Metsää, pakkasta ja eristyneisyyttä – haastattelussa Darkwoods My Bethrothed

Kiteeläisen Darkwoods My Betrothedin rienaava liekki loimusi valtoimenaan 1990-luvun puolivälin tuntumassa. Sitten leimu laantui, mutta viimeinen kekäle ei koskaan suostunut sammumaan. Nyt käsillä on uusi studioalbumi Angel of Carnage Unleashed, jonka sydämessä roihuaa aiempaakin mustempi tuli.

19.03.2022

Oli vuosi 1993. Death metalin ensimmäinen kultakausi alkoi olla takana, kun taas black metal teki vahvaa nousua. Kumpikin musiikkityyli saapui ryminällä myös Pohjois-Karjalaan, jonka kulmakuntiin syntyi toinen toistaan raskaampia bändejä.

– Death metal oli menettänyt parhaan teränsä, ja meidän katseet kääntyivät rujompien black metal -yhtyeiden – muun muassa Bathoryn, Samaelin, Beheritin ja Darkthronen – suuntaan, kitaristi Jouni ”Hallgrim” Mikkonen muistelee. 

– Sitten Kiteellä järjestettiin tapahtuma, jossa Kautosen Teemun [Hexenmeister] ja minun yhtyeet esiintyivät. Teemun orkesterin keikan aikana Kankkusen Pasi [Emperor Nattasett] tuli ja ehdotti ”kunnon häpäisybändin” perustamista. Olin heti messissä, ja niin oli myös Teemu. 

– Eka Kiteen-keikka tapahtui jo muutaman viikon kuluttua. Pitihän orkesterilla olla joku nimi, ja Pasi ehdotti Virgin’s Cuntia. Se nostatti ensin muutaman naurahduksen, mutta samalla nimi tuntui täydellisen sopivalta. Esiintymisen alkupuolella salissa oli ehkä sata ihmistä, mutta aika pian jäljelle jäi vain muutamia kavereita. Tästä ei mennyt kauan, kun Virgin’s Cunt nauhoitti ensimmäisen demon. Äänityksestä ja miksaamisesta vastasi Tero Kinnunen, ja koko homma taisi hoitua päivässä. 

Dark Aureoles Gathering -demo (1994) sai seuraa Heirs of the Northstar -debyyttialbumista. Kun levy keväällä 1995 ilmestyi, yhtyeen nimi oli vaihtunut Darkwoods My Betrothediksi. 

– Albumille tuli pari fiksattua demobiisiä, mutta muuten materiaali oli uutta. Tehtiin hommia Walltonella Savonlinnassa, ja olihan se huikeaa työskennellä ihan oikeassa studiossa. Kun sessiot alkoivat, meidän piti tosin hieman selittää ääniteknikko Tuomo Valtoselle, mistä tässä musassa oikein on kysymys. Yksi Tuomon legendaarisista toteamuksista oli: ”Burzum? Sen täytyy olla jotain karvaista ja pyöreää.” Hah hah! 

– Levylle tuli mukaan eräänlaiseksi tavaramerkiksi muodostunutta ”hirvitorvilaulua”, jonka inspiraationa toimivat Bathory ja Isengard. 

Koko prosessi kesti vain viisi päivää, ja kireä aikataulu kuuluu Mikkosen mukaan lopputuloksesta ”jossain määrin”. Kitaristi-laulaja Kankkunen muistaa sessiot hieman arpapeliksi. 

– Vaikka olin treenannut ja kokeillut erilaisia juttuja, lopullinen laulutyyli oli arvailujen varassa vielä studiosessioiden alkaessa. Kun sitten aloitin laulamisen, Tuomo kommentoi kuulemaansa suunnilleen seuraavasti: ”Aivan kuin sikaa teurastettaisiin… Ja sitten välillä kuuluu helvetillinen äkkijarrutuksen ääni.” Mutta ei hätää: kun alkuhämmennys kaikkosi, Tuomo alkoi jopa diggailla toimituksesta. 

– Suuri osa ekan levyn lauluista vedettiin kerralla purkkiin. Jos rytmitykset tai lausumiset osuivat edes jotenkin kohdilleen, hommaa ei otettu turhaan uusiksi.

Hommia fiilispohjalta 

Darkwoods My Betrothedin alkuaikojen tahti oli varsin kova: kakkoslevy Autumn Roars Thunder ilmestyi vain hieman yli vuosi debyytin jälkeen. 

– Jatketaan vielä laulujutuilla: mietimme Autumn Roars Thunderin sovitukset kuntoon etukäteen, mutta studiossa hommia tehtiin ihan fiilispohjalta. Siellä tuli radikaaleja muutoksia esimerkiksi puhtaisiin osuuksiin, eikä uusiksi otettu tälläkään kerralla juuri mitään. Hauskana anekdoottina mainittakoon, että olen aina ollut helvetin kriittinen lauluosuuksien suhteen, ja totuuden nimissä en pysty vieläkään nukkumaan ihan täyttä vauvanunta niiden puhtaiden juttujen kanssa, Kankkunen nauraa. 

Mikkonen nappaa puheenvuoron. 

– Kakkoslevy suunniteltiin edellistä huolellisemmin, ja sävellyksetkin jakaantuivat tasan koko bändin kesken. Toisin sanoen niin minulta, Teemulta kuin Pasilta tuli kolme biisiä. Nauhoitimme taas Walltonella, ja tällä kerralla Teemu joutui soittamaan levy-yhtiölle kesken sessioiden, että pitäisi saada vähän lisää studioaikaa. Onneksi saatiin. 

Yhtyeen ensimmäisen aktiivikauden päättänyt studioalbumi Witch-Hunts ilmestyi vuonna 1998. 

– Teemu ei ollut enää mukana yhtyeen ydinkokoonpanossa, mutta kirjoitti kuitenkin sanoitukset. Minä taas sävelsin kaikki biisit, ja tällä ratkaisulla oli sekä hyvät että huonot puolensa. Kokonaisuus ei ollut niin vaihteleva kuin edeltäjänsä, mutta toisaalta kuulijoilta tuli paljon positiivista yhtenäinen linja on löytynyt -palautetta, Mikkonen kertoo. 

– Witch-Huntsin materiaali purkitettiin Kiteellä Kinnusen Teron kanssa. Minä soitin kitaroiden lisäksi basso-osuudet instrumentti kouraan ja narulle -metodilla – mitäpä sitä suotta liikaa treenaamaan! Miksaus tapahtui Helsingissä. Tultiin junalla isolle kirkolle ja otettiin asemalta taksi alle. Haettiin legendaarinen T. T. Oksala [1958–2010] Sörnäisistä kyytiin ja jatkettiin Finnvoxille. Miksausaikaa oli edellisten levyjen kokemuksen perusteella yksi päivä, eikä se riittänyt alkuunkaan… No, tästäkin huolimatta lopputulos soundaa paremmalta kuin edeltäjänsä. 

Miksi yhtye lopetti toimintansa Witch-Huntsin jälkeen? 

– Me ei varsinaisesti lopetettu, homma pikemminkin hiipui. Teemu oli jäänyt pois jo aikaisemmin, ja minä olin muuttamassa töiden perässä pääkaupunkiseudulle, Mikkonen kertoo. 

Kankkunen taas oli hyvinkin aktiivinen muiden kokoonpanojen kanssa. 

– Omat musiikilliset intressini liittyivät tuohon aikaan vahvasti Furthest Shore -yhtyeeseen. Olin myös Barathrumin jäsen, ja Legions of Perkele -levyn tekeminen vei aikaa. Sekä tietysti Barathrumin keikat.

Heikommilta housuihin 

Ensimmäisen kerran Darkwoods My Betrothedin paluu oli työn alla vuosituhannen vaihteen aikoihin. 

– Meillä oli talvella 1999–2000 muutamat treenit, mutta homma ei lähtenyt sen kummemmin liikkeelle. Vuonna 2004 alkoi tapahtua toden teolla, kun Pasi meni lupaamaan Darkwoodsin Tuskan jatkoklubille Tavastialle. Kasasimme uuden livekokoonpanon ja soitimme sitten jokusen muunkin keikan, Mikkonen muistelee. 

– Muutaman esiintymisen jälkeen kuitenkin päätettiin, ettei lähdetä enää keikoille, ellei saada tehtyä uusia biisejä. Homma hiipui sitten siihen, Kankkunen sanoo. 

– Kokonaan uudesta albumista taas oli vakavampaa puhetta esimerkiksi vuonna 2016. Tehtiin jopa kunnon aikatauluja, mutta homma jäi silloinkin lähtökuoppiin, Mikkonen lisää. 

Sitten tuli koronakesä 2020.

– Eräänä sen kesän viikonloppuna oli perinteinen ”Kitteen poikien kokoontuminen”, ja aloimme puhua Tuomaksen [Holopainen] kanssa bändin paluusta. Tuomashan soitti vanhoilla Darkwoods-levyillä kiippareita, mutta ei ollut bändin varsinainen jäsen, Mikkonen sanoo. 

– Viikonlopun puheet jäivät kaivamaan mieltä, ja päätinkin päivittää omaa soitonkalustoani. Sitten tiedustelin Pasin ja Teemun tuntemuksia toden teolla, ja yhteisen tahtotilan löydyttyä päätimme aktivoida yhtyeen. Päätöksen ajankohta liittyi tietenkin myös siihen, että Tuomaksen aikatauluissa oli tilaa Nightwishin kiertueiden siirryttyä. Samalla tehtiin niin, että sessiojäsenen status unohdettiin ja Tuomas liittyi bändin varsinaiseen kokoonpanoon.

Aktivoitumisen hedelmä on nyt kuultavissa. Darkwoods My Betrothedin neljäs studioalbumi kantaa otsikkoa Angel of Carnage Unleashed.

– Kun löimme uuden levyn lukkoon, meiltä puuttui enää biisit, Mikkonen naurahtaa.

– Minulla oli toki nippu vuosien varrella tehtyjä alustavia kappaleita, mutta varsinaisen työstämisen käynnistyttyä vanhat aihiot eivät tuntuneet paria lukuun ottamatta tarpeeksi hyviltä. Onneksi Teemulta tuli nopealla tahdilla kaksi kovaa biisiä, ja myös Pasin suunnalla oli lupaavia merkkejä.

Kankkunen painottaa, ettei sävellystyö lähtenyt rullamaan tuosta vain.

– Jouduin aloittamaan kaiken suunnilleen tyhjältä pöydältä. Tarkoitan ”kaikella” esimerkiksi sitä, että etätyöskentely oli minulle aivan uutta ja vierasta. Piti hankkia musan tekemisen mahdollistavat laitteet ja opetella käyttämään niitä. Onneksi vehkeet tulivat pikku hiljaa tutuiksi ja pääsin aloittamaan varsinaisten biisien tekemisen.

– Muistan elävästi, kun Teemulta tuli pari demoa, ja ne soundasivat ihan valmiilta laulumelodioita myöten. Samaan aikaan tuskailin omassa kuplassani, että miten helvetissä minä saan kasattua näistä puhelimeen taltioiduista satunnaisista riffeistä jotain etäisesti kuuntelukelpoista. Niihin aikoihin usko koko hommaan meinasi jo vähän horjua.

Deadline teki kuitenkin taas kerran tehtävänsä. 

– Kyllähän ne kappaleet lopulta valmistuivat, kun paine alkoi olla tapissa. Mietittiin seitsemän varsinaisen biisin mittaista albumia, mutta sitten minulle tuli vahva visio vielä yhdestä jutusta. Lähetin aihion muille, ja Teemu alkoi ylistää kappaletta saman tien. Jouni taas tuumasi sävellyksen tuovan mieleen muun muassa Mardukin, mikä aiheutti minussa aivan erityisen lämpimiä väristyksiä, Kankkunen nauraa.

– Pasin säveltämä Massacre on sellainen biisi, että sen äärellä heikommilta tulee housuihin. Se on nimeään myöten ihan täyttä murhaa ja verilöylyä… Ja tietyllä tapaa siinä on myös alkuperäisen Virgin’s Cuntin henkeä, Mikkonen toteaa.

Miten Tuomas Holopainen vaikutti uuden albumin materiaaliin?

– Tuomas oli alusta asti kuulolla uusien biisien suhteen ja heitti ideoita kehiin. Me muut taas paiskattiin jonkin verran ajatuksia kosketinjutuista, mutta Tuomaksella oli silti vapaat kädet ja suurin osa ideoista osuikin kerralla kohdalleen. 

Raakaa ja raskasta

Darkwoods My Betrothed nauhoitti pääosan Angel of Carnage Unleashedin materiaalista talvella 2021 kahdessa päämajassa: Petrax-studiolla Hollolassa ja Tuomas Holopaisen kotona Kiteellä.

– Purkitimme levyn rumpuosuudet Petraxilla, ja niistähän vastaa Kai Hahto. Kaitsu soitti täsmälleen niin kuin pitikin: paikoin rujosti kaahaten, toisaalla rikkaita nyansseja pursuten, Kankkunen kehuu.

– Viikon mittainen nauhoitussessio Tuomaksen ja Johannan [Kurkela] luona oli aivan käsittämättömän hieno. Usein päivät alkoivat pienellä lenkillä kolmenkymmenen asteen pakkassäässä, eikä muita ihmisiä tarvinnut kohdata koko viikon aikana. Lunta, pakkasta, metsää ja eristäytyneisyyttä… Toisin sanoen juuri niitä elementtejä, joista yhtyeen nimikin on aikoinaan ammennettu.

Uuden albumin nauhoittaminen ja miksaus oli vanhan tutun harteilla. Bändi antaa runsaasti kiitosta Tero Kinnusen suuntaan.

– Monen bändin soundimaailma on muuttunut vuosien saatossa kliinimmäksi. Me kuitenkin päätettiin hakea levylle melko raakaa ja raskasta soundia, Mikkonen sanoo.

– Omissa korvissa albumi kuulostaa erittäin hyvältä: julmalta ja dynaamiselta. Soundi on jonkinlainen sekoitus 90-luvun kultakauden black metalia, nykypäivää ja täysin omaa juttua. Esimerkiksi vahvasti kuuluva bassohan on meille tyypillistä, Kankkunen lisää.

– Painotettakoon, että meille oli tärkeää saada Tero mukaan, sillä yksi koko tämän levytysprojektin tärkeimmistä ajatuksista oli kasata vanha jengi yhteen. Mentiin tällä tiellä sitten aika pitkälle, ja esimerkiksi uudet kuvat otti jo 90-luvulla meitä fotannut Antti Ilvonen. Myös alkuperäinen sessiorumpali Tero Leinonen, joka ei pystynyt osallistumaan uuden levyn tekemiseen, on omalla tavallaan mukana… Kuunnelkaapa levyn outro, jossa palataan jonnekin vuoteen 1993, Mikkonen ohjaa.

Parin vuoden päässähän siintävät yhtyeen 30-vuotisjuhlat… Mutta jatkuuko Darkwoods My Betrothedin ura ylipäänsä?

– Ajatuksena on pysyä aktiivisena, mutta käytännön syistä pelkästään levyttävänä studioprojektina. Meitä on kysytty esiintymään niin Suomeen kuin muuallekin, mutta keikkojen edessä on pari turhan isoa estettä: Tuomas ja Kai tulevat olemaan kiireisiä Nightwishin kanssa, ja Teemu työskentelee vielä useamman vuoden tiiviisti ulkomailla. Meidän pitäisi käyttää mahdollisilla keikoilla sessiomuusikoita, eikä sellainen tunnu juuri nyt tämän bändin hengen mukaiselta. En tietenkään lähde väittämään, ettei Darkwoodsia nähdä lavalla enää ikinä, mutta tällä hetkellä konsertit eivät ole ajankohtaisia, Mikkonen päättää.

Julkaistu Infernossa 11/2021.

Lisää luettavaa