, että haluan mukaan tietyn sanan, hah hah!
Raskaasti uutta, kirkkaasti vanhaa
Sweet Evil Sun on silkkaa doom metalia juuri siinä muodossa, jossa Candlemass on sitä aina tehnyt. Myös tämä albumi jyrää selväksi seikan, että Candlemass on doom metalin sisällä kuin oma itsenäinen genrensä.
Leif kertoo saavansa edelleen riffi-ideoita monista eri paikoista. Tämä kuuluu myös uudella albumilla melodisena ja tunnelmallisena laajuutena, joka saa Sweet Evil Sunin koukuttamaan kuulijansa nopeasti.
– Luulenpa kuuntelevani tätä nykyä musiikkia monipuolisemmin kuin koskaan ennen, Leif arvuuttelee ja sanoo sitten luukuttavansa paljon vanhan liiton metallia, mutta myös ZZ Topia, Meat Loafia, Eaglesiä ja Crosby, Stills and Nashiä.
– Viettäessäni paljon aikaa kotona burnoutin takia löysin uudelleen tv-sarjat ja elokuvat. Elokuvamaisuus ei ehkä kuulu suoraan Candlemassissa, mutta tapa jolla kirjoitan melodisia teemoja sai ehkä hieman lisäpontta juuri soundtrackeistä. Esimerkiksi Tenet-elokuva teki minuun vaikutuksen.
Komea Devil Voodoo -kappale paljastaa erityisen kutkuttavasti Candlemassin akustisemman puolen.
– Sävellän Candlemassin kappaleet akustisella kitaralla. En ole mikään mestari sen kanssa, mutta akkarissa on se hyvä puoli, että se on aika armoton soitin, sillä soitettuna riffin on oikeasti oltava todella hyvä.
– En pärjää sähkökitaran kanssa alkuunkaan, ja vaikka joskus kokeilen soundeja Gibson SG:llä, en voisi ikinä säveltää kokonaista Candlemass-kappaletta sähköisesti. Usein tekemäni sävellykset toimivat parhaiten säröjen kera, mutta sitten on Devil Voodoon tyylisiä tapauksia,
– Tätä levyä tehdessäni akustiset sävellyssessiot olivat niin inspiroivia, että ajattelin kirjoittavani vielä jokin päivä ruotsinkielisen laulaja-lauluntekijäalbumin. Olen suunnitellut sitä jo 20 vuotta, mutta ehkä se tapahtuu nyt oikeasti.
Monet levyn sävellyksistä ovat Candlemass-mittarilla yllättävän tiiviitä. Tämä oli Leifin mukaan tietoinen ratkaisu, koska hän halusi pitää albumin keskitetympänä.
– Devil Voodoossa viipyilevämpi rakenne toimii hemmetin hyvin, mutta esimerkiksi Angel Battle oli aluksi paljon polveilevampi ja parani selvästi jämäkämmällä sovituksella, Leif summaa.
– Tiiviimpien kappaleiden tekeminen ei ole minulle mikään helppo homma. Huomasin sen Goddessia säveltäessäni. Myös se oli aluksi todella pitkä veisu, mutta tein siitä ainakin kymmenen eri versiota. Otin pois osioita ja lisäsin uusia. Jopa kertosäe muuttui kerran täysin, kunnes draaman kaari osui viimein kohdilleen kuusiminuuttisena versiona.
Scandinavian Gods -kappaleen ei pitänyt olla albumilla lainkaan. Leif oli suunnitellut julkaisevansa biisin ympärille erillisen ep:n, joka olisi julkaistu puoli vuotta ennen albumia. Levy-yhtiö Napalm Records kuitenkin ihastui kappaleeseen niin kovasti, että halusi sen levylle. Vinyylimies Leifiä ei hiertänyt kuin levyn mitta.
– Nyt Scandinavian Gods on levyn kuudes kappale, ja normaalin kaksipuolisen vinyylin sijaan levyllä on kolme puolta. En voi mitään sille, että se tuntui aluksi oudolta, mutta nyt kun olen pyöritellyt levyä, se toimii. Ehkä levyjä voi tehdä muutenkin kuin kahdella neljän kappaleen puoliskolla.
Sweet Evil Sunilla doom metalia vyörytetään päin kuulijaa raskaalla äänimaailmalla, josta löytyy myös aimo annos bändin kirkasta tavaramerkkisoundia.
– Teimme kaiken viimeisen päälle huolella, näimme vielä tavallistakin enemmän vaivaa emmekä säästelleet pennejä, kun äänitimme levyä NOX-studion parhaassa äänittämössä, Leif sanoo.
– Studiossa on aivan mahtava vanha SSL-miksauspöytä, jättimäinen äänityshuone ja paljon vanhan liiton mikrofoneja. Muutenkin studio on täydellinen yhdistelmä uutta ja vanhaa. Huomasin heti, että todellinen doom metal asuu siellä.
– Kaiken kruunasi Ronny Lahti, joka on yksi parhaista ja taatusti aliarvostetuimmista ruotsalaisista miksaajista. Olen niitä kavereita, jotka eivät ole täysin tyytyväisiä mihinkään tekemisiinsä, mutta NOX-studion mahdollisuudet ja Ronnyn kädenjälki tekivät jopa minut todella tyytyväiseksi.
– Candlemassin perustukset on aina valettu syvälle vanhan liiton metalliin. Bändi on aina ollut sitä ja tulee aina olemaan, koska en voi sietää modernin metallin tekorankkoja soundeja ja varsinkaan tekemällä tehtyjä äänivalleja. Sweet Evil Sunin miksauksessa on käytetty moderneja metodeja, mutta riffit ja melodiat ovat vanhanaikaista metallia ja ne on soitettu kovalla kädellä. Siinä soundissa ei ole mitään teennäistä tai studiolaitteilla paikattua.
Kaikki ovet avoinna…
Candlemassin huojuva laulajanpaikka, Leifin terveyshaasteet ja monet muut pienemmät mutkat bändin taipaleella ovat osoittaneet, ettei koskaan voi olla varma, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan.
– Uskallan katsoa vain ensi vuoteen asti, Leif myöntää suoraan.
– Tiedän varmaksi, että teemme joitakin Epicus- ja Nightfall-iltoja, ja ensi vuonna tuomme mukaan Sweet Evil Sun -materiaalia. Tämä kaikki on jotain, mitä rakastan syvästi, mutta…
– Juuri nyt en pysty edes ajattelemaan seuraavaa albumia. Tarvitsen näiden kiertueiden välissä hieman lepoa ja aikaa ajatella, mitä Candlemassin tulevaisuus voisi tarkoittaa. Napalm-sopimuksemme päättyy tähän albumiin ja tavallaan kaikki on mahdollista, mutta haluan pitää jalkani tiukasti maassa.
– Voi olla, että teemme uuden sopimuksen Napalmin kanssa ja Candlemassin tarina jatkuu. Voi olla, että päädymme toiselle levy-yhtiölle ja asiat muuttuvat hieman. Voi olla, että kierrämme vielä vuosikymmenen. Tai voi olla, että Sweet Evil Sun on Candlemassin jäähyväiset ja tulemme päättämään tarinamme lähivuosina.
Leif kertoo, että Candlemassin perinnön laajuus ja merkitys on paljastunut hänelle vasta viime kiertueilla.
– Innostaahan se, kun Dave Grohlin tai Kirk Hammettin kaltainen kaveri tulee vetämään hihasta ja ylistämään, että Candlemass on merkinnyt hänelle paljon, Leif hämmästelee.
Hän jatkaa saaneensa kollegojen palautteista paljon voimaa jatkaa elämäntyötään, mutta tärkein huomio liittyy kuitenkin yleisöön.
– Viime kiertueilla olen pannut merkille, että keikoille tullaan jopa kolmessa sukupolvessa. Aina välillä meitä tullaan tervehtimään isän, pojan ja pojanpojan voimin. Ja he kaikki laulavat keikalla mukana joka sanan. Tällaiset kohtaamiset saavat jopa kaltaiseni introvertin unohtamaan sosiaalisten tilanteiden kammon hetkeksi.
Leifin lailla elokuussa 1963 syntynyt Johan tuo bändijohtajan näkemykseen astetta humoristisemman kulman. Hän viittaa harmaiden ukkojen ikään ja muistuttaa, että väistämätön loppu tulee vastaan jossain kohtaa.
– Sen voin sanoa, etten tule olemaan se hevipappa, joka tuo muistilappuja tai teleprompterin lavalle, laulaja täräyttää ja lisää, että heti kun Candlemassin tekeminen alkaa tuntua liian vaativalta, hän ymmärtää kyllä lopettaa.
– Hommani ei muuten ole helppo. Leif kirjoitti varsinkin Messiahin aikaisille levyille silkkaa proosaa, ja jos ne kappaleet aikoo suorittaa jatkossakin huolella, on pidettävä huoli siitä, ettei vanhoja Candlemass-tarinoita unohda hetkeksikään.
– Tässä kaikessa on hauskaa se, että nautin juuri nyt kiertueista todella paljon. Luulenpa, etten olisi pitänyt niistä lainkaan parikymppisenä, jolloin minulla olisi ollut liian kiire ryntäillä joka paikkaan pää kolmantena jalkana.
– Niin paljon kuin pidänkin uusien kappaleiden laulamisesta studiossa, teen tätä kaikkea keikkojen takia. Ymmärrän vihdoin koko mitassaan sen yleisöstä välittyvän energian, josta kaikki muusikot aina puhuvat. Nautin siitä joka ilta ja keskityn oikein huolella siihen, että painan joka ikisen hienon hetken mieleeni.
– Tietenkään emme tästä nuorene, eivätkä Candlemass-rundit voi olla mitään jatkuvaa valvomista, juopottelua ja irrottelua, mutta onneksi niiden ei tarvitsekaan olla. Jos tässä iässä on jotain erityisen hyvää, niin se, että nyt voi keskittyä tekemään täsmälleen sitä mistä pitää, eikä sitä tarvitse selitellä kenellekään.
Julkaistu Infernossa 10/2022.