Nightwish saavuttaa kymmenen albumin merkkipaalun tämän lehden julkaisupäivänä ilmestyvällä Yesterwyndella. Miltä tuo luku tuntuu, Tuomas Holopainen?
– Komea pyöreä luku, en mie sitä ehkä sen enempää jalustalle asettelisi. Se päättää trilogian, jonka Endless Forms Most Beautiful aloitti kymmenen vuotta sitten. Onhan se hienoa, että olemme saaneet tehtyä kymmenen levyä, ja olemme aina pystyneet tekemään jotain ainakin itsellemme uutta, hieman erikoista ja haastavaa, Nightwishin musiikillinen johtaja ja kosketinsoittaja kertoo.
– Se on asia, josta oon Nightwishin suhteen kenties kaikkein ylpein. Olemme aina säilyneet aitoina, ja jokainen levy kuulostaa itseltään. Ainakaan minun korvaani mitkään kaksi levyä eivät kuulosta samalta. Aina on tullut jotain uusia elementtejä, ja evoluutiota musiikissakin. Yesterwynde on siitä taas pätevä esimerkki.
Yhtyeen soundi on hioutunut vuosien varrella, ja osasyy sen tunnistettavuuteen on varmasti taustaryhmässä, joka on pysynyt liki samana alkuajoista lähtien.
– Meillä on ollut sama äänittäjä-tuottaja, Kinnusen Tero, ensimmäisestä demosta eli vuodesta 1996 lähtien. Hän on nauhoittanut meidän jokaisen levyn tai ollut mukana osatuottajana. Mika Jussila on masteroinut joka ikisen levyn, ja Mikko Karmila miksannut kaikki ekan jälkeen.
– Voin ihan vilpittömästi sanoa, ettei ole käynyt sekuntiakaan mielessä käyttää mitään muuta kuin tätä kolmikkoa. On niin paljon helpompaa ja stressivapaampaa toimia, kun takana on noin jyhkeä ryhmä, joka tietää täsmälleen mitä osaa tehdä ja tuntee myös meidät.
Uusia tuulia
Yksi suuri muutos Yesterwyndella koskee bändin kokoonpanoa. Pitkäaikainen basisti-laulaja Marko Hietala erosi yhtyeestä tammikuussa 2021, ja tuore levy on sitten Wishmasterin (2000) ensimmäinen, jolla miehen soittoa ja laulua ei kuulla.
– Sehän vitutti ihan tolkuttomasti, kun Marko soitti ja ilmoitti meille päätöksestään. Siinä meni varmaan useampi päivä, että mie itse olin sitä mieltä, ettei bändillä taida olla jatkoa.
– Ajattelin, että pystyisimme varmaan löytämään tuuraajan tai korvaajan ja tekemään yhä hyviä levyjä, mutta mulle tuli vaan fiilis, etten enää jaksa jäsenten vaihtumista. Bändin historiassa on ollut sen verran turbulenssia, ja nämä ovat aina olleet hyvin raskaita prosesseja.
Toisen perustajajäsenen, kitaristi Emppu Vuorisen, ja managementin kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen tuli kuitenkin tunne, ettei näin hieno tarina voi loppua kuin seinään. Jotain täytyy vielä tehdä.
– Siinä oli sekin, että tämä juttu lähti Markon suunnalta, eikä meillä ole hänen kanssaan mitään skismaa. Hän ei vain enää pystynyt olemaan mukana – erinäisistä syistä, joista hän on avautunut julkisuudessa. Ajattelimme, että kokeillaan nyt vielä, ihan taiteen takia. Totta kai iso osa bändiä lähti, eli Markon ääni.
Yhtye päätti jatkaa kahden laulajan eli Floor Jansenin ja Troy Donockleyn voimin, eikä uuden miesäänen etsiminen käynyt edes mielessä. Muutos vaikutti hieman myös uuden levyn säveltämiseen.
– Kuulen päässäni, miltä biisit tulevat kuulostamaan, ja tällä kertaa sitä Markon ääntä ei kuulunut.
Bändin uudeksi basistiksi pestattiin Jukka Koskinen. Aluksi kiertuejäsenenä aloittaneen miehen virka vakinaistettiin elokuussa 2022.
– Meillä synkkasi saman tien, Jukkishan on maadoittavin kaveri mitä voi olla. En ole koskaan nähnyt hänen kiihtyvän mistään. Hän on ihan uskomaton tukijalka tuossa vierellä, ja huikea basisti. Hän on mukavalla tavalla erilainen kuin Marko, mikä sekin toi jotain uutta.
– Oli mielenkiintoista jutella Jukkiksen kanssa maailmankatsomuksesta ja kaikesta, tutustua häneen ja käydä läpi hänen soittotyylinsä, että millä tavalla hän maustaa biisejä bassonsoitollaan. Soitto on hyvin erilaista, ja Jukkiksen persoona kuuluu siinä hyvin. Sehän ei ole huono juttu, koska tarkoitus ei missään nimessä ollut lähteä apinoimaan Markoa. Jukkis toi tähän hommaan aikamoisen piristysruiskeen, ja luojan kiitos tämmöinen valinta tehtiin, koska nyt olemme taas hyvässä paikassa.
Miltä Hietalan lähtö Nightwishistä tuntuu nyt, useamman vuoden jälkeen?
– Surullistahan se edelleen on, meillä oli kuitenkin 20 vuoden upea reissu kimpassa. Toivottavasti mies pystyy pitämään itsensä kunnossa ja löytää rauhan omien musiikillisten ambitioidensa kautta.
Isojen aiheiden äärellä
Yesterwynden säveltäminen kesti noin vuoden. Holopainen aloitti uusien kappaleiden tekemisen tammikuussa 2021.
– Se lähti ihan tyhjästä. Rupesin miettimään, että mites jatketaan edellisestä levystä, ja biisejä alkoi vain syntyä. Vuoden lopussa oli biisit valmiina, ja 2022 alussa äänitimme Teron kanssa ensimmäisen demon.
Kuinka täysipäiväistä tekemistä tällainen vuoden sävellysprosessi on?
– Miun kohdalla se on ihan täysi immersio, aamusta iltaan. En tarkoita, että aamusta iltaan soittelisin tai kirjoittaisin sanoja, mutta tuolla takaraivossa ne kolkuttaa ja maailman tuntee sen levyn kautta. Yesterwynde on koko ajan mielessä kaikessa mitä tekee – kun on ulkoilemassa, käy kaupassa, lukee kirjoja, katsoo leffoja tai pelaa pelejä. Kaikessa miettii, että olisiko tässä jokin juttu? Onko tähän asiaan piilotettu biisi tai edes biisinpätkä, melodia tai sanoitusidea?
– Siitä muodostui rutiini, että tein jotakin joka päivä ja nauhoitin tuotokset vanhalle kunnon sanelukoneelle. Kuuntelin päivän tekeleitä aina iltaisin röökillä käydessä, ja vähän jo raakkasin, mikä kuulostaa hyvältä ja millä jatketaan. Käytin tarkoituksella tuommoista kämäistä laitetta, koska jos sellaisella kuunnellut jutut saa aikaan reaktion, ollaan ehkä jonkin hyvän äärellä.
Pääajatus levyn teemasta tiivistyy sen ensimmäisen singlen Perfume of the Timelessin musiikkivideon alussa.
– Se, että sie oot olemassa, on käsittämätön etuoikeus ja niin monen sattuman summa. Sinulla oli pakko olla kaksi vanhempaa, neljä isovanhempaa ja niin edespäin. Se on katkeamaton ketju, miljoonia vuosia. Jos yksikin sen ketjun palasista olisi kuollut aikoinaan, sinua tai minua ei olisi olemassa. Tätä ajatusta märehdin pitkään. Ajattelin, että tämä on niin uskomaton juttu, että nyt on tulossa todella iso biisi. Ehkä jopa koko levy.
Suurena innoittajana toimi myös Rutger Bregmanin tietokirja Hyvän historia – Ihmiskunta uudessa valossa.
– Olin juuri lukenut sen, kahdesti putkeen, silloin 2020 lopussa ja ajattelin, että tässä on niin hyvää kamaa, että se menee seuraavalle levylle. Muun muassa seiskaradan The Children of ’Atan tarina löytyi siitä kirjasta.
– Levyllä ei ole stoorijatkumoa biisistä toiseen, mutta kaikki kappaleet liittyvät aikaan, muistoihin ja kuolevaisuuteen, optimismin ja positiivisuuden kautta. Voi sanoa, että se on myös ylistys ihmisyydelle ja ihmiskunnalle, niin paljon kuin sitä parjataankin. Niin paljon kuin ihminen on tehnyt pahaa ja tekee tällä hetkelläkin, on hirmu tärkeää muistaa, että ylivoimainen enemmistö maailman ihmisistä on kuitenkin hyviä. Suosittelen tuota kirjaa kaikille, jotka lukevat tämän jutun, koska Bregman käy siinä tieteellisesti läpi kaikki todisteet ja empiiriset perusteet, miksi asia on oikeasti näin.
Albumin nimi Yesterwynde on puolestaan yhtyeen itse keksimä sana.
– Oon valtava fani sille, kun vanhoja mustavalkoisia kuvia tai videonpätkiä väritetään. Niissä on huikeaa taikuutta, jota en osaa selittää. Kun katsoo jonkin mustavalkoisen 1800- tai 1900-luvulta kuvatun pätkän, se on kuin eri maailma. Mutta kun sitä katsoo väritettynä, se voisi olla vaikka eiliseltä. Yksikään siinä näkyvistä ihmisistä, niiden lapsista tai lapsenlapsista ei ole enää täällä. He ovat eläneet oman elämänsä ja ovat kuin kummituksia, jotka puhuvat meille.
– En löytänyt sanaa sille tunteelle, jota koin, kun katsoin näitä väritettyjä videoita ja kuvia. Mietimme sitten Troyn kanssa, että pitäisikö meidän keksiä ihan oma sana sille. ”Yester” tuli minulta, ja Troy sanoi saman tien ”wynde”. Se kuulostaa foneettisesti todella hienolta, mutta mitä se tarkoittaa? No, ei se tarkoita mitään. Paitsi tätä tunnetta.
Tuttuja kuvioita
Yesterwynden orkesteriosuudet äänitettiin Lontoossa Abbey Road -studioilla, ensimmäistä kertaa sitten Dark Passion Playn (2007).
– Lontoosta on purettu niin paljon studioita, että jäljellä on käytännössä kaksi: AIR ja Abbey Road. Netflix oli buukannut AIRin tyyliin kolmeksi kuukaudeksi, joten meillä ei ollut muita vaihtoehtoja kuin mennä Abbey Roadille. Se tarkoitti, että pääsee namedroppaailemaan, mutta se maksaa.
– Oncesta [2004] lähtien levyjemme orkestraatioiden ja kuorosovitusten tekijänä on toiminut Pip Williams, mutta nyt hän joutui astumaan syrjään terveysvaikeuksien takia. James Shearman, joka on ollut kapellimestarina meidän kaikilla levyillä, otti vastuun kirjoittamisesta. Onneksi häneltä löytyi aikaa ja inspiraatiota, sillä olisi ollut vaikea kuvitella kenenkään muun tekevän sitä.
Seitsemän päivän äänityssessiot olivat bändille huikea kokemus.
– Vaikea kuvailla, kun se oli niin käsittämättömän hieno fiilis. Siellä näki samoja tyyppejä, jotka olivat Oncen nauhoituksissa 2003. Tyyppejä, jotka ovat sanoneet, että haluavat olla mukana aina, kun Nightwish tulee äänittämään. Kymmeniä naamoja 20 vuoden takaa, Lontoossa! Nämä ihmiset, jotka ovat siis soittaneet kaikki Hollywood-soundtrackit sun muut, haluavat tulla meidän levyille. Se on iso kunnianosoitus ja sydäntä lämmittävä asia.
Abbey Roadilla äänittäjänä toimi Jonathan Allen, joka on nauhoittanut satoja Hollywood-soundtrackejä.
– Hän on äärimmäisen miellyttävä, peribrittiläisen kohtelias tyyppi, ja häneltä tuli tarinoita, jotka kolahtivat meille aika lujaa. Hän kertoi muun muassa siitä, millainen sessio oli tehdä musat ensimmäiseen Taru sormusten herrasta -leffaan. Se oli tosi mielenkiintoista tällaiselle leffamusafriikille.
Levyllä kuullaan myös lapsikuoroa, jonka osuus on tärkeä tiili seinässä.
– Lapsikuoroa on kahdessa biisissä. The Day of… on se, johon heidät halusimme, ja käytimme ihan häpeilemättä soundireferenssinä tätä tunnettua Pink Floydin biisiä. Kuoro on biisissä ihan lyriikoiden takia, eli Floor on tämä fearmonger, julistaja, ja vastapainona lapset kertovat kertosäkeessä omalla viattomuudellaan, miten asiat oikeasti ovat.
Todellisena erikoisuutena albumilla esiintyy Tyynenmeren Tongalta peräisin oleva kuoro. Valinta kytkeytyy The Children of ’Ata -kappaleeseen, joka kertoo ”tosielämän Kärpästen herran tarinan” kuudesta tongalaisesta pojasta. Pojat haaksirikkoutuivat ’Atan saarelle vuonna 1965 ja elivät siellä keskenään sulassa sovussa 15 kuukautta, ennen kuin heidät löydettiin.
– Aika useinkin näissä Lontoon-sessioissa meitä on pyydetty selittämään, mistä biisissä kerrotaan, ja miksi tämä sana on tässä tai näin. Esimerkiksi nämä The Children of ’Atassa laulavat tongalaiset vaativat saada tavata minut henkilökohtaisesti ennen nauhoituksia, että voin kertoa, minkä takia tulemme ronkkimaan heidän kulttuuriaan. Se on hyvin ymmärrettävää.
– Sanoin, että kappaleen tarina on todella inspiroiva. Haluamme tuoda sen maailman tietoisuuteen, tehdä kaiken hyvin kunnioittavasti ja täysin heidän ehdoillaan. Katsoimme tosi tarkkaan, että kaikki menee protokollan mukaisesti, mutta se oli hyvin mielenkiintoinen kokemus.
Yllätyksiä ja piiloviestejä
Kosketinsoittaja on puhunut aiemmissa haastatteluissa Yesterwyndestä Nightwishin isoimpana albumina.
– Mitäköhän mie oon silläkin tarkoittanut, Holopainen nauraa.
– Luulen, että olen meinannut sitä, että se on ollut isoin levy tehdä ajallisesti ja määrällisesti. Biiseissä on, kuten on ollut aiemminkin, Karmilan Mikon sanoin ”rutkasti tapahtumia”. Ehkä Yesterwyndella on vielä enemmän kuin aikaisemmin.
Holopainen ei osaa mainita suoranaisia esimerkkejä, miten albumi eroaa edeltäjästään tai muista yhtyeen levyistä.
– Oon miettinyt tuota, enkä oikeasti keksi, koska se on niin kuulijan korvassa. Aika paljon kuulemma sanotaan, että menimme viime levyllä kevyempään suuntaan, ja minä vähän hämmästelen sitä. Kaikilla levyillä, aina ensimmäisestä lähtien, on ollut ne ääripäät. On raskaampaa mättöä ja akustista juttua, enkä näe, että se olisi muuttunut edellisellä levyllä millään tavalla. Sama se on Yesterwyndella, eli laidasta laitaan.
– Luulen, että The Day of… yllättää monet niin musiikillisesti kuin lyriikoidenkin puolesta. Se vähän sohii ampiaispesää, mikä on tarkoituskin. Myös levyn aloitus voi olla monelle semmoinen, että mikäs juttu tämä on, kun lähtee tämmöinen keskiaikainen kuoro.
Muusikko kertoo, että koko levy on täynnä ”easter egejä”, eli biiseihin on piilotettu paljon asioita.
– Tulee olemaan tosi mielenkiintoista nähdä, bongaako jengi ne. Esimerkiksi Perfume of the Timelessissa on yksi sellainen, josta odotin, että jengi kävisi keskustelemaan. Ainakaan vielä ei ole kantautunut korviini, että kukaan olisi sitä löytänyt.
– Tätähän on harrastettu jokaisella levyllä jonkin verran, mutta nyt sitä on enemmän kuin koskaan, myös kansitaiteessa. Nyt voin jo paljastaa, että edellisen levyn [Human. :II: Nature., 2020] Noise-biisissä on yksi tämmöinen. Jos sen kuuntelee monona eikä stereona, introssa voi kuulla, kun Floor sanoo ”shut up”. Se on piilotettu sinne sillä tavalla, että stereona ei kuule mitään.
Osa jutuista on kätketty lyriikoihin, osa taas jotenkin muuten.
– Ei ne helposti sieltä löydy. Tai niin luulimme Imaginaerum-leffankin [2011] kanssa. Sen yhdessä kohtauksessa on kirjoitettu seinään muinaisen Atlantiksen keksityllä kielellä, että ”jos näet tämän, lähetä se osoitteeseen…” ja sitten levy-yhtiön osoite. Se näkyy siinä kaksi sekuntia, ja kaksi kirjettä tuli saman tien.
– Olisikohan tuo jopa lähtenyt siitä, kun tajusimme, että kaikki mahdollinen ruoditaan – annetaan sitten ruodittavaa! Oon itse semmoinen ristikko-, pakohuonepeli- ja dekkarihullu, ja ehkä se tulee sitä kautta Nightwishinkin multiversumiin. On kiva yhdistellä asioita, viitata juttuihin ja piilottaa sinne näitä arvoituksia.
Nykyajan haasteet
Yesterwyndella on 12 kappaletta, joiden yhteismitaksi tulee yli 71 minuuttia. Holopaisen mielestä levy on parhaimmillaan kokonaisuutena kuunneltuna.
– Biisit ovat tietyssä järjestyksessä ihan syystä, ja niiden välit on mietitty sekunnin kymmenesosan tarkkuudella. Kokonaisuudeksi se on ajateltu, mutta ei siinä ole mitään pahaa, jos jengi haluaa fiilistellä jotain tiettyä biisiä ja tanssia sen tahtiin. Se on täysin sallittua, musiikkia voi kuunnella monella tavalla.
Levykokonaisuuksien kuunteleminen koki inflaation jo pitkän aikaa sitten suoratoistopalveluiden yleistymisen myötä. Viime vuosina musiikinkuuntelutavoissa on muuttunut toinenkin asia.
– Kävimme levy-yhtiön kanssa palaverin tuosta ekasta sinkusta, kun se on kahdeksan ja puoli minuuttia pitkä ja siinä on yli kahden minuutin intro. He sanoivat, että se on loistava singlevalinta, mutta ihan vaan heittona, että voisiko intron ottaa pois Spotifyssa.
– Jotkut algoritmit ovat laskeneet, että laulun pitää alkaa ensimmäisen 15 sekunnin aikana tai ihmiset menevät eteenpäin. Onko oikeasti näin, siis onko ihmisten keskittymiskyky mennyt tähän? Niin se kuulemma valitettavasti on. Kaikki on niin helposti saatavilla ja tarjontaa on niin tolkuton määrä.
Holopainen jatkaa tajunneensa asian itsekin.
– Kun tulee joku uusi Netflix-sarja eikä kaksi ekaa jaksoa kolahda, se jää siihen. Se on tietysti epäreilua sarjan tekijää kohtaan, joka on ajatellut, että mennään nyt hitaasti ja sitten paisutellaan. Itsekin olen siis syyllinen tällaiseen, mutta ei me tuosta biisistä silti tingitty.
Holopainen ei missään nimessä halua muuttaa musiikintekotapojaan mainitunlaisten kaavojen takia.
– Tämä on nykypäivää, eikä se haittaa minua ollenkaan. Internetiä vastaan tappeleminen on kuin tuulimyllyjä vastaan tappelisi, on ihan turha lähteä mukaan siihen sotaan. Pitää vaan adaptoitua mahdollisimman hyvin.
– Luojan kiitos meillä on niin pitkä historia ja semmoiset näytöt menneisyydessä, että saamme tehdä mitä haluamme ja pystymme tekemään tämmöisen singlen. Olisikin mielenkiintoista kuulla joltain debyyttiartistilta tai -bändiltä, mitä levy-yhtiö sanoo siinä vaiheessa, kun he tuovat eteen tällaisen biisin. Se voi olla eri tarina.
Pysähtymisen paikka
Nightwish tiedotti alkuvuodesta 2023 jäävänsä kesän jälkeen määrittelemättömäksi ajaksi keikkatauolle. Yhtye soitti toistaiseksi viimeisen keikkansa kotikaupungissaan Kiteellä saman vuoden kesäkuussa. Holopainen nimeää kyseisen konsertin yhdeksi kaikkien aikojen suosikeistaan.
– Oli huikea fiilis soittaa sille yleisömerelle ja nähdä noin 500 metrin päässä studio, jossa teimme ensimmäistä demoa 28 vuotta sitten. Se oli karvat pystyyn nostettava kokemus, ja lavalla kävi läpi aika paljon tunteita. Tuosta se lähti, ja kaikki mitä olemme saaneet kokea näiden ihmisten, eri ihmisten, kanssa melkein 30 vuoden aikana, on ollut huikea reissu.
– Hienoa, että saimme sen keikan tehtyä. Siinä oli vähän jännät paikat, kun [siihen aikaan raskaana ollut] Floor oli jo sen verran isona, että mitenköhän hän kestää tuommoisen melkein kahden tunnin rykäisyn. Mutta kaikki meni aivan loistavasti. Uskomaton mimmi.
Kiteen-keikasta on nyt hieman yli vuosi. Hienosta kokemuksesta huolimatta lavoille ei ole ollut ikävä.
– Tässä on tehty aika lailla 28 vuotta putkeen levy-rundi-levy-rundi-levy-rundia, ja Nightwish on nyt siinä pisteessä, että se tarvitsee pitkän tauon. Syyt ovat hyvin henkilökohtaisia, ja olen sanonut, että haluamme nähdä tällä bändillä tulevaisuuden. Nyt ei vaan voi lähteä rundille, muuten saattaa sattua inhottavia asioita.
– Meillä on ollut mahtava matka tähän asti. 2026 tulee täyteen 30 vuotta, ja sitä ehdottomasti juhlistetaan. Oli se sitten jokin julkaisu tai jokin muu asia, jota ei ole lyöty vielä lukkoon. Lähitulevaisuuden näen siten, että huilitaan pitkä tovi, juhlistetaan tuota 30-vuotista, ja haistellaan sen jälkeen ilmaa, että miltä tuntuu.
Yhtye ei aio tehdä tauon aikana myöskään uutta musiikkia. Myöhemmin tulevaisuudessa uusia albumeja on luvassa.
– Minulla ei ole pienintäkään hajua Nightwishin seuraavasta levystä. Haluamme tehdä sellaisen jossain vaiheessa, mutta siihen menee aikaa. Meillä on Nuclear Blastin kanssa useamman albumin sopimus, eli motivaatiota on kyllä, mutta mihin suuntaan tämä tästä menee, siitä ei ole mitään hajua. Nautitaan nyt tästä Yesterwyndesta, kun se on saatu tehtyä.
Millaisia asioita Nightwish haluaisi vielä saavuttaa joskus tauolta palattuaan? Listalla on ainakin uudesta materiaalista koostuva akustinen albumi.
– Olemme fiilistelleet sitä pitkään, ja se on hauska ajatus, sillä bändi alkoi aikoinaan akustisena projektina. Jos jossain vaiheessa olemme täysin varmoja, että tämä on nyt se viimeinen levy, niin sitten teemme täysin akustisen albumin.
Yesterwyndelle Holopainen olisi kovasti halunnut vierailijaksi lähinnä BBC:n luontodokumenttien äänenä tunnetun David Attenborough’n.
– Lähetin hänelle kirjeen, ja hän vastasi – siis David Attenborough lähetti minulle käsinkirjoitetun kirjeen takaisin. Mieti, että sen statuksen kaveri saa suomalaiselta muusikoilta kirjeen, ja hän vaivautuu vastaamaan siihen! Ja se vastaus tuli tyyliin viikon päästä siitä, kun lähetin sen kirjeen. Aivan uskomaton juttu. Se kirje on miulla kehyksissä seinällä.
– Hän kirjoitti, että on 95-vuotias – siihen aikaan oli, nyt hän on 98 –, eikä tee enää tällaisia asioita, mutta levyn teema kuulostaa mahtavalta. ”Kaikkea hyvää sinulle ja bändillesi, terveisin Sir David Attenborough”. Jumaliste. Se olisi ollut aika kova jatkumo edellisen levyn [evoluutiobiologi Richard] Dawkinsin vierailulle, mutta se jäi nyt sitten kokematta.
Tärkeitä asioita
Holopaisen mukaan Nightwishin uran kohokohtia ovat aina olleet ne hetket, kun uusi levy on saatu masteroitua.
– Ei se, kun levy julkaistaan, vaan kun saa masterin käteen ja tietää, että tälle ei voi tehdä enää mitään. Tässä on levy, tässä on viimeisten vuosien tulos siitä, mitä on tehty kimpassa. Se hetki on aina ollut paras.
– Sekin on ollut mahtavaa, että on saanut kohdata omia suuria sankareitaan tämän musan kautta. On jotenkin jännää, että lukiossa katsoi Holopaisen Esaa ylöspäin ja Amorphis oli kovinta ikinä, ja nyt olemme tehneet pari rundia kimpassa ja käyneet yhteisellä venereissulla Esan kanssa. Arvostan tällaisia juttuja valtavasti.
Kosketinsoittaja kertoo, että hänen onnellisuutensa syntyy hyvin syvästi siitä, kun tekee jotain merkityksellistä, ja tekee sitä itselle tärkeiden ihmisten kanssa.
– Koen, että olen saanut tehdä niin nyt melkein 30 vuotta. Tässä on nähnyt, että meidän musalla on oikeasti merkitystä ihmisille. Se viihdyttää ja lohduttaa, on jopa pelastanut ihmishenkiä, ja ihmiset ovat löytäneet toisensa tämän musiikin kautta.
– Jos lähtisin tältä planeetalta vaikka huomenna, niin tuntuisi hienolta, että on saanut jätettyä jäljen tälle pallolle ja huutaa oman huutonsa sinne tuuleen. Se tuo tyyneyden tunteen, mutta ei tarkoita, etteikö olisi mitään ambitioita jäljellä. Niitä on valtavasti, ja toivon, että olen vasta elämäni puolivälissä.
Nightwishin tauon aikana Holopainen aikoo keskittyä muihin musiikkiprojekteihinsa. Kosketinsoittajan, Donockleyn ja Holopaisen puolison Johanna Kurkelan muodostama Auri esimerkiksi valmistelee kolmatta levyään.
– Troy ja Johanna ovat tehneet biisejä, ja minullakin on pari uutta tulossa. Syyskuussa aloitetaan nauhoittaminen, alkuvuodesta miksataan ja loppuvuodesta lähdetään pitkälle rundille. Mukaan lähtee paljon Nightwishin teknistä porukkaa, eli jälleen kerran tuttuja. Siitä tulee tosi kivaa.
Myös Darkwoods My Betrothed työstää uutta musiikkia, mutta seuraava albumi ottanee vielä aikansa.
– Jounilla [Mikkonen] on jo useampi biisi valmiina, ja hän on soitellut meille demoja. Ihan supernasta prokkis sekin, mutta yhteisen ajan löytäminen on aika haastavaa. Jengi on levittäytynyt ympäri maailmaa ja on perhettä ja kokopäivätöitä.
Ajatuksen tasolla on mahdollisesti myös kolmas projekti.
– Vähän aikaa sitten tuli yksi musiikillinen idea, joka saattaa vaatia, että teen sen omalla nimelläni. Se ei istu Auriin eikä Nighwishiinkään. Tein kymmenen vuotta sitten sen Roope Ankka -soololevyn [Music Inspired by the Life and Times of Scrooge], ja sen jälkeen olin vahvasti sitä mieltä, että tämä oli tämmöinen one timer. Mutta jos on palo tehdä jokin juttu, joka ei istu muihin formaatteihin, se pitää varmaan sitten tehdä itse.
– On etuoikeus, että on nämä muut kanavat, koska kaipaan luomista jokapäiväiseen elämääni. Aina, kun kokee jotain tai lukee jotain, sen ajattelee sitä kautta, että saisiko tästä tehtyä jonkin tarinan tai biisin. Hyvä, että siihen on nämä väylät – muutkin kuin Nightwish.
Julkaistu Infernossa 8/2024.