Modernia post-metalia Suomesta – ensikuuntelussa Atlasesin ensimmäinen ep

23.10.2017

Entisen Oceanwake-kitaristin Ville-Veikko Laaksosen tänä vuonna perustama Atlases julkaisee ensimmäisen virallisen julkaisunsa, Penumbra-ep:n, 27. lokakuuta.

Viiden kappaleen mittaisen julkaisun musiikillisina innoittajina ovat toimineet mm. Neurosis, Isis, Red Sparowes, God Is An Astronaut, Pelican, sekä If These Trees Could Talk, joten tyylilajina on suuria kuvioita maalaileva post-metal.

Atlases heittää myös keikkaa tulevan ep:n myötä. Keikkapaikat ja -päivämäärät näyttävät seuraavalta:

28.10. O’Hara’s, Tampere (IAmber)
4.11. Baarikaappi, Pori (Morbid Evils, Coughdust)
18.11. Monttu, Pori (Skein)
15.12. Lepakkomies, Helsinki (Demonic Death Judge, Crib45, Besra)
10.3. Bar15, Seinäjoki

Penumbra Ville-Veikko Laaksosen sanoin:

– Lähtökohta koko Atlases-projektille oli saada asiallisesti tallennettua kaikki Oceanwakelle tekemäni demot, jotka jäivät ikään kuin käyttämättä erkanemisen seurauksena. Olin pyytänyt ystävääni ja yhtyetoveriani Rami Peltolaa auttamaan projektissa pyytäen asianmukaisia rumpusovituksia säveltämäni materiaalin tukirangaksi. Täten EZdrummerin hengettömät ohjelmoinnit saisivat dynaamisemman lopputuleman. Työkuvioiden kautta mukaan tarttui Jamppa Lamminpää, jota pyysin tuotoksilleni hönkimään. Oikeastaan kolmisin päätettiin, mitä siitä kaikesta biisiryppäästä valmiiksi saatetaan.

Demoja oli yhteensä kolmetoista ja näistä valikoitui mielestämme viisi potentiaalisinta. Jampan kautta projektiin hyppäsi mukaan Jerkka Perälä, jonka rooli koko materiaalin loppuunsaattamisessa olikin sitten runsas. Jerkka äänitti Jampan laulut, miksasi ja masteroi biisit, työsti lyriikkavideon, sekä ohjasi videon kappaleeseen Shards of Broken Light. Itse kysyin Jerkkaa lopulta basson varteen, ja tämä onnekseni suostui. Jampan ja Jerkan kautta mukaan saatiin vielä Nico Brander kitaraan ja bändi oli muodostunut.

An Era We’ll Bury:

Era, kuten oikeastaan kaikki ep:n biisit, ovat lähteneet työstymään kotisohvalla kera akustisen kitaran. Kappaleiden sävellystyö tapahtuu lähes poikkeuksetta ja aina akustisella kitaralla. Olen vankka uskoja siinä, että jos riffi toimii akustisella ja akustisesti, toimii se myös erinäisten etuasteiden, päätteiden ja efektoinnin lävitse tuotettuna. Era lähti junnaavasta 1-kieliriffistä, ja sai yllensä junnaavan melodian. Väliosassa käydään cultoflunamaisessa kuopassa. Pääriffissä ja sen soundissa on havaittavissa vivahdetta Deftonesin suuntaan. Era vaikuttaa, ja oikeastaan onkin, eräänlainen intro ep:lle ja seuraavalle biisille. Lyyrisesti tämä biisi on melko alleviivaava, ja aloittaa tämän teemallisen matkan menneestä tulevaan.

A Passage through Nebula:

Nebula oli toinen biiseistä jolla lähestyin erinäisiä julkaisijatahoja. Tässä kohden projektia aivan ehdottomasti vahvin kappale tunnelmiltaan ja melodioiltaan. Pitkään, oikeastaan ihan viime hetkiin asti olimme kuvaamassa Nebulasta videota, mutta päädyimme lopulta Shardsiin. Nebula on sillä tavalla täsmä, että se esitelmöi Atlasesin tanakamman ja kevyen puolen varsin mallikkaasti. Alkuperäisen demon sovitus on aika lailla tämä, joskin lisäsimme alustukseen ja loppuun vähän perkussiosampleja. Tätä biisiä kommentoivat muutamat levy-yhtiöiden edustajat, että Amazing! Congratulations! Valitsimme julkaisijaksi vähäeleisimmän ja undergroundeimman puljun. Lyyrisesti matka jatkuu minä-muodossa läpi vääristyneen ympäristön.

Hamartia:

Hamartia, kohtalokas erhe? Sitä mietin tätä kappaletta säveltäessäni. Välillä jopa duurinen ja harsonkeveä instrumentaalikelluttelu. Mutta, saatuaan lihaa ympärilleen, tuli tästä biisistä selkeä vedenjakaja ep:lle. Tätä ennen ja tämän jälkeen soudetaan melko raskaasti, joten Hamartia toimii pihvinä tässä välimaastossa. Eteerinen ja kaihoisa. Pehmyt. Onko tämä sitä modernia post-metalia joksi itseä kutsumme? Lopun paatoksessa on ns. TaoTao-melodia. Silkkaa kuulokkeilla aistittavaa tavaraa.

Shards of Broken Light:

– Videobiisi. Paljon samankaltaisuuksia kuin Nebulassa. Sisarkappaleet. Shards sitten ehkä kuitenkin monisäikeisempi. Sampleja, puhdasta laulua, murskausta. Muistaakseni ensimmäinen ns. uusi sävellys Oceanwakesta poistumiseni jälkeen. Ja tulihan siitä, ikään kuin tärkeä palanen eroprosessia. Lyyrisesti kappaleessa liikutaan aihepiirin mukaisesti melkein valottomassa tilassa. Ja se valo joka näkyy, on sekin pirstaleista.

Medusa:

– Mystinen ja junnaava, modernimpaa runttausta omaava tekele. Alkuosa on dynaaminen ja hypnoottinen, ehkä jopa tuoreemman Oranssi Pazuzun kaltainen. Kyllä, vaikuttajia ja vaikutteita on tämän ep:n kappaleet pullollaan. Jotkut kuulevat tässä Neurosista. Mikä ettei. Loppupuolella ahtojunttaa ja louhintaa. Lyyrisesti liikutaan melko apokalyptisissa tunnelmissa. Osa uusista sävellyksistä, joita myös livenä tullaan kuulemaan, on enemmän ehkä Medusan lopukkeen kaltaista sekoitettuna Hamartian kaltaiseen jälkikellutteluun ja metalliin. Mielenkiintoinen kombinaatio siis. Atmospheric Modern Post Metal. Käsite moderni meidän musiikissamme tulee oikeastaan siitä, että kitarasoundi on sen kaltainen. Se soundi sekoitettuna melko luomuun rumpusoundiin on yhdistelmänä kiehtova.

Lisää luettavaa