Kuinka pakistanilainen metallifani päätyy Suomeen ja tulee tunnetuksi Damnation Planin ja Kiuas-yhtyeen komeaäänisenä laulajana, mutta ryhtyykin laulamisen sijaan Wintersunin kitaristiksi?
Asim Searah kertoo tarinan alkusysäyksen löytyvän miehen lapsuus- ja nuoruusvuosista.
– Matkustin ensimmäistä kertaa Pakistanista Eurooppaan ollessani 12-vuotias, ja samalla Hollannin-reissulla todellinen musiikkikummisetäni osti minulle ensimmäisen klassisen kitarani, Asim kertoo.
– Jo tätä edeltäneeltä ajalta muistan harvinaisen hyvin sen, kun koko maailmani muuttui. Samainen kummisetä esitteli minulle Dion Dream Evil -albmin, kun olin vasta nelivuotias. Siitä asti sydämeni on sykkinyt lujaa metallille!
– Ajan kanssa metalli valtasi tajuntani, ja sen jälkeen Suomi osoittautui todelliseksi metallin luvatuksi maaksi, kun kävin täällä ensimmäistä kertaa vuonna 2000. Kesti vuoteen 2007 asti, ennen kuin muutin kokonaan Suomeen. Se oli itselleni välttämätön siirto, koska Pakistanissa saattoi olla ehkä lukumäärällisesti enemmän metallifaneja, mutta…
– Sanotaan vaikka näin, että suhteutettuna väkilukuun metallinharrastajien määrä oli häviävän pieni ja Pakistanissa oli aika helvetin vaikeaa tehdä mitään metallin liittyvää. Ajat ovat muuttuneet viime vuosina jopa siellä päin maailmaa, mutta minkäänlaisen musiikkiuran tekeminen olisi ollut kuin koko maan normeja vastaan kapinoimista.
– Tutustuin Wintersuniin vuonna 2005, kun Saksassa asunut serkkuni lähetti minulle bändin nimikkoalbumin. Voin sanoa ihan rehellisesti, että se oli faniutta ensi kuulemalla!
– Kummisetäni vei minut Wacken Open Airiin vuonna 2006, ja tuolloin näin Wintersunin soittamassa True Metal Stagella keskellä kirkasta päivää. Sen jälkeen suuntasimme suoraan meet & greetiin kuin mitkäkin hullut fanit!
– Myöhemmin matkustimme setäni kanssa Skandinaviaan ja yllätykset seurasivat toisiaan. Teemu [Mäntysaari] seisoi eräässä helsinkiläisessä musiikkikaupassa, kun astelimme sinne sisään täysin sattumalta. Siitä alkaen olen ollut yhteydessä Teemun kanssa, ja hän oli yksi tärkeimmistä avuista minulle siinä vaiheessa, kun muutin Helsinkiin.
– Tartuin kitaristihakuun heti, kun Jari postasi asian Facebookiin. Otin Jariin yhteyttä ja aloin jutella hänen kanssaan kaikenlaisista asioista. Jari tunsi minut ennen kaikkea laulajana eikä ollut ihan varma taidoistani kitaristina. Hän pyysi minua odottamaan, kunnes soittajahaku käynnistyy toden teolla ja hakemaan paikkaa sen ilmoituksen mukaisesti.
– Kun Jari julkisti kriteerit kitaristin valinnalle, aloin työstää materiaalia välittömästi, koska tiesin sen olevan valtava haaste. Jossain vaiheessa jätkät pyysivät minut luokseen juttelemaan ja… työnsivät kitaran käteeni! Se oli kuin pistokoe! Se oli toiseksi viimeinen testi, ja lopulta pääsin viimeiseen soittoon muutaman muun ehdokkaan kanssa.
– Siellä meidän oli soitettava Sons of Winter and Stars ja äänittää omia osuuksiamme studiossa. Vaikka olin koko ajan itsevarma omista suorituksistani, en oikeastaan tiennyt mitä odottaa, koska kemioita on vaikea ennustaa. Siksi olikin mahtava yllätys, kun sain Skype-puhelun ja… olin kuin olinkin Wintersunin kitaristi!
– Wintersun on edustanut itselleni aina täysin ainutlaatuista musiikkia. En kykene vertaamaan bändiä mihinkään muuhun. Se on kuin kaiken tunnetun ja tuntemattoman universumin tutkimista musiikin kautta. Olen aina rakastanut Wintersunia sekä musiikin kuuntelijana että soittajana. Juuri enempää en voisi musiikilta toivoa.
– Juuri nyt en ole mukana levyttävässä kokoonpanossa, mutta Wintersunin albumilla soittaminen ja jopa laulaminen olisi jotain niin tajunnanräjäyttävää, että henkilökohtaiset galaksini tulisivat räjähtämään! Aika näyttää, mihin yhteistyömme Wintersunin kanssa etenee. Juuri nyt kaikki tuntuu mahdolliselta!
Wintersun-teemalla jatketaan myös 30. kesäkuuta julkaistavan Infernon mittavassa kansijutussa, jossa bändin järjestämää joukkorahoitusta ja uutta The Forest Seasons albumia pääsee avaamaan Jari Mäenpää.