Joey Belladonnaa huvittaa Iltalehden juttu, jossa hämmästellään amerikkalaisten hevitähtien ilmaantumista Linnan juhlien jatkoille. Esimerkiksi Anthrax-basisti Frank Bello pääsi juttelemaan ulkoministeri Timo Soinin kanssa.
– Nyt vasta tajuan, mitä oikeastaan tapahtui. Se oli onnekas sattuma, sellaista ei olisi voinut suunnitella etukäteen! Oli aika hauskaa, että suomalaiset poliitikot olivat mukavia rokkareille, Belladonna virkkoo.
Hänen mukaansa jatkoille eksyminen oli vahinko. Slayer ja Anthrax saapuivat Helsinkiin päivää ennen Hartwall Arenan -keikkaansa, ja illanvietto päätyi kansakunnan kerman kanssa samaan paikkaan, Hotelli Kämpiin.
Belladonna ei tosin juhlahumussa viihtynyt, kuten ei viihdy yleensäkään.
– Minä olin hotellihuoneessani. En käy vapaapäivinä juuri ulkona vaan tykkään rentoutua. Pysyn paremmassa kunnossa kun olen yksinäni. Olemme olleet tien päällä nyt seitsemän viikkoa, joten alkaahan se jossain tuntua, heh.
Seitsemän viikon mittaisella rundilla oli kaikkiaan kahdeksan vapaapäivää. Se on eritoten laulajalle todella tiivis aikataulu. Mies on 55-vuotias, mutta hänen äänijänteensä ovat vetreässä kunnossa. Muutenkin hän vaikuttaa hyväkuntoiselta, joskin haastattelutilanteessa rättiväsyneeltä.
Laulukunto käy selväksi paitsi Anthraxin keikoilta myös uudelta For All Kings -levyltä, joka ilmestyy helmikuun 26. päivänä. Charlie Benante kertoi viime vuoden viimeisessä Infernossa, että hän sai valtavasti inspiraatiota siitä, miten hyvin edellinen Worship Music (2011) otettiin vastaan.
Belladonna sanoo, ettei juuri osallistu kappaleiden esituotantoon, vaan hyppää kyytiin vasta, kun kaikki on melko valmista.
– Pidin uusista biiseistä demoista saakka. Pyrin kuitenkin välttämään liikaa kuuntelemista, koska tiesin että ne muuttuvat vielä. Tiesin yleensä, mistä sävellajista mennään ja mikä tempo on. Rakastan levyn riffejä, Charlie on tehnyt niiden kanssa todella hyvää työtä.
Nopeaa sylkemistä
For All Kings on 25 vuoteen ensimmäinen Anthrax-levy, jonka teossa Joey Belladonna oli mukana alusta asti. Worship Musicin syntyvaiheet olivat vähintäänkin värikkäät. Ainakin osa biisimateriaalista oli jo olemassa, kun Belladonna liittyi Anthraxiin jo kolmannen kerran.
– Silloin biisi-ideoita oli olemassa paljon, mutta ne elivät vielä valtavasti, laulaja kertoo.
Belladonnan ainoa panos biisien tekemiseen on laululinjojen viimeistely. Scott Ian kirjoittaa tekstit. Studioon Belladonna hyppää mieluiten ilman bändikavereitaan.
– Pidin siitä, että äänitin laulut kaksin Jay Rustonin kanssa. Hänellä oli vahva käsitys kokonaisuudesta. Muut luottavat minuun riittävästi, että antavat minun tehdä laulut yksin tuottajan kanssa. Se on tärkeää, koska en pidä siitä, että studiossa on liikaa korvapareja.
Miltä tuntuu laulaa, kun liikkumavaraa on niin vähän? Teksti on edessä ja biisi nauhalla – eikö se ole aika haastavaa?
– En voi muuttaa sävellajia, tempoa tai rakennetta… Minun on vain tehtävä kappaleeseen oikeanlainen laululinja. Scottilla on tietysti suuret linjat mietittynä, tyyliin ”tämä tekstinpätkä tähän ja tämä tähän”. Kokeilen sitten erilaisia rytmityksiä ja melodioita, ja hiljalleen ne istuvat paikalleen.
Belladonnan mukaan etenkin nopeat biisit ovat hänelle vaikeita. For All Kingsillä nopeampi materiaali painottuu levyn loppupäähän, ja sanojen sylkeminen on hetkittäin varsin intensiivistä.
– Joku Zero Tolerance sisältää todella nopeaa laulua. Se vaatii aika tavalla treeniä, että taimaukset saa kohdalleen tarkasti.
”Am I in or out?”
Anthrax on potkinut nykyisen laulajansa bändistä pois kahdesti. On oikeastaan aika merkillistä, että hän on mukana jälleen. Eikö harmittanut yhtään, kun vuoden 2005 reunion-kiertueen jälkeen tuli taas monoa?
– Olen aika iisi jätkä. Hyväksyn ylä- ja alamäet. Ymmärrän sen, jos ihmiset tahtovat jotakin muuta. Olihan se tietysti aika kummallista, että he tekivät sen uudestaan… Joku muu kuin minä olisi voinut olisi voinut hermostua, Belladonna pyörittelee.
– Näkökulmani on sellainen, että olemme aina tehneet hyvää työtä yhdessä, ja jos he haluavat minut, olen käytettävissä.
Alun perin Belladonna potkaistiin yhtyeestä vuonna 1992. Tilalle tuli John Bush, joka pysyi bändissä yli kymmenen vuotta. Belladonnasta huomaa, että tyly kohtelu on jättänyt jälkensä.
– Yritän olla reilu ja rehellinen, ja toivon sitä muiltakin. Kieltämättä minun on ollut välillä vaikea olla varma, olenko mukana vai en. Minun ei tarvitse olla vastuussa mistään, mutta haluan tietää missä mennään. Tässä yhtyeessä on kyllä ihmisiä, jotka kantavat vastuun mielihyvin.
Kun Belladonna liittyi bändiin kolmannen kerran vuonna 2010, tunnustelut olivat poikkeuksellisen varovaisia.
– Ei se helppoa ollut. Se oli juuri se vaihe, jolloin minun piti olla varma siitä, että olen mukana. Tarvitsin sellaisen tunteen, että tässä on järkeä ja minulla muiden jätkien tuki. Tietenkin myös bisnes näytteli tiettyä roolia.
Luottamuksen rakentaminen on kuulemma vieläkin kesken, vaikka Belladonna korostaa bändin tulevan keskenään hyvin juttuun.
– Teen kovasti töitä sen eteen, että olen aina parhaimmillani tässä bändissä. Laulutyylini on omani, ja jostakin syystä Anthrax on ajoittain halunnut jotakin muuta. En tiedä, mitä olisin voinut tehdä toisin, ja olen ollut ihmeissäni, miksen ole kelvannut bändille, mutta tässä sitä nyt taas ollaan. Ei se ihmettely koskaan mene pois.
Terveiset Tampereelle
Nostalgia on tärkeä osa Anthraxin suosiota. Fanit haluavat kuulla Among the Livingin hitit, etenkin kun laulajana on Belladonna. Jääkö uusi musiikki vanhojen hittien jalkoihin? Laulajan mukaan tuskin sentään.
– En tiedä kuinka iso bändi olemme, emme ainakaan mikään Led Zeppelin. Tietysti nostalgialla on väliä, mutta emme tahdo olla bändi, joka rämpii vanhoja hittejä juuri ja juuri läpi pärjäten ainoastaan sen turvin. Haluamme olla livenä kaikin puolin erinomainen.
Hartwall Arenan -keikalla Anthrax todella näytti olevansa vetreässä vedossa. Scott Ianin loikat ovat yhtä komeita kuin aina, Frank Bello heiluu ympäriinsä ja Belladonna juoksee edestakaisin ja laulaa komeasti nuotilleen. Charlie Benante ei lopulta saapunutkaan rumpujen taakse, mutta Jon Dette suoriutui erinomaisesti. Uusi kitaristi Jon Donais tyytyi oletetusti melko pieneen rooliin.
– Motivaatio on kyllä selvästi aika korkealla. Kaikki tekevät töitä sen eteen, että tästä bändistä tulisi aina vain parempi.
Palataan lopuksi vähän ajassa taaksepäin. Belladonnaa muistellaan Tampereella lämpimästi, koska hän kävi Sauna Open Airissä soolobändinsä kanssa vuonna 2011 ja heitti varsinaisen festarisetin lisäksi kaksi yllätysesiintymistä: ensimmäisen akustisen Animal Housen kanssa, ja toisen oman bändinsä kera Jack the Rooster -baarissa festarin jatkoilla.
– Se oli helvetin siistiä! Vietimme kolme päivää Tampereella. Voimme vieläkin puhua kaverieni kanssa tuntikausia siitä viikonlopusta. Jengi oli jokaisella keikalla ihan liekeissä! En ole kokenut sellaista missään.
Belladonnalla ei ole kuulemma soolobändinsä kanssa suunnitelmia. Biisejä hän kyllä tekee, mutta Anthrax on nyt pääasia. Keikkoja putkahtelee koko ajan.
– Olisi hauskaa nähdä, että Anthrax pääsisi sellaiselle tasolle, että voisimme tehdä ihan omankin hallirundin Euroopassa. Jenkeissähän tulee nyt iso kiertue Lamb of Godin kanssa, ja pääsemme myös Etelä-Amerikkaan Iron Maidenin seurassa. Se on lievästi sanoen helvetin hyvä slotti.
Juttu on julkaistu Infernon numerossa 2/2016.