Omakustantamisen lyhyt oppimäärä – haastattelussa alan pioneeri, Nicolen Olli

Perusta bändi. Sävellä biisejä. Soita keikkoja. Lähettele demoja levy-yhtiöihin. Solmi levytyssopimus. Painu studioon. Julkaise albumi. Lähde kiertueelle. Yksinkertaista, eikö?

Todellisuus saattaa olla jotain ihan muuta. Useimmiten tie voi tyssätä bändien ylitarjonnassa juuri levy-yhtiön saalistamiseen, mutta tämä ei välttämättä tarkoita, etteikö musiikki ansaitsisi tulla julkaistuksi.

Pohjanmaan Teuvalla perustettu Nicole päätyi jo ennen debyyttialbumiaan (Odotus, 2002) omille teilleen. Omakustanteisiin. Kitaristi Olli Ketola (kuvassa toinen vas.) kertoo, ettei päätös ollut mikään itsestäänselvyys, mutta vaikutti jo varhaisessa vaiheessa perinteisempiä teitä mielekkäämmältä.

– Keräsimme jo 2000-luvun taitteessa keikoilla tasaisesti kasvavaa suosiota. Kun ensimmäinen musiikkivideomme pääsi Jyrki-ohjelman rotaatioon, olimme toiveikkaita levydiilin saamisessa. Lähestyin muutamaa levy-yhtiötä itsevarmana ep:llä. Saamamme palaute oli hyvää, mutta tästä huolimatta järkevää diiliä ei tarjottu.

– Usko omaan touhuun kuitenkin vahvistui, levyt ja paidat menivät hyvin kaupaksi omien nettisivujemme kautta. Bändi oli vielä tosi alkuvaiheessa, joten ajattelin, että tehdään nyt ensimmäinen levy itse, kehitetään bändiä ja katsotaan sitten mitä tapahtuu.

– Luulenpa, että levy-yhtiöllä olisi loppunut usko meihin hyvin alkuvaiheessa, koska musamme oli marginaalia ja tuolloin isojen bändien levymyyntimäärät olivat suuria. Nicolen tarina olisi saattanut loppua hyvin lyhyeen jonkun pettyneen levy-yhtiöherran takia.

Bisnes ja luovuus eivät sovi aina yhteen. Nicolen tapauksessa itsenäisyys on mahdollistanut omaperäisen julkaisutahdin ja täsmälleen bändin näköiset levyt.

– Saamme itse päättää täysin, kenen kanssa teemme yhteistyötä. Oli se sitten promoottori, keikkamyyjä tai jakelija. Lisäksi olemme pystyneet toteuttamaan sellaisia juttuja, joita emme takuuvarmasti olisi saaneet tehdä – kuten esimerkiksi dvd:t, joita olemme julkaisseet kolme.

Kuulostaako joka artistin unelmatilanteelta? Kuvio ei ole kuitenkaan ollut näin yksinkertainen, ja Olli korostaa sitä, kuinka omakustanteisten levyjen julkaiseminen on vaatinut loputtomasti töitä ja itsensä likoon pistämistä.

– Jo toisen albumin julkaisun aikoihin rahaa alkoi palaa paljon, ja viimeistään tuolloin aloin pelata vaarallista oman elämäni monopolia laittamalla likoon kaikki omat säästöni ennen jokaista julkaisuamme.

– Kaikki mitä bändinä ansaittiin, meni seuraavan levyn julkaisuun. Samalla budjetit tuplaantuivat, joten omasta pussista piti kaivaa jatkuvasti lisää valuuttaa. Aikaa kului välillä tolkuttomasti ja opiskelut jäivät taka-alalle.

Myös muiden lankojen tiukasti omissa käsissä pitäminen vaatii paljon aikaa, ennen kuin pieni bändi saa luotua itselleen nimeä ja ennen kaikkea uskottavuutta.

– Varsinkin aluksi oli vaikea saada alan ihmiset vakuuttumaan meidän tekemisestä. Omakustannetouhua pidettiin pienenä näpräämisenä muiden levy-yhtiöiden toimintaan verrattuna. Pikkuhiljaa asenteet bändiä kohtaan muuttuivat, kun listasijoituksia alkoi tippua.

Nykyään levyjä on mahdollista äänittää kotistudioissa ja julkaista hyvinkin itsenäisesti, minkä takia raja demon ja ”oikean” levyn välillä on muuttunut.

– Oli takana levy-yhtiö tai ei, albumin voi pilata tekoprosessin aikana monessa vaiheessa. Miksauksessa levy voidaan mokata helposti, hyvänä esimerkkinä Metallican Death Magnetic. Meillekin on käynyt kerran samoin. Tuolloin demon ja albumin välinen ero on pieni, mutta ihminen osaa kyllä kuunnella huonoakin soundia, jos biisit ovat hyviä.

– Kuuntelija sen lopuksi määrittelee, onko musiikki hyvää vai ei. Todelliseen menestymiseen vaaditaan, että kaikissa osa-alueissa onnistutaan. Tärkeimpänä pidän itse kuitenkin sitä, että bändi on kova livenä.

Loppupeleissä Olli kehottaa itsepäisimpiäkin bändejä palaamaan tasaisin väliajoin perusasioiden äärelle. Päämäärät ja haaveet on hyvä pitää mielessä, mutta helppoja oikoteitä onneen ei ole.

– Ajatelkaa touhua harrastuksena, joka vie välillä kaiken vapaa-ajan. Yhtyettä täytyy malttaa kehittää pitkään ennen kuin pistää rahallisia panostuksia kiinni julkaisuun. Kannattaa tehdä aluksi vaikka pari ep:tä ja opetella siinä samalla, mitä kaikkea julkaisun tekeminen vaatii.

– Tärkeintä on kuitenkin, että soitto kulkee ja biisit ovat vahvoja. Vasta sitten voi alkaa miettimään asioita pidemmälle. Ei niin päin, että levy ensin ja mietitään sitten.

Juttu on julkaistu Infernon numerossa 3/2016.