Vuonna 2008 perustetun Sarken uutta Bogefodia mainostetaan yhtyeen dynaamisimpana ja – kuten asiaan kuuluu – myös parhaana albumina. Sinänsä yllättävää, että nämä väitteet pitävät myös paikkansa.
– Dynamiikka on tärkeä juttu, koska se tekee musiikista paljon eläväisempää ja mielenkiintoisempaa kuunneltavaa. Yritämme myös tehdä joka levyllä jotain uutta, ja tällä kertaa käytimme entistä enemmän aikaa kappaleiden kirjoittamiseen. Teimme oikeasti paljon hommia treeniksellä, ja mielestäni kaikki todellakin toimii aiempaa paremmin, basisti Thomas ”Sarke” Berglie kehaisee.
Uuden levyn sanoitukset kertovat tarinaa ikivanhan islantilaisen Eyrbyggja-saagan elävästä kuolleesta nimeltä Torolv Bogefod. Miten päädyitte tähän hahmoon?
– Päätimme tehdä kokonaisen konseptilevyn, jonka tarina pohjaa yli tuhat vuotta vanhoihin viikinkisaagoihin. Tarina vain yksinkertaisesti sopii metallibändille, erityisesti meille. Juonihan on pääpiirteittäin se, että kyseinen viikinkikuningas kuolee ja muuttuu lopulta zombiksi.
Lähes kaikki, mitä olette tehneet, tuntuu olevan jollain tavoin sidoksissa menneisiin aikoihin. Löytyykö nykypäivästä mitään inspiroivaa?
– Pidän norjalaisesta luonnosta, vuorista, järvistä… se kaikki on todella ajatonta ja muuttumatonta. 1600–1800-lukujen maalaukset ovat loistavia, ja pidän erityisesti Theodor Kittelsenin teoksista.
– Mitä musiikkiin tulee, suurin osa vaikutteista on peräisin 70- ja 80-lukujen albumeilta, joten voisi kai sanoa, että mikään kovin uusi juttu ei inspiroi minua musiikkihommissa.
Sarkea vertaillaan Darkthroneen, Kholdiin ja Tulusiin, tietysti muusikoiden taustojen vuoksi. Miltä tällainen rinnastaminen sinusta tuntuu?
– Ei siinä mitään, ei se minua haittaa. Ymmärrän erityisesti vertailut Kholdiin ja Tulusiin, koska teen musiikkia kaikille kolmelle. Kaikki kuitenkin varmaan kuulevat, että jokaisen yhtyeen välillä on selviä musiikillisia eroavaisuuksia.
Norjalaista raskasmetalliskeneä tulee vertailtua väkisinkin 1990-luvun vastaavaan, jolloin maassa tehtailtiin klassikkolevyjä kuin leipää. Tälle vuosituhannelle tultaessa tahti on hiipunut, ja nykymallissa on lähes mahdotonta löytää uusia todella kovia norjalaisia metallibändejä. Kuinka itse näet tilanteen?
– Oikeastaan kaikki 90-luvun suuret black metal -yhtyeet ovat edelleen pinnalla, ja nykyisten artistien on yksinkertaisesti mahdotonta saada osakseen samaa arvostusta. Mayhem, Emperor, Dimmu Borgir, Enslaved, Satyricon ja Immortal kiinnostavat ihmisiä ihan entiseen malliin.
– Onneksi meillä on nuorempiakin bändejä tulossa. Skene on kaikkinensa todella hyvä, mielestäni paras koko maailmassa.
Juttu on julkaistu Infernon numerossa 4/2016.